Mitä kauhukabinetin jälkeen

Ilmeis­es­ti perus­suo­ma­lais­ten tavoit­teena on kaataa hal­li­tus taval­la, joka nos­taa hei­dän profi­il­i­aan. Siinä välis­sä sopi­vasti val­i­t­ulle joukolle perus­suo­ma­laisia poli­itikko­ja on taat­tu huo­mat­tavaa julk­isu­ut­ta. Tämä julk­isu­u­den tavoit­telu ehkä selit­tää, mik­si joukkoon on kelpu­utet­tu vain ääri-persuja.

Maas­sa tarvi­taan kuitenkin hal­li­tus. Jäl­jelle jäävät vain kokoomuk­sen johta­ma vähem­mistöhal­li­tus. Jos olisin Pet­teri Orpo, en ottaisi siihen mui­ta puoluei­ta. Vähem­mistöhal­li­tuk­sista ei Suomes­sa ole per­in­teitä. Työ voisi olla varsin kivikkoista.

Kun demar­it vai­h­ta­vat puheen­jo­hta­jansa San­na Marin­ista Antti Lindt­mani­in, aukeaa taas tie sinipunalle. Suuri syylli­nen nykyiseen kauhuk­abi­net­ti­in on San­na Marin, joka vaalien jäl­keen hävit­tyään kisan päämin­is­terin paikas­ta tähtäsi oppo­si­tioon ja vain oppo­si­tioon. Oikein mui­ta vai­h­toe­hto­ja ei jäänyt jäl­jelle. His­to­ria ei tule tästä Marinia kiittämään.

Uudessa sinipuna­hal­li­tuk­ses­sa demar­it joutu­vat myön­tymään taloudel­lis­ten tosi­a­sioiden edessä ja suos­tu­maan talouden tas­apain­ot­tamiseen. Maas­sa tulee har­joit­taa suh­dan­tei­ta tasaavaa finanssipoli­ti­ikkaa, eikä siihen kuu­lu val­tion velka­an­tu­mi­nen täystyöl­lisyy­den tai jopa työvoima­pu­lan oloissa.

Kokoomuk­sen on taas myön­nyt­tävä siihen, ettei kaikkia säästöjä voi kohdis­taa köy­hi­in. Lisäk­si ei ole järkevää ajaa kansan­talout­ta lukko­jar­ru­tuk­sen kaut­ta taan­tu­maan. Se ei ole hyväk­si edes val­tion­taloudelle. Jokin järkevä aikataulu talouden tas­apain­ot­tamiselle on kuitenkin asetet­ta­va. Aika paljon voisi perua edel­lisen hal­li­tuk­sen meno­lisäyk­siä nyt kun Keskus­ta on omas­ta ja äänestäjien halus­ta oppositiossa.

Suurim­mat vaikeudet koh­dataan kuitenkin kysymyk­sis­sä työelämän pelisään­tö­jen saat­tamis­es­ta tälle vuosi­tuhan­nelle, mikä näyt­tää ole­van vaikeaa demareille. Tätä asi­aa en hal­litse niin hyvin, että ryhty­isin asi­aa tässä aukaisemaan.

Kokoomuk­sen ja demarien lisäk­si hal­li­tuk­seen olisi luon­te­vaa ottaa vihreät ja RKP. Vihrei­den saamisek­si on perut­ta­va ne ympäristö- ja ilmastopoli­ti­ikan heiken­nyk­set, joista kauhuk­abi­netin hal­li­tu­so­hjel­mas­sa ehdit­ti­in sopia.

Vasem­mis­toli­it­to näyt­täisi jäävän oppo­si­tioon. Puolue ei ole osoit­tanut san­ot­tavaa taipumus­ta ymmärtää talouden reali­teet­te­ja. Lisäk­si kokoomus tuskin hyväksy­isi sitä, että hal­li­tuk­ses­sa olisi enem­mistö vihreil­lä ja vasemmistopuolueilla.

= = = =

Voin tietysti olla väärässä ja yllät­täen tämä oikeis­tokon­ser­vati­ivi­nen hal­li­tus pystyykin jatka­maan. Sää­lik­si käy sil­loin sivistys­porvare­i­ta. Toivon kovasti, että Vihreät tar­joaa Sofia Vir­ran joht­a­m­i­na heille lib­er­aalin, poli­it­tiseen keskus­taan itsen­sä ase­moivan vaihtoehdon.