Yksityinen vain julkinen (2) Miksi yksityiset toimivat usein taloudellisemmin?

Varoi­tan, että kir­joi­tan nyt asi­as­ta, jos­sa en ole asiantuntija.

 

Mik­si yksi­tyiset tekevät monia asioi­ta tuot­tavam­min kuin julkinen?

Ensin­näkin ne eivät tee aina. HUS tekee monia asioi­ta paljon halvem­mal­la kuin yksi­tyiset, kos­ka sil­lä on niin suuri volyy­mi ja kos­ka siel­lä on niin hyvää väkeä.

Yksi­tyis­säkin on huonos­ti toimivia, mut­ta kil­pailus­sa ne kar­si­u­tu­vat pois. Sik­si yksi­ty­is­ten joukos­sa ei voi pitkään olla huonos­ti toimivia yksiköitä. Huonos­ti toimi­va julki­nen sen sijaan ei mene konkurssi­in. Sille annetaan lop­ut­tomasti lisää rahaa. Kun ter­vey­den­huolto oli vielä kun­nal­lista, kun­tien välil­lä oli jopa 30 pros­entin tuot­tavu­usero­ja senkin jäl­keen, kun väestön hoidon­tarve vakioiti­in. Sen sijaan, että kun­nat oli­si­vat otta­neet oppia tois­t­en­sa hyvistä koke­muk­sista, ne keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si ver­tailu oli epäreilu.

Ter­vey­den­huol­lon joht­a­mi­nen on vaikea­ta. Yksi­ty­isil­lä on ammat­ti­jo­hta­jia, julkisel­la lääkärit johta­vat. Lääkärit ovat suurin piirtein valmi­ita lakkoon, jos sairaalan johtoon val­i­taan johtamisen ammat­ti­lainen lääkärin ase­mas­ta, mut­ta kun he perus­ta­vat omil­la rahoil­laan Mehiläisen, sen johtoon kel­paa johtamisen ammat­ti­lainen (koulu­toveri­ni) – tämä siis jo kauan ennen kuin yri­tys myyti­in ulkomaille.

Ison sairaalan joht­a­mi­nen on todel­la haas­teel­lista, eikä sen mon­imutkaisu­udessa kirur­gin taito paljoa auta.

Olen ollut aika paljon mukana yri­tys­ten hallinnos­sa ja oppin­ut yri­tys­ten tavan ajatel­la. Kun keskuste­len yksi­tyisen ter­vey­den­hoidon edus­ta­jien kanssa, heil­lä ovat vai­h­toe­hto­jen kus­tan­nuk­set paljon parem­min hallinnas­sa kuin julkisen ter­vey­den­huol­lon edus­ta­jil­la, jot­ka suh­tau­tu­vat johtamiseen kuin armei­jan joukko-osas­ton johtamiseen. Yksi­tyiset ovat toteut­ta­neet monia rahaa säästäviä uud­is­tuk­sia, joi­ta julki­nen ei ole toteuttanut.

Seu­raa­va ker­to­mus on vuosia van­ha. Itä-Suomes­sa yksi­tyi­nen ter­vey­de­nalan yri­tys otti kokon­aisulkois­tuk­se­na hal­tu­un­sa erään kun­nan ter­veyskeskuk­sen sopimuk­sel­la, jon­ka mukaan yri­tyk­sen piti mak­saa myös kun­nalle koitu­vat laskut erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Yri­tys tote­si, että on paljon edullisem­paa lisätä resursse­ja ter­veyskeskuk­seen, jot­ta erikois­sairaan­hoidon laskut pieni­sivät. Mik­si julki­nen ei toi­mi samoin? Yleen­sä ei ajat­tele rahan kaut­ta, vaik­ka pitäisi, ja vaik­ka ajat­telisikin, ei voi tehdä näin, kos­ka kun­ta on bud­je­toin­ut peruster­vey­den­hoitoon vain niin paljon kuin on bud­je­toin­ut. Erikois­sairaan­hoi­dos­ta sen on mak­set­ta­va laskun mukaan. Lop­putu­los on huono.

Sitä saa mis­tä mak­saa. On myös kokon­aisulkois­tuk­sia, jos­sa yri­tys huole­htii vain ter­veyskeskuk­ses­ta ja kun­ta van­haan tapaan erikois­sairaan­hoidon laskuista. Lie­nee help­po arva­ta, miten nämä sopimuk­set ovat toim­i­neet. Huonos­ti ovat toim­i­neet myös suoritemääri­in perus­tu­vat sopimuk­set, jois­sa yri­tys on laskut­tanut jokaises­ta lääkäris­sä käyn­nistä erik­seen. Käyn­te­jä on tul­lut lisää ja paljon.

Erit­täin tärkeätä on vali­ta hyvät esimiehet. Julkisel­la puolel­la rekry­toin­tia kahlit­see tarpee­ton ”tas­a­puolisu­us”, jos­sa pain­ote­taan koke­muk­sen pitu­ut­ta. Yksi­ty­isil­lä ollaan vapaampia val­it­se­maan paras. Virherekry­toin­te­ja tulee kuitenkin aina. Huono esimies voi pila­ta koko yksikön toimin­nan. Yksi­ty­isil­lä on helpom­pi kor­ja­ta virherekry­toin­ti yksinker­tais­es­ti vai­h­ta­mal­la esimi­estä. Julkisel­la jäädään odot­ta­maan, että huono esimies siir­ty­isi joskus 25 vuo­den kulut­tua eläk­keelle. Tässä on tosin viime aikoina tapah­tunut edis­tys­tä. Suomes­sa virkami­esten erot­ta­mat­to­muus oli aikanaan tapa suo­jau­tua Venäjän tsaar­il­ta. Lääkärit ja hoita­jat eivät ole virkamiehiä, mut­ta sama erot­ta­mat­to­muus ulot­tuu heihinkin.

HUS:in toim­i­tusjo­hta­ja Kari Nenonen onnis­tui nos­ta­maan HUS:n tuot­tavu­ut­ta merkit­tävästi, mut­ta hän sai toimil­laan lääkärikun­nan vas­taansa. HUS:n hal­li­tus aset­tui lääkärikun­nan puolelle ja erot­ti Nenosen. Tari­nal­la oli yksi voit­ta­ja: Van­taan kaupun­ki. Tuskallisi­na aikoina Nenonen pur­ki min­ulle sydän­tään ker­toen, että hän oli kysynyt, mik­si kahdes­ta kirur­gista toinen tekee samo­ja leikkauk­sia kolme ker­taa enem­män kuin toinen. Täl­laista ei kuulem­ma saa kysyä eikä edes mita­ta. Yksi­ty­isil­lä mitataan jatkuvasti.

Nämä ovat mieleeni tule­via syitä, mik­si yksi­tyiset usein toimi­vat parem­min. Toisi­naan taas julki­nen toimii parem­min, kos­ka niitä johde­taan kokon­aisu­u­den etu edel­lä — siis ihannetapauksessa.