Miksi Heikki Vestmanin (kok) malli ei pelitä

Kokoomuk­sen Heik­ki Vest­man, joka on lehti­ti­eto­jen mukaan kokoomuk­sen ener­gia-asiantun­ti­ja, on esit­tänyt sähkön hin­nan sään­nöste­lyä siten, että hin­naksi ei tulisi korkein tar­jous, vaan käytän­nössä tar­jous, jon­ka alla on 90 % tarjoajista.

Vest­manin malli kuulem­ma enem­män kuin puolit­taisi sähkön hin­nan niin, että enää ei tarvit­sisi miet­tiä, onko varaa saunoa per­jan­tai-iltana tai ajas­taa pesukonet­ta pesemään yöllä.

Hänen mukaansa se, että kaikille tuot­ta­jille mak­se­taan sen mukaan, mikä on ollut korkein hyväksyt­ty tar­jous, ei ole mikään luon­non­la­ki eikä talouden laki vaan poli­it­ti­nen päätös.

Luon­non­la­ki se ei todel­lakaan ole, mut­ta markki­na­t­alouden laki se on. Näin toimii vaikka­pa vehnäpörssi. Kaik­ki myyjät saa­vat saman hin­nan, joka on korkein hyväksy­tyk­si tul­lut hin­ta, myös ne, jot­ka tar­jo­si­vat halvem­mal­la. Itse asi­as­sa kaik­ki pörssit toimi­vat näin.

Vest­manin mukaan tämä ei vähen­täisi investoin­te­ja uuteen kap­a­siteet­ti­in, kos­ka hin­ta jäisi kuitenkin riit­tävän korkeak­si uus­in­vestoin­te­ja varten.

Moni on esit­tänyt tätäkin radikaalimpaa vai­h­toe­htoa: jokainen tar­joa­ja saisi tar­joa­mansa hin­nan eikä sent­tiäkään enem­män. Sel­ven­nyk­sek­si san­ot­takoon, että tar­jouk­set sähköpörssis­sä perus­tu­vat mar­gin­aal­i­hin­toi­hin eivätkä tuotan­tokus­tan­nuk­si­in. Ne eivät kata kiin­teitä kus­tan­nuk­sia. Ydin­voiman, tuulivoiman ja säätelemät­tömän vesivoiman tar­joush­in­ta on näin ollen nol­la tai itse asi­as­sa vähän negati­ivi­nen, kos­ka laitok­sen sulkemis­es­ta aiheutuu kus­tan­nuk­sia. Mitään näistä tuskin raken­net­taisi­in, jos niiden pitäisi toimit­taa sähkö ilmaiseksi.

Vest­manin malli johtaisi nyky­istä selvästi use­am­min tilanteeseen, jos­sa ydin- ja tuulivoiman saa­ma hin­ta olisi nol­la tai vähän negatiivinen.

Varakapasiteettia ei ole tullut näilläkään säännöillä

Vest­man on melkein oike­as­sa siinä, että hänen esit­tämän­sä malli johtaisi nyt niin korkeisi­in hin­toi­hin, ettei se paljon ehkäi­sisi uuden kap­a­siteetin rak­en­tamista. Var­al­la ole­van huip­puka­p­a­siteetin rak­en­tamisen se kuitenkin lopet­taisi. Se ei ole kan­nat­tanut näil­läkään sään­nöil­lä, ja vielä huonom­min se kan­nat­taisi alem­mal­la sähkön hin­nal­la. Tätä ongel­maa Vest­man tak­laisi sil­lä, että kymme­nen pros­ent­tia ylim­män tar­jouk­sen saa­jista saisi pyytämän­sä hin­nan, mut­ta ei se ongel­maa pois­taisi vaan ain­oas­taan lieven­täisi. Tar­joush­in­ta­han ei kata sent­tiäkään kiin­teistä kus­tan­nuk­sista. Vielä huonom­min toimisi, jos tar­joa­jat pakotet­taisi­in tak­tikoimaan ja tar­joa­maan kiin­tei­den kus­tan­nusten kat­tamisek­si hin­nal­la, joka ylit­tää marginaalihinnan.

Varaka­p­a­siteet­tion­gel­ma kan­nat­taisi ratkaista val­tion toimin mak­samal­la sen rak­en­tamis­es­ta eril­listä korvausta.

Vaik­ka ydin­voiman mar­gin­aa­likus­tan­nus on nol­la, ydin­voimaloi­ta tuskin raken­net­taisi­in, jos niiden tuot­ta­ma sähkö pitäisi myy­dä ilmaisena.

Seurauksena olisivat sähkökatkot

Vest­manin esi­tyk­sen huono puoli liit­tyy siihen, mitä sil­lä tavoitel­laan: sähkön kulut­ta­jahin­nan alen­tamista niin, että voi saunoa mil­loin huvit­taa, ei tarvitse alen­taa huoneläm­pöä eikä ajas­taa sähkön kulu­tus­ta halpoi­hin tun­tei­hin eikä teol­lisu­u­den tarvit­sisi keskeyt­tää toim­intaansa kalli­in sähkön aikana.  Esimerkik­si keskivi­ikkona, kun sähköjär­jestelmä on jou­tu­mas­sa todel­la koville, tämä olisi suo­ras­taan turmi­ol­lista. Sähkö ei riitä kaik­keen tähän mukavaan.

Kuin sähkö on hyvin kallista — sanokaamme yli 40 snt/kWh — hin­ta ei ase­tu korkeim­man tar­jouk­sen tehneet tuotan­non tasolle, kos­ka koko kap­a­siteet­ti on jo käytössä, vaan sille tasolle, joka sopeut­taa kysyn­nän tar­jol­la ole­vaan kapasiteettiin.

Tar­jouskil­pailu käy­dään sil­loin sähkön kulut­ta­jien kesken: mikä on se alin taso, jol­la riit­tävä määrä sähkön kulu­tus­ta jää suo­si­ol­la pois. Tämän mekanis­min Vest­manin malli tuhoaisi.

Vähän min­ua ihme­tyt­tää, että kokoomuk­ses­sa tun­netaan markki­na­t­alout­ta näin huonosti.

Eikö sit­ten ole mitään tehtävissä.

On hyvinkin. Markki­noi­hin on syytä puut­tua, mut­ta mielu­um­min taval­la , joka ei tuhoa niiden toimintaa.

Käyn seu­raavas­sa postauk­ses­sa läpi eri­laisia ehdotuksia.