Miksi Erkki Tuomioja on väärässä asukaspysäköinnin hinnasta

Kansalainen, enti­nen kiin­teistö­toimen apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Erk­ki Tuomio­ja kir­joit­ti Helsin­gin Sanomien yleisönosas­tossa asukaspysäköin­nin hin­nanko­ro­tuk­sia vas­taan ja näin ollen myös oman ryh­män­sä kan­taa vas­taan.  Hänen mukaansa kysyn­nän ja tar­jon­nan perus­teel­la tapah­tu­va hin­noit­telu varaa asukaspysäköin­nin vain rikkaiden etuoikeudek­si. Palaan Tuomio­jan argu­men­toiti­in sen jäl­keen, kun olen käsitel­lyt asi­as­sa tapah­tunut­ta ehkä vähän odot­tam­a­ton­ta käännettä.

Asukaspysäköin­tipaikko­jen hin­ta alit­taa roimasti niiden kaupungille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set. Nämä kus­tan­nuk­set syn­tyvät talvel­la, kun katu­jen auraus on työlästä ja kun lumi pitää kul­jet­taa pois. Kun olin lap­si, ja siitä on jo jonkin ver­ran aikaa, lumet aurat­ti­in kasoik­si kadun var­teen ja jätet­ti­in siihen. Vap­pu­un tai ainakin kukan­päivään men­nessä ne oli­vat sula­neet. Auto­ja oli aika vähän, joten ne eivät kadun­var­si­paikko­ja juuri tarvin­neet. Meil­la lap­sille ne kasat toi­vat riemua.

Tämä kus­tan­nus­pe­rusteisu­us ei kuitenkaan ole enää rel­e­vant­ti argu­ment­ti pysäköin­tiniukku­u­den jakamises­sa. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on silti argu­ment­ti. Kun kaik­ki kadun­var­ret on varat­tu asukaspysäköin­ti­in, asioin­tipysäköin­ti­in eli kau­pas­sa käyn­ti­in ei ole tilaa, mis­tä kär­sivät kau­pat. Van­hus­ten koti­hoidon kus­tan­nuk­set nou­se­vat, kos­ka kadun­var­sil­la ei löy­dy paikko­ja. Pelkästään tämä van­hus­ten­hoidolle koitu­va kus­tan­nus taitaa ylit­tää asukaspysäköin­nin tuo­ton, jon­ka arvioin ole­van jotain kymme­nen miljoo­nan euron paikkeilla.

Opti­maal­ista olisi siis vähen­tää asukaspysäköin­tipaiko­jen määrää ja jät­tää enem­män paikko­ja asioin­tipysäköin­ti­in ja esimerkik­si koti­hoita­jille. Senkin jäl­keen jää kysymys, miten jäl­jelle jäävää niukku­ut­ta jaetaan.

Ekon­o­mistin vas­taus on huu­tokau­pa­ta paikat. Myy­dään asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sia niin paljon kuin on paikko­ja tai ehkä vähän enem­män, kos­ka kaik­ki eivät ole kotona joka yö.

Ekon­o­mistin perustelu on, että näin paikat menevät niille, jot­ka tarvit­se­vat sitä eniten – siis jot­ka ovat valmi­ita mak­samaan siitä eniten.

Tuomio­jan argu­ment­ti on, että toisil­la on enem­män rahaa kuin toisil­la ja sik­si rikas, joka objek­ti­ivis­es­ti ottaen tarvit­see paikkaa vähem­män, vie sen köy­hältä, joka oikeasti tarvit­see sitä enemmän.

Tätä samaa argu­ment­tia voi käyt­tää kaikkea ylel­lisyys­tuot­tei­den vero­tus­ta vas­taan. Jos meil­lä olisi timant­tivero, vain rikkaim­mat voisi­vat ostaa timant­te­ja. Silti timant­tiveroa mak­saisi­vat lähin­nä vain rikkaat, joten se tasaisi tulo­ero­ja. Hyvä, timant­tia ja autopaikkaa ei voi täysin ver­ra­ta toisi­in­sa. Mut­ta noin yleen­sä rikkaiden kulu­tuk­seen kohdis­tu­vat kulu­tusverot tasaa­vat tuloeroja.

(En kan­na­ta ylel­lisyysvero­ja, mut­ta se on toisen tari­nan aihe. Kan­nat­taa verot­taa rikkaiden tulo­ja eikä ylellisyyttä.)

On pro mar­ket- ihmisiä ja sit­ten on pro busi­ness ‑ihmisiä. Olen sanonut ennenkin, että kokoomuk­sen Helsin­gin val­tu­us­to­ryh­mässä on vain kak­si pro mar­ket ‑ihmistä, Juhana Var­ti­ainen ja Eli­na Val­to­nen. Pelkästään vihrei­den val­tu­us­to­ryh­mässä niitä on enemmän.

Nyt kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa on käsit­telyssä esi­tys, jos­sa Juhana on korot­tanut asukaspysäköin­nin hin­taa KYMP-lau­takun­nan esi­tyk­ses­tä. Kuten sanoin, Juhana on pro mar­ket- ihmi­nen toisin kuin enem­mistö valtuustoryhmästään.

Miten markki­nae­htoisen ratkaisu toimisi?

Kuvitelka­amme, että oikeus asukaspysäköin­ti­in olisi jaet­tu tasan kaikkien töölöläis­ten, rikkaiden ja sen köy­hien, jos köy­hiä nyt Töölöstä löy­tyy. Tuskin voisi kek­siä tasaisem­paa jakoa. Tästä tulisi puoli paikkaa/ruokakunta. Voidak­seen pysäköidä auton­sa, pitäisi han­kkia se toinen puolikas.

Jotkut ovat valmi­ita mak­samaan siitä paikas­ta enem­män kuin toiset ja edel­liset ostaisi­vat puo­likkaan paikan jälkim­mäisiltä. Kaup­pa olisi molem­mille kan­nat­ta­va, eihän se muuten toteu­tu­isi. Lop­putu­los olisi se, mitä Tuomio­ja pelkää. Rikkaat pysäköi­sivät ja köy­hät käyt­täi­sivät rahat johonkin, jota tarvit­se­vat enem­män. Mut­ta he siis tarvit­si­si­vat noi­ta mui­ta asioi­ta enemmän.

Täl­laista huu­tokaup­paa ei jär­jestetä, mut­ta rahan vai­h­to tapah­tuu kun­nan kaut­ta. Kun kaupun­ki saa enem­män rahaa se voi käyt­tää sitä kaupunki­lais­ten hyväk­si, ja niistä rahoista val­taosa menee pien­i­t­u­lois­t­en hyväksi.

Tuomio­ja pelkää, että asukaspysäköin­nin hin­nan nos­to pakot­taa köy­hät muut­ta­maan pois Töölöstä. Näinkään ei käy. Tämä kus­tan­nus kap­i­tal­isoituu asumisen hin­taan. Autori­ip­pu­vaisen käy­hän pitää ehkä muut­taa pois, mut­ta vas­taavasti autot­toman köy­hän kannal­ta tilanne paranee.

Helsin­gin Sanomat kir­joit­ti asi­as­ta ikään kuin tässä oli­si­vat van­hat auton­potk­i­jat autoil­i­joi­ta vas­taan. Ei ole. Sen, joka halu­aa vas­tus­taa autoilua Helsingis­sä hin­taan mihin hyvän­sä, kan­nat­taa edis­tää ilmaista ja rajoit­tam­a­ton­ta pysäköin­tiä niin, että romuau­tot pikkuhil­jaa täyt­tävät pysäköin­tipaikat – tai vaik­ka näin pitkälle ei men­täisi, pysäköin­tipaikat oli­vat mah­dol­lisim­man tehot­tomas­sa käytössä. Tämä auton­potk­i­jan unel­ma on nyt aika lähellä.

Kun jokin vuosi sit­ten oli lumi­nen talvi, laskin, että Kata­janokan kaduil­la joka neljät­tä autoa ei ollut liikutet­tu ker­taakaan lumise­na aikana.

Nykyi­nen, käytän­nössä ilmainen asukaspysäköin­ti suosii sitä, joka tulee vuo­den ain­oal­ta automatkaltaan juhan­nuk­se­na, pysäköi oven­sa eteen ja jää odot­ta­maan seu­raavaa juhan­nus­ta. Sille, joka tarvit­see autoa päivit­täin, tämä on paina­jainen, kos­ka on pakko etsiä joka päivä vapaa­ta pysäköin­tipaikkaa ja lop­ul­ta jätet­tävä auto sakkopaikalle.

Nyt esitetään, että ensi vuo­den lop­ul­la asukaspysäköin­ti­tun­nus mak­saisi 60 €/kk elin 720 euroa/vuosi. Jos olisi dik­taat­tori, se mak­saisi yhdek­sänä lumet­tomana kuukaut­e­na  40 €/kk ja joulu-helmiku­us­sa 90 €/kk, kos­ka se talvikunnossapito.