Puheenvuoroni valtuuston Espa-keskustelussa sen jälkeen, kun palautuskeskustelu oli ratkennut ja asiasta saattoi puhua yleisemmin. Tämä teksti vastaa suunnittelemaani puheenvuoroa. Jouduin vähän lyhentämään sitä aikarajoituksen vuoksi.
Äskeinen keskustelu oli aivan hirveä. Pitäisi pyrkiä pitkäaikaisempaan yhteistyöhön ja neuvotteluihin. Nyt keskustellaan legopalikoista, kun pitäisi keskustella siitä, mitä noista palikoista rakennetaan.
Yhteinen ongelmamme on, että Helsingin keskusta on vaarassa. Moni selittää tätä Helsingissä tehdyillä ratkaisuilla. Kumma kun ne vaikuttavat kaikissa isommissa suomalaisissa kaupungeissa ja kaikissa teollisuusmaissa.
Pääsyynä on muutokset kaupan toiminnoissa, asiakasvirtojen siirtyminen automarketteihin, joita Helsinkikin on alkanut kaavoittaa. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin nettikaupan yleistymisestä.
Toinen trendi on etätyöt. Siksi keskustassa on päivisin vähemmän ihmisiä.
Pitäisi myös miettiä, mikä on keskustan suhteellinen etu kaupunkiseudun aluerakenteessa. Se ei ole ostotapahtumassa, jossa joku tulee autolla lähiöstä, pysäköin maan alla, ostaa päivittäiset ruokaostoksensa ja ajaa takaisin lähiöön. Tähän automarketit sopivat paremmin.
Sen sijaan keskustalla on suhteellinen etu autottomien ihmisten ostoksiin. Heitä on puolet helsinkiläisistä kotitalouksista. Jääkaapin ostamiseen ei tarvita autoa, koska se toimitetaan kotiin liikkeen varastosta.
Keskustan elävöittämiseksi paras tapa on kaavoittaa keskustaan ja sen välittömään läheisyyteen paljon lisää asutusta. Ei siis satoja vaan ainakin kymmenen tuhatta asukasta lisää. On hyväksyttävä yritysten halu muuttaa tyhjät toimistot himoituiksi asunnoiksi. Hinnat osoittavat, että keskustassa halutaan asua ja että toimistoista on ylitarjontaa. Keskustassa asuvat ovat alueen palvelujen varmimpia käyttäjiä.
Keskustaan ostoksille tulevista valtaosa tulee joukkoliikenteellä tai kävellen. Keskustalla on suhteellinen etu autottomien ostoksiin.
Kaupan sijasta keskusta kehittyy yhä enemmän palvelujen käytön ja oleskelun alueena. Siitä todistaa myös Pohjois-Espan viime päivien valtava suosio.
Takaisin tähän esityslistan kohtaan.
Vihreät, erityisesti Hannu Oskala, esitti aikanaan vaihtoehdoksi keskustatunnelille huoltotunnelin käyttöä. Tästä voi tulla hyvä kompromissi. Sen kapasiteetti on pieni, joten lähinnä keskustan pysäköintihalleihin, ei oikaisua. Hinta tai hidaste.
Yleensä kokoomuslaisilla on herkistynyt suhde rahaan. Siksi ihmettelen tätä haikailua keskustatunneliin. Minäkin olin valmis kannattamaan sitä silloin, kun sen piti maksaa puoli miljardia. Ei siitä kyllä varsinaista liikennepoliittista hyötyä olisi ollut, mutta jos se olisi tehnyt mahdolliseksi sopia monesta muusta asiasta, tämäkin raha olisi kannattanut maksaa
Kun ilmeni, että tämä viiden kilometrin pätkä olisi maksanut puolitoista miljardia ̶ suunnilleen yhtä paljon kuin moottoritie Turkuun, totesin, ettei tuosta tule kalua.
Hyvät kokoomuslaiset: ymmärrättehän, että puolitoista miljardia olisi vaatinut kuntaveron nostamisen yhdellä prosenttiyksiköllä kymmeneksi vuodeksi. Yhdensuuntainen matka kuusi euroa.
Kokoomuslaiset olivat mörtsinä siitä, että keskustatunnelin selvittäminen lopetettiin tässä vaiheessa. Näytti ilmeiseltä, ettei se ole taloudellisesti rahoitettavissa. Rahan käyttäminen turhaan tutkimuseen on haaskausta. Oli myös toinen syy. Pormestari Vapaavuori oli kieltänyt kehittää keskustaa millään tavalla niin kauan kuin keskustatunnelin kehittäminen on kesken. Olimme jo siinä vaiheessa jääneet jälkeen kotimaisista ja kansainvälisistä kilpailijoistamme. Muutama vuosi samaa pysähtyneisyyttä olisi ollut tuhoisaa. Olisi tästä tietysti voitu jotenkin sopia, mutta tuohon aikaan ei voitu sopia mistään.
Tästä umpikujasta pitäisi päästä pois.