Demokratia, kansanvalta ja liberaali demokratia

Esa Pel­to­nen kir­joit­ti Hesaris­sa  demokra­ti­as­ta ja kansan­val­las­ta ja ihmetteli, mik­si sanaan demokra­tia liitetään usein jokin määre, taval­lisim­min lib­er­aali demokratia.

Minäkin kapinoin aikanaan sitä vas­taan, että sanal­la demokra­tia alet­ti­in tarkoit­taa muu­ta kuin sanal­la kansan­val­ta. Puhut­ti­in demokraat­ti­sista oikeuk­sista, joi­hin kuu­luu muun muas­sa sanan­va­paus. Kukaan ei puhunut tässä mielessä kansan­val­tai­sista oikeuk­sista, kos­ka kansan­val­lal­la tarkoite­taan vain sitä, että vaaleil­la val­i­tut elimet päät­tävät, mut­ta demokraat­tisil­la oikeuk­sil­la jotain aivan muuta.

Olen mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa joutunut myön­tymään, että sano­jen merk­i­tys muut­tuu ajan myötä. Esimerkik­si ”kan­takaupungilla” tarkoite­taan sitä osaa Helsingistä, joka kuu­lui Helsinki­in ennen vuo­den 1946 alueli­itos­ta, mut­ta nyt jopa laut­tasaare­laiset yrit­tävät esit­tää, että hei­dän saaren­sa pitää lukea kan­takaupunki­in, vaik­ka ei var­masti kuu­lunut Helsinki­in ennen vuot­ta 1946.

Niin­pä nyky­isin demokra­tial­la tarkoite­taan laa­jem­paa asi­aa kuin pelkkää kansan­val­taa. Siihen liit­tyvät myös demokraat­tiset oikeudet, kuten sananvapaus.

Minä halu­an kuitenkin erot­taa demokra­ti­as­ta alala­jik­si lib­er­aalin demokra­t­ian, sil­lä voihan kansa päät­tää kansan­val­tais­es­ti, että lehdis­tön vapaud­es­ta luovu­taan tai kaik­ki määrätään pukeu­tu­maan uni­for­muun. Turk­ki ja Unkari ovat eden­neet kovin epädemokraat­tiseen suun­taan ilmeis­es­ti kansan enem­mistö tah­dos­ta ja taisi­vat nat­sitkin nous­ta vaaleil­la val­taan, tai ainakin melkein.

Uskon edelleen, että parhait­en tule­vat men­estymään lib­er­aalit demokra­ti­at ero­tuk­se­na autoritääri­sistä demokratioista.

Liberaali demokratia tuo menestystä

Varoi­tan, seu­raavas­sa tulee ”luokkakan­taista” tekstiä.

Mik­si lib­er­aalit demokra­ti­at tule­vat (toivoak­seni) men­estymään parem­min kuin autoritääriset hallinnot, vaik­ka kansa olisi autoritäärisen hallinnon itse halun­nut ja kansan­val­tais­es­ti valinnut?

Kysymys on pitkälti siitä, miten yhteiskun­ta kohtelee koulutet­tua keskilu­okkaa, etten sanoisi koulutet­tua eli­it­tiä tai älymystöä.

Älymys­tö vie yhteiskun­taa eteen­päin. Kehi­tys hidas­tuu, jos yhteiskun­ta suh­tau­tuu nuiv­asti älymys­töön­sä. Autoritääri­nen Venäjä on viime vuosi­na häätänyt maas­ta paljon osaa­jia, ja se tulee näkymään pitkään maan kehityksessä.

Hyvän ver­tauk­sen tar­joa­vat kasvit, joi­ta on hyön­teis­pö­lyt­täisiä ja tuulipö­lyt­teisiä. Tuulipö­lyt­teinen on autoritäärisen yhteiskun­nan ihanne. Ratio­naa­li­nen mut­ta todel­la tyl­sän oloinen.  Hyön­teis­pö­lyt­teiset tuot­ta­vat kukkalois­ton voidak­seen houkutel­la hyön­teisiä aut­ta­maan suvunjatkamisessa.

Älymys­tö on kuin nuo hyön­teiset. Hei­dän houkut­telemisek­seen tarvi­taan kaikkea jän­nää, mut­ta ilman heitä ei tul­la toimeen.

The Econ­o­mist ‑lehti julka­isi muu­ta­ma vuosi sit­ten mie­lenki­in­toisen tutkimuk­sen. Lehdessä oli tarkastel­tu 1800-luvun kaupunke­ja ja niiden kehi­tys­tä tähän päivään. Kaupun­git, jois­sa oli oop­pera, ovat men­estyneet 200 vuodessa paljon parem­min kuin kaupun­git, jois­sa ei ollut oop­per­aa. En usko, että oop­pera oli paras selit­tävä tek­i­jä, mut­ta sen  ole­mas­saolon mit­taami­nen oli helpom­paa kuin yleisen kulttuurimyönteisyyden.