Maahanmuuttopolitiikka (2/2) Humanitäärinen maahanmuutto

Human­itääris­es­tä maa­han­muu­tos­ta on vaikea kir­joit­taa, kos­ka öyhöt­täjät ovat omi­neet aiheen, eikä kukaan halua koskea sor­men­pääl­läänkään rasis­tisi­in keskustelui­hin pako­lai­sista alem­piro­tu­isi­na kame­likuskeina ja sosi­aalipum­meina. Jos blo­giani vas­taan organ­isoidaan taas öyhö­tyskam­pan­ja, kuten viimek­si tehti­in kun kir­joitin human­itääris­es­tä maa­han­muu­tos­ta, sul­jen kommentoinnin.

Min­un silmis­säni human­itäärisen maa­han­muu­ton pelisään­nöt ovat kri­isiy­tymässä. Ne pitäisi uusia niin kauan kun se on vielä tehtävis­sä järjestäytyneesti.

Suurin ja nopeasti kas­vavin paisum­i­nen siir­to­laisu­u­teen Euroop­paan on Afrikas­ta, jos­sa väestöräjähdys jatkuu vielä ainakin 50 vuot­ta ellei pidem­päänkin. Kun syn­nyin, Afrikas­sa asui 230 miljoon­aa ihmistä. Maanosa oli Euroop­paan ver­rat­tuna läh­es tyhjä. Nyt väk­iluku on 1,4 mil­jar­dia ja kas­vaa 40 – 50 miljoon­al­la vuosit­tain.  Tämän vuo­sisadan lop­ul­la Afrikan väk­ilu­vuk­si ennuste­taan run­sas­ta neljää mil­jar­dia, joskin luku on varsin epä­var­ma. Afrik­ka on val­ta­va maanosa, mut­ta näin isolle väestölle se ei kykene tar­joa­maan kelvol­lista elämää. Kas­va­va osa tuos­ta väestönkasvus­ta pyrkii purkau­tu­maan Afrikas­ta Eurooppaan.

Ei ole yht­enäistä Afrikkaa. Kaik­ki Afrikan maat eivät ole kaaok­ses­sa kas­va­van väestön kanssa, mut­ta riit­tää, että moni niistä on. Isos­sa kuvas­sa on olen­naista, että Afrikas­ta kohdis­tuu seu­raav­ina vuosikym­meninä Euroop­paan val­ta­va ja nopeasti kas­va­va väestöpaine.

Nyt Välimeren yli pyrkii Euroop­paan joitakin kym­meniä tuhan­sia pako­laisia vuodessa, mut­ta luku on nouse­mas­sa satoi­hin tuhan­si­in. Itse asi­as­sa miljoonat nuoret afrikkalaiset suun­nit­tel­e­vat tule­vaisu­ut­taan Euroopassa.

Paine päästä Euroop­paan on suuri, kun ihmiset ovat valmi­ita vaaran­ta­maan henken­sä ylikuor­ma­tuis­sa kalas­ta­javeneis­sä myrsky­isäl­lä Välimerellä.

Näis­sä olois­sa on kum­malli­nen aja­tus pyrk­iä lisäämään Afrikas­ta Euroop­paan suun­tau­tu­vaa siir­to­laisu­ut­ta vähen­tämäl­lä kehi­tys­a­pua. Kehi­tys­a­pu aut­taa sekä syn­tyvyy­den vähen­tämisessä että maid­en kyvyssä elät­tää kas­vavaa väestöään. Kehi­tys­a­pua tärkeäm­pää kuitenkin on oikeu­den­mukaisen kau­pan ylläpitämi­nen. Kun Suo­mi esimerkik­si sub­ven­toi jät­tisum­min jär­jetön­tä sok­erin tuotan­toa tääl­lä napa­pi­irin tun­tu­mas­sa, se sabotoi samal­la kan­nat­ta­van tuotan­non mah­dol­lisuuk­sia Afrikassa.

Liikakan­soi­tus ei muodol­lis­es­ti ole peruste pako­laisu­u­teen, vaan tarvi­taan vain­on kohteek­si jou­tu­mista. Jos väkeä on liikaa, yleen­sä vähem­mistö on liikaa ja pako­laisu­u­den perus­teet ovat pian valmi­it. Tätä kir­joitet­taes­sa satatuhat­ta ihmistä pyrkii pois Sudanista.

Afrikan tilan­net­ta helpot­taa se, että muual­la maail­mas­sa väk­iluku on kään­tymässä jyrkkään lasku­un. Ennen kuin kokon­aisväk­iluku alkaa laskea, lasku­un kään­tyy työikäisen väestön määrä. Suomen mata­la syn­tyvyys ei ole mitään ver­rat­tuna vaik­ka Etelä-Kore­aan, jos­sa jokainen ikälu­ok­ka on alle puo­let van­hempi­en­sa ikäluokasta.

Työikäis­es­tä väestöstä tulee ole­maan pulaa laa­jalti. Voikin käy­dä niin, että afrikkalaiset ovat ter­ve­tullei­ta töi­hin yhä use­am­paan maa­han. Tätä kaut­ta liikaväestö purkau­tuu ja myös syn­tyvyys las­kee. Tähän opti­mis­teen ske­naar­i­oon ei voi kuitenkaan luottaa.

Human­itääris­ten pako­lais­ten vas­taan­ot­ta­mi­nen on maid­en velvol­lisu­us. Sen sijaan voidaan kysyä, onko tapa valikoi­da saa­pu­jat järkevä? Jos joku saa työn­netyk­si iso­varpaansa maan rajo­jen sisäpuolelle, astu­vat voimaan koroste­tut oikeudet, mut­ta sitä ennen kaik­ki keinot estää maa­han saa­pumista ovat sal­lit­tu­ja rajalle ampumista luku­un otta­mat­ta. Voiko joku ker­toa, mikä logi­ik­ka tämän taustal­la on?

Kiin­tiö­pako­laiset ovat loogisin tapa valikoi­da pako­laiset, mut­ta juuri siitä ollaan luop­umas­sa – tai sitä ainakin vaaditaan.

Minä toimisin toisin päin. Ottaisin yhtä paljon pako­laisia kuin nytkin ja jatkos­sa enem­mänkin, mut­ta kiin­tiö­pako­lai­sista valikoiden. Spon­taa­ni­pako­laiset palaut­taisin Afrikkaan pako­laisleireille. Tämä pätee tietysti vain Afrikkaan. Esimerkik­si Venäjältä Putinia pak­enevat ovat eri asia. Venäjäl­lä ei ole mitään YK:n valvo­m­ia leire­jä Putinin vain­on uhreille.

Tuhan­sia ihmisiä hukkuu vuosit­tain yrit­täessään Välimeren yli Euroop­paan.  Tämä ei lopu ennen kuin tämä tie tehdään kan­nat­ta­mat­tomak­si palaut­ta­mal­la näin tulleet YK:n ylläpitämille ja län­si­maid­en rahoit­tamille pako­laisleireille Afrikkaan. Tiedän, ettei tästä mielip­i­teestä pide­tä, mut­ta väitän, että kymme­nen vuo­den kulut­tua ei ole muu­ta mahdollisuutta.

Pakolaisten valinnasta

Tehkäämme ole­tus, että jokaisel­la maal­la on jokin raja sille, kuin­ka suuri­in uhrauk­si­in se on valmis human­itäärisen maa­han­muu­ton hyväk­si. Joku voi tietysti väit­tää, ettei sel­l­aista rajaa saa olla, mut­ta Ruot­sil­la ainakin näyt­tää olevan.

Työ­markki­noille hyvin solah­ta­va pako­lainen mak­saa vas­taan­ot­ta­ja­maalle vähem­män kuin sel­l­ainen, jon­ka on mah­do­ton työl­listyä. Niin­pä näitä edullisia pako­laisia voi ottaa mon­ta ker­taa enem­män kuin niitä toisia.

Vuon­na 2015 esitin, että Irakin pako­lai­sista otet­taisi­in erilleen aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­ta­neet ja tar­jo­taan heille työlu­pa vasti­neek­si siitä, että he repivät tur­va­pakka­hake­muk­sen­sa. Tätä ei kan­nat­tanut oikein kukaan. Tosin Sauli Niin­istö kut­sui min­ut Kul­taran­ta-keskustelui­hin esit­tämään tämän ajatuk­sen sinne kokoontuneille.

Suurin osa Afrikan pako­lai­sista pää­tyy leireille jon­nekin Afrikkaan. Näi­den leirien volyy­mi tulee kas­va­maan val­tavasti. Niiltä ote­taan jonkin ver­ran ihmisiä Euroop­paan — on velvol­lisu­us ottaa. Miten hei­dät tulisi valita?

Pääsys­tä Euroop­paan hyö­tyvät suh­teessa eniten ne, joil­la on edel­ly­tyk­siä men­estyä Euroopas­sa. Vas­taavasti hei­dän hin­tansa vas­taan­ot­ta­ja­maalle on vähäisin, ellei suo­ras­taan negati­ivi­nen. Sik­si en näe, mitä vikaa on käyt­tää tätä val­in­ta­pe­rus­teena pako­laisia valit­taes­sa. Se olisi väärin, jos olisi peri­aat­teessa mah­dol­lista ottaa kaik­ki, mut­ta kun ote­taan vain pieni osa niin kuin nyt tehdään, en näe tässä valikoin­nis­sa moit­timista. Jos näin voidaan ottaa kolminker­tainen määrä, onhan se kaikelta kannal­ta parem­pi lop­putu­los kuin että ote­taan valikoimat­ta olen­nais­es­ti pienem­pi määrä.

Jos vuo­den 2015 irak­i­laiset pako­laiset Ruot­sis­sa oli­si­vat olleet hel­posti työl­listyviä ja Ruotsin talout­ta vahvis­tavia, Ruot­si olisi tuskin pää­tynyt kiristämään turvapaikkapolitiikkaansa.

Huo­mat­takoon, että nämä spon­taa­ni­pako­laiset ovat suurelta osin valikoitunut­ta ja hyväo­saista joukkoa, sil­lä köy­hä, aloitekyvytön tumpe­lo ei pysty jär­jestämään itseään Euroop­paan. Näin he ovat vas­taan­ot­ta­ja­maid­en kannal­ta keskimääräistä parem­pia pako­laisia. Pidän kuitenkin parem­pana, että me valikoimme hei­dät itse sen sijaan, että pako­laisek­si pääsee, kun mak­saa ihmissalakuljettajille.

Kotoutumiseen vauhtia

Pako­laiset eivät ole työl­listyneet Suomen työ­markki­noille eri­tyisen hyvin – tosin tässä on tapah­tunut aivan viime vuosi­na selvä muu­tos parem­paan. Maid­en välil­lä on suuria ero­ja kyvyssä työl­listää pako­laisia, eivätkä nämä ver­tailut mairit­tele Suomea.

Suomes­sa Soma­lias­ta tullei­den työl­lisyys on eri­tyisen mata­la. Kuitenkin Soma­lias­ta tulleet työl­listyvät ihan hyvin sekä Bri­tan­ni­as­sa että Yhdys­val­lois­sa. Vika taitaa siis olla meis­sä eikä mis­sään olete­tuis­sa rotuom­i­naisuuk­sis­sa. Huonos­ta kohtelus­ta ei ole kyse tyyli­in tee työtä tai kuole nälkään, sil­lä pako­laiset halu­a­vat muut­taa Suomes­ta Britanniaan.

En tiedä, onko mei­dän kär­päs­pa­perin tavoin toimi­va perus­tur­vamme hyväk­si suo­ma­laisillekaan, mut­ta ainakaan se ei toi­mi human­itäärisen maa­han­muu­ton kohdal­la. Sosi­aal­i­tur­van huono kan­nus­tavu­us on keskeisenä syynä tur­va­paikan hak­i­joiden heikkoon työl­listymiseen. Tämä vaatii lain­säädän­nön muu­tos­ta taval­la, joka erot­telee maa­han­muut­ta­jat suo­ma­lai­sista pitkäaikaistyöt­tömistä, sanovat perus­tus­lakisedät mitä sanovat.

Töi­hin pitäisi tietysti päästä heti eikä vas­ta vuosien kulut­tua, kun tur­va­paikkapros­es­si on käy­ty läpi.

Meil­lä pitäisi olla erilli­nen maa­han­muut­ta­jien tulon­si­ir­to, joka poikkeaisi ehdoil­taan suo­ma­lais­es­ta perus­tur­vas­ta. Siinä pitäisi olla velvol­lisu­us kotou­tu­mis­toimi­in ja esimerkik­si kieliopin­toi­hin, eikä oikeu­den koti­hoidon tukeen pitäisi koskea maa­han­muut­ta­jia, kos­ka päivähoito on hyvä tapa kotout­taa lap­sia. Sen pitäisi olla työhön kan­nus­ta­va. Pitäisi kat­soa, miten Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa on onnis­tut­tu niin hyvin. Pako­lais­statuk­sen saaneista voisi mak­saa vuo­den ajan automaat­tista palkkatukea työnantajille.

Sitä en hyväksy, että suo­ma­lais­ten perus­tur­va toimii kuin kär­päs­pa­peri, mut­ta tätä on yritet­ty kor­ja­ta jo 30 vuot­ta tulok­set­ta. Jos emme voi kor­ja­ta kaikkien suo­ma­lais­ten vähim­mäis­tur­van ehto­ja, kor­jat­takoon edes tur­va­paikan hak­i­joiden perusturva.

Lyhyt yhteen­ve­to. Human­itääristä maa­han­muut­toa ei voi­da vähen­tää, vaan se tulee lisään­tymään, mut­ta sen sään­töjä pitäisi muut­taa niin, että pako­laiset val­i­taan YK:n leireiltä ja että kotout­ta­mi­nen tähtää voimakkaam­min työllistymiseen.

Työpe­rusteis­es­ti maa­han pitäisi päästä jok­seenkin vapaasti, mut­ta täl­löin ei ole oikeutet­tu asum­is­pe­rusteiseen sosi­aal­i­tur­vaan kuin kohta­laisen maas­sa olon ja työhis­to­ri­an jälkeen.