Rahalla hoitoon ohi jonojen?

Laastariveron poisto

Ollessani perus­palve­lu­min­is­teri pois­tet­ti­in niin san­ot­tu laas­tarivero. Liiken­nevaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat onnet­to­muuk­sista loukkaan­tuneista vain saman sym­bol­isen sairaala­mak­sun kuin poti­laatkin eli onnet­to­muus­poti­laiden hoidon mak­soi­vat käytän­nössä kun­nat. Tästä edus­ta vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat kor­vaus­ta, ”laas­tariveroa”,  val­ti­olle. Käytän­tö muutet­ti­in niin, että vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat asi­akkaistaan (melkein) kaiken ja laas­tarivero val­ti­olle lopetet­ti­in. Pitkäaikainen hoito on yhä julkisen sek­torin vastuulla.

Yritin tuol­loin esit­tää, että julk­isten sairaaloiden pitäisi tehdä vaku­u­tusy­htiöi­den kanssa sopimus onnet­to­muus­poti­laiden jonon ohi­tuk­ses­ta, kos­ka vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat heille kor­vaus­ta myös ajal­ta, jol­loin he odot­ti­vat hoitoa. Vaik­ka hoi­dat­ta­mi­nen yksi­tyis­sairaalois­sa tuli niille kalli­im­mak­si, ne sääs­tivät odotusa­jan korvauksissa.

Esi­tys­täni pidet­ti­in poti­laiden tasa-arvon vas­taiselta, mitä se sup­peasti tarkastel­tuna tietysti olikin. Olisin var­maan voin­ut saa­da tahoni läpi min­is­terin val­taa käyt­täen, mut­ta kaut­eni lop­pui, ja seu­raa­jani ajat­teli asi­as­ta eri tavalla.

Lop­putu­los oli, että vaku­u­tusy­htiöi­den poti­laat hoide­taan yksi­tyis­sairaalois­sa, julki­nen menet­ti niistä saata­vat rahat ja paljon lääkäre­itä yksi­ty­isille. Muiden poti­laiden hoito ei nopeu­tunut – pikem­minkin päin­vas­toin – eikä ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisu­us vähen­tynyt vaan kasvoi.

Ruotsissa ei tarvita hoitotakuuta

Kysymyk­seen hoidon nopeu­den arvos­ta tör­mäsin myös neu­votel­lessani päämin­is­teri Lip­posen kanssa kansal­liseen ter­veyshankkeeseen suun­nitel­lus­ta hoito­taku­us­ta, siis siitä, että hoito on annet­ta­va määräa­jas­sa. Lip­po­nen vas­tusti sitä min­ulle tutu­il­la argu­menteil­la: Ruot­sis­sa hoito­taku­us­ta oli juuri luovut­tu, kos­ka se vähen­si ter­veyshyö­tyjä, kun hyvin tarpeel­lista leikkaus­ta joudu­taan lykkäämään, jot­ta van­huk­sen suoniko­hjuleikkaus ei veny­isi yli määräa­jan. Vas­tasin, että jos meil­lä olisi Ruotsin jär­jestelmä kokon­aisu­udessaan, en esit­täisi hoito­taku­u­ta. Ruot­sis­sa land­stinget mak­saa sekä sairaus­päivära­han että hoidon. Sik­si hoidon viivästymi­nen tulee sille kalli­ik­si. Meil­lä Kela voi mak­saa vuo­den sairaus­päivära­haa poti­laalle, joka odot­taa 500 euron leikkausta.

Poti­laan ajalle pitää antaa rahalli­nen arvo. Lisäk­si on tun­nustet­ta­va, että toiselle aika on kalli­im­paa kuin toiselle. Me kaik­ki ymmär­rämme, että oli järkevää hoitaa arvok­isoi­hin valmis­tau­tu­van Tero Pitkämäen kipeä olka­pää heti eikä vas­ta kiso­jen jäl­keen, kun olisi ollut hänen vuoronsa.

Eläkeläisen olka­pää on itselle yhtä arvokas kuin työssä ole­van olka­pää hänelle itselleen, mut­ta sen lisäk­si työssä ole­van työkyky arvokas yhteiskun­nalle. Tämän tosi­asian tun­nus­t­a­mi­nen on viisauden alku.

Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa tätä tosi­asi­aa ei ole tun­nustet­tu, mut­ta tämän seu­rauk­se­na ter­vey­den­huol­lostamme on tul­lut epä­tasa-arvoisem­pi, vaik­ka yhtäläisen huonol­la oikeudel­la kiireet­tömään hoitoon kuvitel­laan puo­lus­tet­ta­van ter­vey­den­huol­lon tasa-arvoa.

Jonossa ohi rahalla?

Suuri syy siihen, että meil­lä on hyväo­saisille työter­veyshuolto ja ter­veyskeskuk­set ovat jääneet työt­tömien ja eläkeläis­ten hoitopaikoik­si, on siinä, että työ­nan­ta­jan kan­nat­taa mak­saa työtek­i­jälle työter­veyshuol­losta, jot­ta tämä ei olisi pois­sa töistä lääkärille jonot­ta­mas­sa. Moni kes­ki- ja hyvä­tu­loinen mak­saa pikku­vaivoista mielu­um­min itse yksi­ty­is­lääkärille kuin jonot­taa ter­veyskeskuk­ses­sa. Ymmärtääk­seni enem­mistö pien­ten las­ten van­hem­mista on ottanut taap­er­olleen yksi­tyisen sairaus­vaku­u­tuk­sen. Tämä käytän­tö johtaa pait­si ter­veyspalvelu­jen ylikäyt­töön – viemme lapsen var­muu­den vuok­si lääkärille, kun siitä ei tarvitse mak­saa mitään – myös ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisu­u­den kasvuun.

Jos olisin vaku­u­tuskap­i­tal­isti, lanseerasin lap­si­vaku­u­tuk­sen, jos­sa jokainen käyn­ti mak­saisi edes jotain. Paljon turhia käyn­te­jä jäisi väli­in. Tämä ratkai­sisi yli­hoidon ongel­mas­ta osan, mut­ta ei lääkäri­ase­man rahanah­neud­es­ta johtu­vaa. Moni on ker­tonut, että kun tuo kuumeisen tena­van lääkärille, tämä kysyy ensim­mäisenä, onko vaku­u­tus­ta ja jos on, dol­larinku­va syt­tyy silmi­in ja lab­o­ra­to­ri­olo­mak­keeseen laite­taan rasti jok­seenkin jokaiseen ruu­tu­un.  Miten se vaku­u­tus vaikut­taa tutkimuk­sen tarpeellisuuteen?

Services of the poor tend to be poor.

Kun asioista päät­tävät eivät itse käytä julk­ista ter­vey­den­huoltoa, heitä ei niin häir­itse, että sen taso las­kee. Tämä näkyy kun­nal­lises­sa päätök­sen­teossa räikeän selvästi.

Min­ul­la on asi­aan prag­maat­ti­nen ratkaisu. Jos ker­ran rahal­la joka tapauk­ses­sa pääsee ter­vey­den­huoltoon nopeam­min, päästäköön siihen nopeam­min myös ter­veyskeskuk­sis­sa. Ne, joille aika on kallista, voisi­vat mak­saa jonon ohit­tamis­es­ta, kos­ka voivat sen tehdä nyt jopa tapauk­ses­sa. Resurssit jäi­sivät kuitenkin julkiselle puolelle, joten nämä jonon ohit­ta­jat eivät hidas­taisi muiden hoitoon pääsyä vaan pikem­minkin nopeuttaisivat.

Yksityislääkärit terveyskeskusten jonoja purkamaan?

Sää­ty­talol­la kuulem­ma keskustel­laan ter­veyskeskusjono­jen lyhen­tämis­es­tä kohot­ta­mal­la Kela-kor­vauk­sia rutkasti niin, että yksi­ty­is­lääkäril­lä käyn­nistä poti­las mak­saisi itse vain 20 euroa.  Näin saataisi­in vajaakäyt­töiset yksi­ty­is­lääkärit käyt­töön. Kokeilin ajan varaamista Helsingis­sä. Tun­nin sisäl­lä löysin 32 vapaa­ta lääkäri­aikaa Mehiläiseltä ja Ter­veystalol­ta. Ne jäävät mitä toden­näköisim­min täyt­tämät­tä. Tyhjäkäyn­tiä siis on.

Ei se ihan näin menisi. Nyt yksi­ty­is­lääkärit pää­sevät kelpo ansioille, vaik­ka vajaakäyt­töä on. Jos vajaakäyt­töä ei enää ole, ansiot tietysti nou­se­vat. Lääkäreilä siir­tyy ter­veyskeskuk­sista pör­riäis­ten palvelu­un, kunnes löy­tyy uusi tas­apain­oti­la. Siinä ter­veyskeskuk­si­in pääsy olisi entistä vaikeam­paa ja veron­mak­sajien menot suuremmat.

Sinän­sä on matemaat­ti­nen tosi­a­sia. että jos tavoit­teena on lääkärille pääsy ilman jono­tus­ta, lääkäreil­lä on olta­va väljyyt­tä, siis vapai­ta aiko­ja, joi­ta kukaan ei tule käyt­tämään. Se mak­saa, mut­ta niin mak­saa myös ter­vey­den­huol­lon odottaminen.

Jonos­sa ohit­ta­mine rahal­la on aivan eri asia kun se, että tiet­tyjä elämää pelas­tavia hoito­ja ei enää saa kuin rahal­la. Tästä myöhemmin.