David Graeber, David Wengrow: Alussa oli — Ihmiskunnan uusi historia

Tämä kir­ja kumoaa jok­seenkin kaiken, mitä olemme luulleet tietävämme ihmiskun­nan kehi­tyk­ses­tä. Tämä ilah­dut­taa min­ua suuresti, kos­ka olen suh­tau­tunut noi­hin teo­ri­oi­hin suurel­la epäi­lyk­sel­lä. Tilalle he kuitenkin tar­joa­vat uusia teo­ri­oi­ta, enkä oikein osaa pitää niitäkään totuute­na. Kir­jas­sa on kuitenkin niin mie­lenki­in­toista speku­laa­tioi­ta, että ne herät­tivät min­utkin speku­loimaan. Ei ehkä pitäisi, kos­ka en tiedä arke­olo­gias­ta mitään.

Alus­sa tutus­tu­taan paljon Pohjois-Amerikan alku­peräisväestön asioi­hin, kan­soi­hin, joi­ta kir­jas­sa kut­su­taan amerikkalaisik­si ero­tuk­se­na ran­skalai­sista ja briteistä, jot­ka tuli­vat ja val­ta­si­vat maan amerikkalaisilta.

Met­sästäjä-keräil­i­jöi­den elämä oli parem­paa. Siitä osoituk­se­na on, että sel­l­aiset britit ja ran­skalaiset, jot­ka oli­vat lapsi­na tulleet kaa­p­a­tuik­si amerikkalaisi­in heimoi­hin, eivät halun­neet takaisin, vaik­ka oli­si­vat päässeet. Kun viisas Wen­dat-kansan viisas johta­ja Kan­di­aronk vieraili Pari­i­sis­sa, hän ei pitänyt näkemästään. Ei hyväksynyt ker­jäläis­ten köy­hyyt­tä ja ihmetteli, mik­si ran­skalais­ten piti tehdä niin paljon työtä.

Tätä ovat mon­et sanoneet. Maanvil­jelys oli suuri munaus, kos­ka se orju­ut­ti ihmisen. Voi olla, mut­ta asia ei min­ua kiin­nos­ta, sil­lä se juna meni jo. Pohjois-Amerikas­sa eli ennen euroop­palais­ten invaa­sio­ta joidenkin arvioiden mukaan kak­si miljoon­aa ihmistä.

Maatalous ei synnyttänyt kaupunkeja

Käsi­tyk­semme met­sästäjä-keräil­i­jöistä on aivan väärä, kos­ka olemme kerän­neet heistä tietoa nykyaikana, jol­loin hei­dän on työn­net­ty pois hedelmäl­lisiltä mail­ta. Eivät saame­laisetkaan eläneet Etelä-Suomes­sa poron­hoidol­la ennen kuin suo­ma­laiset työn­sivät hei­dän Lapin perukoille. Vil­jav­il­la alueil­la he eliv­ät oikein mukavasti ja tuot­ti­vat yli­jäämää, joka mah­dol­listi kaupunkien syn­nyn, työn­jaon ja kulttuurin.

Tässä mie­leni vähän kapinoi. Eikö jokainen pop­u­laa­tio kas­va niin suurek­si, että joutuu lop­ul­ta kamp­paile­maan nälkää ja puutet­ta vastaan.

Asiantun­tem­aton speku­laa­tio 1

Olisiko mah­dol­lista, että väk­iluku oskil­loi? Välil­lä se kasvoi resurs­sei­hin näh­den liian suurek­si. Sil­loin elämä oli raskas­ta ja nälkäistä. Sit­ten jokin katas­trofi tap­poi suuren osan väestöstä nälkään, tautei­hin tai soti­in. Tämän jäl­keen kaikkea riit­ti taas hyvin kaikille muu­ta­man sukupol­ven ajan. Mus­ta sur­ma tap­poi puo­let Euroopan väestöstä, minkä seu­rauk­se­na euroop­palaiset vauras­tu­i­v­at suuresti ja syn­tyi muun muas­sa renessanssi.

Kir­jas­sa puhutaan paljon Wen­dat-kansan viisaas­ta Kan­di­aronkista. Ran­skalainen Lahon­tan kir­joit­ti hänen ajatuk­sis­taan kir­jan, joka herät­ti Euroopas­sa suur­ta huomio­ta. Yleis­es­ti tek­stiä pidet­ti­in väären­nök­senä: miten kehit­tymät­tömien alkua­sukkaiden joukos­sa voisi elää noin viisas mies?

Asiantun­tem­aton speku­laa­tio 2

Min­ul­la on ollut evoluu­tio­teo­ri­an poh­jal­ta käsi­tys, että alkukan­taiset ihmiset oli­vat meitä lah­jakkaampia. Mutaa­tiot ovat val­ta­puolis­es­ti heiken­nyk­siä. Luon­non­va­lin­nan ansios­ta haitalli­sista mutaa­tioista valikoituu pieni joukko onnis­tunei­ta mutaa­tioi­ta, minkä ansios­ta laji kehit­tyy yhä vain parem­mak­si. Tämä kuitenkin edel­lyt­tää sitä luon­non­va­l­in­taa, eli suurimääräistä kuolemista. Yhteiskun­nan vaurastues­sa tuo jul­ma karsin­ta lop­puu, jol­loin huonot mutaa­tiot eivät karsiudukaan.

Ei se karsin­ta kuitenkaan ole kokon­aan lop­punut. Osa mutaa­tioista kar­si­u­tuu jo kesken­menoi­hin ja lopus­ta huole­hti­vat naiset valites­saan lap­silleen isää. Tiedämme, että hyvin koulute­tut miehet saa­vat enem­män lap­sia kuin koulut­ta­mat­tomat – mon­et heistä use­am­man kuin yhden naisen kanssa. En silti usko, että tämä riit­tää kor­vaa­maan eloon­jäämiskamp­pailun tuo­maa karsintaa.

Maatalouden vallankumous oli hidas

Kir­jas­sa san­ot­ti­in, että maat­alouden val­lanku­mous vei tuhan­sia vuosia ja että mon­et vil­je­lyn omak­suneet myös hylkä­sivät maanviljelyn.

Kir­jas­sa annetaan ymmärtää, että mon­et kansan ymmär­sivät viisaasti maat­alouteen liit­tyvän ansan eivätkä sik­si ryhtyneet vil­jelemään maa­ta, vaik­ka se oli selvästi met­sästys­tä ja keräi­lyä helpom­paa. Jotenkin en usko, että oli­si­vat ymmärtäneet, etää väestön monikym­menker­tais­tut­tua maat­alous ei olisi enää niin help­po ruuan lähde kuin alussa.

Kir­jan mukaan ei suinkaan ole niin, että maat­alous syn­nyt­ti hier­arkkisten yhteiskun­tien tarpeen ja eri­ar­voisu­u­den. Eri­ar­voisu­ut­ta ja hier­arki­aa oli toisaal­ta ennen maat­alout­ta ja oli huo­mat­ta­van tasa-arvoisia yhteiskuntia.

Naisten asema

Kir­jas­sa usko­taan, että jois­sakin yhteiskun­nis­sa nais­ten ase­ma on ollut merkit­tävä. Kree­tal­la on tämän mukaan ollut nais­ten hal­lit­se­ma yhteiskunta.

Esitetään­pä sel­l­ainenkin speku­laa­tio, ettö moni pat­sas tai piir­ros, jota on pidet­ty hedelmäl­lisyy­den sym­bol­i­na, esit­tääkin viisas­ta van­haa naista.

Kir­joit­ta­jien olisi kan­nat­tanut tutus­tua havain­toon Suomes­ta, jos­sa Län­si-Suomes­sa har­joitet­ti­in maat­alout­ta, kun taas Itä-Suomen elinkeinot perus­tu­i­v­at paljolti met­sästyk­seen. Itä-Suomes­sa naiset pitivät pystyssä yhteiskun­taa, kun miehet oli­vat met­sästys­retkil­lä. Eli­na Haavio-Man­ni­lan mukaan tämä näkyi vielä 1970-luvul­la kun­nan­val­tu­us­to­jen kokoon­panois­sa. Niis­sä oli Itä-Suomes­sa paljon enem­män naisia kuin Län­si-Suomes­sa. (Jotain min­ullekin jäi mieleen kah­den opin­tovi­ikon­lop­un laa­juis­es­ta sosi­aalipoli­ti­ikan approbaturista.)

Proletariaatin vallankumouksia

Mie­lenki­in­toista oli myös, että kir­joit­ta­jien mukaan on selviä näyt­töjä siitä, että sil­loin täl­löin köy­hä kansa on kaatanut rikkaan ylälu­okan vallan.

Jaamme Egyptin his­to­ri­an kukois­tuk­sen aikoi­hin ja pimeisi­in väli­aikoi­hin. Taval­lisen kansan kannal­ta kukois­tus saat­toi olla köy­hää orju­ut­ta ja pimeys vauras­ta vapautta.

Asiantun­tem­aton speku­laa­tio 3

Kir­jas­sa käsitel­lään mon­een otteeseen mys­teeristä tapaa hau­da­ta suuren johta­jan mukana suuri määrä hänen palvelu­väkeään, suku­laisi­aan ja ihan ketä tahansa, kym­menit­täin. sadoit­tain ja ehkä jopa tuhan­sit­tain. Tämä käytän­tö oli yleinen eri puo­lil­la maail­maa. Tähän esitetään mitä erikoisem­pia syitä. Voisiko syy olla paljon yksinkertaisempi?

Jos joku kuvit­telee, että vaina­ja voi tuon­puoleises­sa käyt­tää kaikkia niitä ruokia ja rikkauk­sia, joi­ta hänen hau­taansa laite­taan, mik­si hän ei yhtä hyvin voisi käyt­tää palvelusväkeäkin?

Kos­ka tämä seli­tys on niin ilmeinen, eikä siihen kuitenkaan viita­ta, on var­maan jokin seik­ka, joka kumoaa sen?

Paljon on kir­jas­sa keski­tyt­ty Amerikan man­tereen arke­ol­o­gisi­in havaintoihin.

Se, että espan­jalaiset tuho­si­vat ne kult­tuu­rit täysin, on suurimpia tietämiäni brutalismeja.

Tästä kir­jas­ta voisi kir­joit­taa vaik­ka kuin­ka paljon, mut­ta nyt pitää pan­na piste.