Esa Peltonen kirjoitti Hesarissa demokratiasta ja kansanvallasta ja ihmetteli, miksi sanaan demokratia liitetään usein jokin määre, tavallisimmin liberaali demokratia.
Minäkin kapinoin aikanaan sitä vastaan, että sanalla demokratia alettiin tarkoittaa muuta kuin sanalla kansanvalta. Puhuttiin demokraattisista oikeuksista, joihin kuuluu muun muassa sananvapaus. Kukaan ei puhunut tässä mielessä kansanvaltaisista oikeuksista, koska kansanvallalla tarkoitetaan vain sitä, että vaaleilla valitut elimet päättävät, mutta demokraattisilla oikeuksilla jotain aivan muuta.
Olen monessa muussakin asiassa joutunut myöntymään, että sanojen merkitys muuttuu ajan myötä. Esimerkiksi ”kantakaupungilla” tarkoitetaan sitä osaa Helsingistä, joka kuului Helsinkiin ennen vuoden 1946 alueliitosta, mutta nyt jopa lauttasaarelaiset yrittävät esittää, että heidän saarensa pitää lukea kantakaupunkiin, vaikka ei varmasti kuulunut Helsinkiin ennen vuotta 1946.
Niinpä nykyisin demokratialla tarkoitetaan laajempaa asiaa kuin pelkkää kansanvaltaa. Siihen liittyvät myös demokraattiset oikeudet, kuten sananvapaus.
Minä haluan kuitenkin erottaa demokratiasta alalajiksi liberaalin demokratian, sillä voihan kansa päättää kansanvaltaisesti, että lehdistön vapaudesta luovutaan tai kaikki määrätään pukeutumaan uniformuun. Turkki ja Unkari ovat edenneet kovin epädemokraattiseen suuntaan ilmeisesti kansan enemmistö tahdosta ja taisivat natsitkin nousta vaaleilla valtaan, tai ainakin melkein.
Uskon edelleen, että parhaiten tulevat menestymään liberaalit demokratiat erotuksena autoritäärisistä demokratioista.
Liberaali demokratia tuo menestystä
Varoitan, seuraavassa tulee ”luokkakantaista” tekstiä.
Miksi liberaalit demokratiat tulevat (toivoakseni) menestymään paremmin kuin autoritääriset hallinnot, vaikka kansa olisi autoritäärisen hallinnon itse halunnut ja kansanvaltaisesti valinnut?
Kysymys on pitkälti siitä, miten yhteiskunta kohtelee koulutettua keskiluokkaa, etten sanoisi koulutettua eliittiä tai älymystöä.
Älymystö vie yhteiskuntaa eteenpäin. Kehitys hidastuu, jos yhteiskunta suhtautuu nuivasti älymystöönsä. Autoritäärinen Venäjä on viime vuosina häätänyt maasta paljon osaajia, ja se tulee näkymään pitkään maan kehityksessä.
Hyvän vertauksen tarjoavat kasvit, joita on hyönteispölyttäisiä ja tuulipölytteisiä. Tuulipölytteinen on autoritäärisen yhteiskunnan ihanne. Rationaalinen mutta todella tylsän oloinen. Hyönteispölytteiset tuottavat kukkaloiston voidakseen houkutella hyönteisiä auttamaan suvunjatkamisessa.
Älymystö on kuin nuo hyönteiset. Heidän houkuttelemisekseen tarvitaan kaikkea jännää, mutta ilman heitä ei tulla toimeen.
The Economist -lehti julkaisi muutama vuosi sitten mielenkiintoisen tutkimuksen. Lehdessä oli tarkasteltu 1800-luvun kaupunkeja ja niiden kehitystä tähän päivään. Kaupungit, joissa oli ooppera, ovat menestyneet 200 vuodessa paljon paremmin kuin kaupungit, joissa ei ollut oopperaa. En usko, että ooppera oli paras selittävä tekijä, mutta sen olemassaolon mittaaminen oli helpompaa kuin yleisen kulttuurimyönteisyyden.
Soininvaara kirjoitti:
”Puhuttiin demokraattisista oikeuksista, joihin kuuluu muun muassa sananvapaus. Kukaan ei puhunut tässä mielessä kansanvaltaisista oikeuksista, koska kansanvallalla tarkoitetaan vain sitä, että vaaleilla valitut elimet päättävät, mutta demokraattisilla oikeuksilla jotain aivan muuta.”
Sanoilla on tosiaan erilaisia merkityksiä. Demokratia alunperin tarkoitti kansanvaltaa eli sitä, että kansa konkreettisesti päätti asioista. Niin sanottu edustuksellinen (miehien demokratia, jossa kansa saa päättää vain siitä, ketkä valitaan toimielimiin päättämään asioista tai nimittämään virkamiehiä, on aika erilainen toimintamalli kuin vaikka antiikin Kreikan demokratia, jossa oli kirjaimellisesti kansankokouksia.) Sveitsissä demokratia tarkoittaa yhä sitä, että monista asioista on suoria kansanäänestyksiä. Suomessa taas harvoin kansa saa suoraan äänestää mistään. Täsmentävät sanat voivat olla tarpeen ja hyödyksi.
Sveitsissä on myös kunta ja kantoni tasolla kansanäänestyksiä. Helsingin kaupunki voisi olla edelläkävijä ja järjestää kansanäänestyksen Malmin lentoaseman asemasta. On otettava huomioon että Sveitsissä taloutta koskevissa kansanäänestyksissä on laskettu kuinka paljon kyseinen hanke maksaa. En tiedä onko Helsingin kaupunki laskenut kuinka paljon Malmin lentoaseman ylläpito maksaisi vuodessa per helsinkiläinen veronmaksaja?
Jokainen nousu malmin kentältä maksoi 600 euroa, kun kustannuksiksi otetaan huomioon maapohjan vaihtoehtoiskustannus asuinalueena – siis paljonko alueelta saisi maanvuokratuloja kun se kaavoitetaan asunnoiksi
Jotta Malmin lentokenttä olisi ollut edes jotenkin kannattava, olisi sen kiitoratoja pitänyt pidentää n 2 km pituisiksi eli purkaa taloja pois sen pohjoispäästä ja laittaa kehäykkönen maan alle, että sieltä olisi voinut lentää suihkukoneilla ja keskikokoisilla reittimatkustajakoneilla, eikä vain pikkukoneilla jolloin siitä ei ole mitään hyötyä muille kuin harrastajille.
Helsingin olisi pitänyt rehellisyyden nimissä tarjota ilmailuharrastajille uuden kentän paikka esim Östersundomista, sen ei olisi tarvinnut olla kovin iso edes eikä olisi häirinnyt lintuja ja jäniksiä kun ei Malmin kenttäkään häiritse. Esim Oulun kaupunki lunasti uuden pienkonekentän paikan Kempeleeltä jonne pienkoneet siirtyivät, kun vanha Oritkarin kenttä keskustan lähellä lakkautettiin 1980-luvulla ja paikalle rakennettiin teollisuusalue.
Monet riidat ja turhat oikeuskäsittelyt olisi Helsinki voinut välttää jos olisi toiminut aktiivisemmin ja kuunnellut lentäjiiä, koska Malmin maa-alueen hyöty, kun Finavian vuokrasopimus lakkasi yli 15 vuotta ennen aikojaan, on kuitenkin moninkertainen mahdolliseen korvaavan kentän maa-alueen arvoon.
Teollinen vallankumous lähti Länsi-Euroopasta, jossa oli tarpeeksi yritteliästä keskiluokkaa. Venäjällä maaorjuus jatkui vielä sata vuotta. Ei aatelisilla ollut motiivia modernisoida maataan ja riskeerata asemaansa. Sitä paitsi he olivat jo rikkaita ja tarvitsi vain riistää köyhiä entisestään.
Sama asetelma näyttäisi jatkuvan Venäjällä: oligarkit ovat superrikkaita eikä taviksilla ole mahdollisuuksia nousta keskiluokkaan. Miksi siis edes yrittää kehittää maataan?
Joku asioista paremmin perillä oleva voi varmaan tarkentaa, mutta venäläinen tuttuni väitti maksaneensa opintolainan korkoja yli 20%. Tämä varmasti hidastaa luokkanousua.
Englannissa aatelisto oli mukana teollisen vallankumouksen kehityksessä. Juuri tuo maaorjuus erotti Englannin ja Venäjän toisistaan. Britteinsaarilla vain Irlannissa oli maaorjuus pitkälle 1800-luvun puoliväliin jonka seurauksena Irlanti ei teollistunut poikkeuksena Pohjois-Irlanti.
Ei meillä ole varaa viedä yhteiskuntaa eteenpäin, jos se tarkoittaa hyvinvoinnin ja kulutuksen kasvua. Sen sijaan tarvitsemme pakkokeinoja, jotta ihminen ei pääsisi toteuttamaan biologiaansa, johon kuuluu tavoitella aina vain lisää ja enemmän.
Ympäristötuhoa ei voi estää vapaaehtoisuudella. Siihen auttaa ainoastaan ankara valvonta ja kovat rangaistukset.
Minusta on esimerkiksi älytöntä, että maanviljelijä ei saa kaataa sontakuormaansa vesistöön, mutta sen sijaan Hesari saa joka päivä mainostaa kuluttamista. Hesarin mainonta on ympäristörikollisuutta. Se kannustaa ihmisiä ostamaan ja kuluttamaan. Tällaisia ilmiöitä ei saa kitkettyä kuin rangaistuksilla.
Sivistystä voi tukea, mutta täytyy pitää huoli, ettei se muutu kulutukseksi ja ettei yksilö omalla ponnistelullaan pysty nostamaan elintasoaan, koska elintason nostoon meillä ei ole varaa.
Liberaaleille aatteille näyttää olevan ominaista tieteen sumeilematon halveksinta. Ne olettavat aina ratkaisut tulevaisuuteen sen sijaan että kuuntelisivat tutkijoiden varoituksia, joiden mukaan ratkaisuja on tehtävä nyt.
Minä en luota siihen, että se pakkokeinoilla hallitseva autoritäärinen johto tekisi sitäkään vähää ympäristötuhon estämiseksi kuin mitä demokraattisesti valittu johto tekee. Lopulliseksi tavoitteeksi diktatuurissa tai oligarkiassa/teokratiassa jää aina vallan säilyttäminen väkivalloin.
Demokratia on hidas mutta vapaiden vaalien ja sananvapauden kautta tulevan negatiivisen takaisinkytkennän ansiosta stabiilimpi järjestelmä.
Kirjoituksessasi on hyvää pohdintaa. Oopperan suhteen voidaan pohtia kummin päin oopperan ja vaurastumisen yhteys kulkee. Onko ooppera proxymittari kulttuurimyönteisyydelle, joka vetää lahjakasta väkeä kaupunkiin luoden siten vaurautta ja vapaata kaupankäyntiä. Vai onko kaupunki/maa sallinut vapaan kaupankäynnin, joka on luonut ihmisille taloudellisen mahdollisuuden olla erilaisia ja niin paljon arvonlisää, että oopperan ylläpitäminen on mahdolllista.
Nuiva suhtautuminen koulutettuun eliittiin voi olla myös tarkoitushakuista oman aseman epäreilua pönkittämistä. Tällaista hahmoa Vasili Grossman kuvasi hyvin politrukin hahmossa Elämässä ja kohtalossa; jos ei pärjää älynlahjojen avulla voi sentään pilata älykkäämpien ihmisten uran poliittisella (mieli)vallan käytöllä. Tämä lienee yksi merkittävä tekijä, miksi autoritääriset järjestelmät tuppaavat jäämään kehityksestä jälkeen: ne yleensä painavat älykkäimmät ihmiset pois tehtävistä joissa he loisivat uutta vaurautta.
Se natsien valtaannousu. Olen aina ihmetellyt miksi etenkin poliittisen kentän vasen laita aina muistaa sen, että natsit saivat ääniä (aluksi) demokraattisesti järjestetyissä vaaleissa, mutta systemaattisesti unohdetaan Gesetz zur Behebung der Not von Volk und Reich eli ns valtalaki jolla natsit varsinaisesti betonoivat valtansa. Karkeasti ottaen lain aikaansaamiseksi poliittiset vastustajat heitettiin vankilaan, ja manipuloitiin valtiopäivien työskentelyjärjestystä. Kaikki tuo ei mielestäni vastaa ”demokraattisia vaaleja” ei edes melkein! Olen myös ihmetellyt sitä kun huoli natsien valtaannoususta on niin suuri, niin mistä kumpuaa tarve on yrittää säätää lakeja, jotka kuulostavat samaan suuntaan vieviltä. Esim aikoinaan rauhanlaki -viritelmä.
Älykkyydestä puheenollen, sehän paljastui shokiksi, että natsien johtohahmot paljaastuivat äo-testeissä hyvinkin älykkäiksi vastoin odotuksia. Eli se, että totalitarismi olisi nimenomaan tyhmille, ei kyllä pidä paikkaansa.
Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus. Jos viisauden merkkinä pidetään esimerkiksi sitä, että ymmärtää lähteä vain sellaisiin sotiin jotka pystyy voittamaan, natsit pärjäävät aika heikosti.
Ooppera oli nyt vain yksi esimerkki, eikä ole tiedossa oliko Helsinki edes mukana vertailussa. Se nyt on kuitenkin käsite joka tunnetaan koko maailmassa, esim jääkiekkoareenoita ei niin hyvin tunneta.
Suomessa unohdetaan että täällä on Helsingin lisäksi toinenkin ooppera, nimittäin Savonlinnassa.
Suuren osan historiastaan ooppera ei ole ollut erityisen kallis tai elitistinen taidemuoto. Se oli oman aikansa Netflix, jonka pyörittämiseen ei tarvittu rikkaita mesenaatteja ja/tai valtionapua, vaan joka kattoi kulunsa pääsylipputuloilla. Eikä sinne oopperaan edes menty ensisijaisesti kuuntelemaan sitä oopperaa, vaan hölisemään uusimmat kuulumiset, syömään, tupakoimaan, pelaamaan korttia yms. Sosiaalisena tilanteena ooppera muistutti enemmän jotain rockyhtyeen klubikeikkaa kuin nykyisiä oopperataloja, jotka alkoivat vakiinnuttaa konseptiaan vasta jossain 1800-luvun puolivälin tienoilla.
Sinänsä on kyllä totta, että oopperan pelkän olemassaolon käyttäminen proxymuuttujana koulutetun keskiluokan intressien läpipääsyllä yhteiskunnassa on vähän epäluotettavaa, koska oopperan yhteiskunnallinen asema vaihtelee aikakaudesta ja maasta riippuen, ja voi saman maan sisälläkin vaihdella. Wienissä oli aikoinaan erikseen Hofoper, hoviooppera, ja Volksoper, kansanooppera (ja on itse asiassa vieläkin, mutta hintaero ei ole enää yhtä dramaattinen kuin ennen).
” Ooppera oli nyt vain yksi esimerkki, eikä ole tiedossa oliko Helsinki edes mukana vertailussa. Se nyt on kuitenkin käsite joka tunnetaan koko maailmassa, esim jääkiekkoareenoita ei niin hyvin tunneta.
Suomessa unohdetaan että täällä on Helsingin lisäksi toinenkin ooppera, nimittäin Savonlinnassa.”
Ooppera oli vain yksi esimerkki, mutta mielestäni sama kysymys on adekvaatti kaikkien muidenkin esimerkkien kohdalla. Mielestäni taloudellinen vapaus/riippumattomuus on keskeinen tekijä yhteiskunnan kehittymiselle, koska se mahdollistaa eri ideoiden esittämisen ja niiden keskinäisen kilpailun (ja mahdollistaa myös kulttuurin rahoittamisen tuotetun arvonlisän avulla). Lisäksi taloudellinen vapaus helpottaa osaltaan ryhmän painetta vastaan asettumisen. Vrt esim Christopher R Browning: Ordinary men
Helsingissä ei ollut oopperaa vuonna 1800.
Soininvaara kirjoitti:
”Helsingissä ei ollut oopperaa vuonna 1800.”
Ei ollut erillistä oopperataloa, mutta vierailevia oopperaesityksiä ja erilaisia amatööriesityksiä oli Helsingissä pitkin 1800-lukua. Turussa oopperaa tiedetään esitetyn jo 1700-luvulla. Helsingin ensimmäisen oopperaesityksen ajankohtaa ei kaiketi tiedetä. Alkuun oopperat olivat Helsingissäkin kaiketi vierailuesityksiä. Ensimmäinen paikallisin voimin tehty ooppera, joka on jäänyt historiankirjoihin ylös Helsingistä, on ollut kaiketi Sevillan Parturi, jota esitettiin ruotsiksi 1840-luvulla. Topeliuksen librettoon sävelletty Kaarle Kuninkaan metsästys vuodelta 1852 aloitti oopperan isomman nousun Suomessa. Sitä esitettiin Engelin teatteritalossa Helsingissä 1952, ja esitys vieraili myös Kuninkaallisessa ooperassa Ruotsissa. Tuota oopperaa esitetiin 1800-luvulla vain ruotsiksi. Suomennosta alettiin esittää vasta 1900-luvun puolella. Nya teatern sai tuon oopperan menestyksen siivittämänä rahoittajat pian tuon oopperan kantaesityksen jälkeen ja uusi teatteritalo valmistui 1860. Bergbom perusti Suomalaisen oopperan Helsinkiin vuonna 1873, jonka jälkeen oopperatoiminta on ollut ammattimaisempaa ja esityksiä on ollut myös suomeksi. Suomalainen ooppera ehti esittää noin 450 esitystä ennen kuin talousvaikeuksien takia se hanke kaatui 1879, ja pysyvämpi rahoitus suomenkieliseen oopperaan Helsingissä löytyi vasta 1900-luvulla.
Valtalaki on yksi asia. Toinen, nimenomaan vaalien suhteen olennaisempi on, että natsipuolue hävisi ne vaalit, joiden jälkeen se nousi valtaan: se menetti peräti 34 kansanedustajaa. Hitler kuitenkin pääsi nousemaan valtakunnankansleriksi, koska muut puolueet eivät saaneet keskenään sovituksi hallitukseen menosta. Oikeistopuolueet pelkäsivät vasemmistoa ja vasemmistopuolueet pelkäsivät oikeistoa enemmän kuin kumpikaan pelkäsi natseja.
Jos rauhanlakialoite, josta tulee nyt alkavana talvena kuluneeksi tasan 50 vuotta ja joka ei edes edennyt eduskunnan äänestykseen saakka, on paras esimerkki ”laista, joka kuulostaa samaan suuntaan vievältä”, niin kyllä meillä on asiat hyvin.
”Jos rauhanlakialoite, josta tulee nyt alkavana talvena kuluneeksi tasan 50 vuotta ja joka ei edes edennyt eduskunnan äänestykseen saakka, on paras esimerkki “laista, joka kuulostaa samaan suuntaan vievältä”, niin kyllä meillä on asiat hyvin.”
Suoraan sanoen ajattelin, että olisi parempi käyttää esimerkkiä, joka olisi niin vanha ettei se herättäisi juurikaan tunteita, jotta itse asiaa eli poliittisten vastustajien hiljentämistä pakkokeinojen avulla olisi helpompaa keskustella ilman päivänpolitiikan liittyvää kilpahuutoa. No… taisin olettaa liikoja.
” Valtalaki on yksi asia. Toinen, nimenomaan vaalien suhteen olennaisempi on, että natsipuolue hävisi ne vaalit, joiden jälkeen se nousi valtaan: se menetti peräti 34 kansanedustajaa. Hitler kuitenkin pääsi nousemaan valtakunnankansleriksi, koska muut puolueet eivät saaneet keskenään sovituksi hallitukseen menosta. Oikeistopuolueet pelkäsivät vasemmistoa ja vasemmistopuolueet pelkäsivät oikeistoa enemmän kuin kumpikaan pelkäsi natseja.”
Olet aivan oikeassa kommentissasi, mutta poliittisten vastustajien heittäminen tyrmään tekaistujen syiden varjolla ja valtiopäiväsäännösten perustuslain vastainen(!) manipulointi on täysin eri asia kuin vaalit tai vaalitulos, ja sen jälkeinen poliittinen suhmurointi. Eikä väitteeni keskeinen asia – poliittisten vastustajien vaientaminen – ole mitenkään natseihin liittyvä ilmiö vaan se on ollut käsitykseni mukaan jokaisen diktatuurin synnyssä keskeinen tapahtuma. Niinpä voidaan pohtia onko väärien ihmisten äänestäminen vai väärien mielipiteiden vaientaminen suurempi ongelma. Vrt esim Putinia Venäjä jo kauan ennen Ukrainan sodan aloittamista.
Rauhanlaki aloite ei koskaan mennyt läpi eduskunnassa.
Kiinan tilannetta tässä seuratessa tuli mieleenkin pyytää Soininvaaralta päivitys tästä aiheesta, kun hän tässä blogissa joskus kirjoitti autoritääristen järjestelmien tehokkuudesta taloudessa ja mm. pandemian hoitamisessa. Kiina on nyt ajanut molemmissa lajeissa raskaasti karille. Asunnot ovat olleet tavallisille kiinalaisille yksi hyvin harvoista, ellei ainoa mahdollinen sijoituskohde. Tämä on kansan vaurastuessa johtanut jättiluokan kiinteistökuplaan, kun yksityinen varallisuus on laitettu sijoitusasuntoihin, hyvin monessa tapauksessa ennen kuin kyseistä asuntoa on rakennettu tai kun se on vasta betoninen kerrostalon runko. Järjestelmässä on korruptiota paljon ja moneen suuntaan. Rakennusfirmat eivät ole käyttäneet keräämiään maksuja sääntöjen mukaan – yllätys – ja erinäiset paikallistason pankit ja kaupunkisuunnittelun virkamiehet ovat olleet mukana kuplan rakentamisessa. Nyt kupla on puhkeamassa, ja se on aiheuttanut levottomuuksia pitkin Kiinaa. Ihmiset ovat osoittaneet mieltään pankkeja vastaan ja uhanneet lakata lyhentämästä asuntolainoja kollektiivisesti. Kansan järkytys on suuri siksikin, että kiinteistöjen arvo on tähän asti noussut ’aina’, eli Kiinan nykyisen talouden kehittymisen ajan 80-luvulta alkaen. Kiinteistöihin on luotettu sokeasti, ja tämä romahdus on ensimmäinen lajiaan.
Samaan aikaan hallinto noudattaa nollakoronalinjaa, minkä takia suuria kaupunkialueita on enemmän ja vähemmän jatkuvasti karanteenissa. Ja karanteenissa kärsitään jopa nälkää, kun ruokakauppaan ei pääse ja jakelu asuntoihin on sekin kielletty. Talouselämä sakkaa vastaavasti. Viimeksi näkemäni luku oli 300 miljoonaa ihmistä karanteenissa kotiarestissa. Ymmärrettävästi tämä on myös aiheuttanut levottomuuksia. Ihmiset murtautuvat karanteeneistaan ulos ja kohtaavat joukolla karanteenia valvovia poliisijoukkoja. Kiinassa rokotukset käsittääkseni saatiin lopulta tehtyä kattavasti pakkokeinoja käyttäen, mutta sikäläisten rokotteiden teho on ilmeisesti sen verran huono, että hallinto katsoo karanteenit edelleen tarpeellisiksi. Ja varmasti karanteeneja käytetään myös pakkokeinona hallinnon ja viranomaisten aseman pönkittämiseen, esimerkiksi juurikin noiden kiinteistökuplasta johtuvien levottomuuksien tukahduttamiseen.
Ensi kuussa on kommunistisen puolueen kokous, jossa rakas johtaja Xi pitäisi valittaman jatkokaudelle. Ilmeisesti valitaankin, mutta kulisseissa on ollut meneillään jonkunlaista puhdistusta kokouksen edellä. Xi ei pysy vallankahvassa ihan kivuttomasti näissä oloissa.
Venäjän ja Putinin tilanteesta kaikki lienevät kuulleet riittämiin viime kuukausina. Että ei mene hyvin kellään diktaattorilla. Ja tämän todistusaineiston perusteella en suosittelisi vaihtamaan autoritääriseen systeemin minkään näennäisen tehokkuuden takia.
Kiinan nykyinen johdolla on nyt ensimmäistä kertaa sisäpoliittinen kriisi koska rokotukset eivät ole onnistuneet ja tämä johtuu siitä että Kiinassa vanhempi väestön osa luottaa perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen enemmän kuin länsimaiseen. Toinen iso valtio Aasiassa joka onnistui tuottaman ja kehittämään ja rokottamaan väestön on Intia. Kiinasta on siirtynyt tuotantoa Intiaan viimeksi Apple ilmoitti että se siirtää tuotantoa Kiinasta Intiaan.
Ooppera voi kertoa myös kaupungin koosta ja/tai rikkaudesta, joten en ole ihan varma, kuinka hyvä mittari se on kulttuurimyönteisyydelle. Tuo mittari voi lähinnä kertoa siitä, että ennestään menestyneet kaupungit menestyvät myös jatkossa, jollei tulosta kontrolloida koon ja vaurauden mukaan.
Pahoin pelkään ettemme tunnista liberaalin demokratian/demokratiamme muuttumista autoritääriseksi, koska vastaavia hahmoja (pattern) ei joko historiassa ole, tai niitä ei osata yhdistää nykyisiin tapahtumiin.
Esimerkiksi: jos liberaaliin demokratiaan liittyvät toimintamallit johtavat hyvään tuottavuuteen, miksi Suomen talouden ongelma on nimenomaan huono tuottavuus? Onko oletus väärä, vai onko Suomi sittenkin jotain muuta kuin liberaali demokratia? Jos, niin missä mielessä muuta? Hyvien tyyppien diktatuuri? Enemmistön diktatuuri? Oklokratia?
Tai: jos hoi polloi huutaa pää punaisena kollektiivista maahantulorangaistusta kaikille venäläisille siitä että nämä ovat sattuneet syntymään väärälle puolelle rajaa, pitäisikö poliitikon muistuttaa kansalaisia länsimaisen oikeusvaltion ja liberaalin demokratian periaatteista vai mennä täysillä mukaan kun kerrankin pääsee vaikuttamaan suoraan vaalikarjan liskoaivoihin?
Liberaaliin ajatteluun sisältyy paradoksi, jota oopperaesimerkki sivuaa: ooppera on mitä kurinalaisin, meritokraattisin, ja hierarkisin instituutio jossa anaalisen pedantisti taiteeseensa suuntautuneet virtuoosit suorittavat spatiotemporaalisesti moitteettoman performanssin vakiintuneiden konventioiden mukaisesti. Miksi tämä hyvin järjestetty (tiheästi pakattu) informaatio vetää puoleensa nimenomaan liberaaleja, usein samoja ihmisiä jotka ovat saattaneet investoida vuosikymmeniä elämästään sisäisesti eheän (ts yksiselitteisen) tieteellisen maailmanselityksen sisäistämiseksi ja edelleenkehittämiseksi? Nopealla vilkaisulla ulkopuolinen tarkkailija voisi ajatella että nimenomaan liberaali tuntee viehtymystä tiukkoihin ajatusrakennelmiin.
Mikä ajaa liberaaleja järjestämään oman päänsä sisältöä ja autoritäärejä järjestämään muiden päiden sisältöä?
Spouttu
” Esimerkiksi: jos liberaaliin demokratiaan liittyvät toimintamallit johtavat hyvään tuottavuuteen, miksi Suomen talouden ongelma on nimenomaan huono tuottavuus?
Huono tuottavuus verrattuna mihin? Muihin liberaaleihin demokratioihinko? Suomen Tuottavuus on ihan vArmasti kunnossa, jos katsotaan muita kuin demokratioita.
” huutaa pää punaisena kollektiivista maahantulorangaistusta kaikille venäläisille siitä että nämä ovat sattuneet syntymään väärälle puolelle rajaa, pitäisikö poliitikon muistuttaa kansalaisia länsimaisen oikeusvaltion ja liberaalin demokratian periaatteista”
Miten tähän ajattelumalliin soveltuvat Schengen alue ja viisumit tai Venäjää kurittavat sanktiot? Tai se, että simsalabim, yhtäkkiä löytyikin hyvät perustelut rajan sulkemišelle turismilla.
On ihan huvittavaa seurata tätä puhetta ”kollektiivisista rangaistuksista”, kun otetaan huomioon kuinka eri tavoilla eri maiden kansalaisten maahantuloa säädellään. Esimerkiksi Bruneista pääsee tänne ilman viisumia , mutta botswanalaiset tarvitsevat sellaisen. Mikä ihmisoikeusrikkomus!
Viisumi vapaus on kahden valtion yhteinen sopimus . Kyseessä ei ole mitenkään ihmisoikeusrikkomus vaan se että valtioiden vakautta arvioidaan tapauskohtaisesti. Ukrainalaiset eivät ole tarvinneet viisumia Euroopan unionin alueelle vuodesta 2014 vaikka Ukraina oli taloudellisesti heikommassa asemaa kuin Venäjä. Viisumi vapaus arvioidaan myös sisäisen ja ulkoisen turvallisuusriskin kohdalla. Turkki on monta kymmentä vuotta vaatinut viisumi vapautta Euroopan unionilta mutta ei se ole saanut sitä. Turkilla on kaksi ongelma jotka tämän estävät yksi on kurdi kysymys ja toinen on Pohjois-Kyproksen kiistä. Venäjän kansalaiset eivät tarvitse viisumia Turkkiin ja eivätkä Euroopan unionn kansalaiset Turkkiin mutta turkkilaiset tarvitsevat viisumin Euroopan unionin jäsenmaihin. Tässä kohtaa asia on vielä mielenkiintoisempi että Yhdysvaltain kansalaiset tarvitsevat viisumin Turkkiin. Kohtelevatko Yhdysvallat ja Turkki jotenkin toisiaan epäoikeudenmukaisesti vaikka ovat NATO:n jäsenmaita?
Suomen tuottavuuskehityksestä suhteessa verrokkimaihin (siis Euroopan liberaaleihin demokratioihin) löytyy hyvä raportti: Tuottavuus, rakennemuutos ja talouskasvu. Finanssikriisin jälkeen on tapahtunut merkittävä muutos huonompaan.
Mitä viisumeihin ja vapaan liikkumisen alueisiin tulee, ne ovat valtiollisia sopimuksia joilla jaetaan rajavalvontaan liittyviä vastuita sopimusosapuolten kesken. Jos sellaisia sopimuksia ei kyetä solmimaan valtioiden välisestä epäluottamuksesta johtuen, niin sitten ei kyetä, ja käytetään muita järjestelyjä eli käytännössä viisumeita, jotka mahdollistavat maahantulon sallimisessa yksilöllisen harkinnan.
Perinteisesti on oltu sitä mieltä että sellaiset etniset kriteerit kuten nyt vaikka kansallisuus ei ole hyväksyttävä peruste. Tämä on hyvin linjassa liberaaleissa demokratioissa omaksuttujen uskomusjärjestelmien kanssa. Ryhmäidentiteettiin perustuva diskriminointi (tribalismi) kuuluu samalle akselille kuin verikosto, porvarien eliminointi luokkana, isovenäläinen imperialismi ja muinaisjuutalaisuuden pimeimmät luvut. Se on arkkityyppi josta on parempi pysyä kaukana. Erityisen katalan ajatuksellisen ansan tribalismista on se että se on luonnollista, ja kohtuullisesti annosteltuna hyödyllistä, mutta onneksi osaamme tunnistaa naturalistisen virhepäätelmän.
Turistiviisumeiden myöntämiseen liittyvä lakitekninen kikkailu sinänsä osoittaa hallitukselta samaa oikeusvaltion halveksuntaa johon jo olemme turtuneet (toivottavasti emme tottuneet) koronaepidemian alkuvaiheista lähtien. Sellainen ajattelumalli jossa lakipykälät joustavat tarvittaessa reaktiivisesta poliittisesta tahtotilasta riippuen ei ainakaan edistä tasapainoiseen vallan kolmijakoon perustuvan liberaalin demokratian toimintaa.
”Liberaaliin ajatteluun sisältyy paradoksi, jota oopperaesimerkki sivuaa: ooppera on mitä kurinalaisin, meritokraattisin, ja hierarkisin instituutio jossa anaalisen pedantisti taiteeseensa suuntautuneet virtuoosit suorittavat spatiotemporaalisesti moitteettoman performanssin vakiintuneiden konventioiden mukaisesti.”
Tuo nyt on täysin mekanistinen näkemys oopperasta. Ooppera on yksi teatterin laji, ja se toimii samoilla periaatteilla kuin mikä tahansa teatteriesitys. Toki oopperan laulaminen ammattilaisilta odotetulla tasolla on vaativaa, mutta se on viime kädessä vain yksi tekijä. Jos esiintyjä ei ole täysillä läsnä eikä seiso esittämänsä hahmon ja sen sanomisten takana, eikä saa yhteyttä yleisöön, niin esitys ei toimi, oli se sitten oopperaa, kesäteatterikomediaa tai standuppia. Ja vaikka laulaja olisi teknisesti täydellinen.
Nykyään oopperatuotannoissa useinkin pyritään modernisoimaan ohjausta ja esim. sijoittamaan klassikkoteksti nykyaikaan. Konventioita rikotaan kyllä, vaihtelevalla menestyksellä.
Näkisin, että elitististä oopperasta tekee se, että sitä esitetään melkein aina alkukielellä, joka on harvoin suomi, ja musiikki saattaa olla tyyliltään ja rakenteeltaan kaukana tämän hetken populaarimusiikista. Tämän takia oopperaan kannattaa perehtyä jonkun verran, jotta juttuun pääsee mukaan ja esityksestä saa katsojana jotain irti. Valmiiksi perehtyneet ovat siinä mielessä ’eliittiä’. Lisäksi pitäisi olla keskittymiskykyä kuunnella neljää minuuttia pidempiä musiikkikappaleita. Sama koskee monta muutakin kulttuurin ja musiikin lajia. Esimerkiksi hevimetalliporukat saattavat olla ällistyttävän elitistisiä ja kuppikuntaisia.
Viisumi on vain tekninen asiakirja jolla pyritään kontrolloimaan maahan pääsyä. Sen myöntäminen tapahtuu Suomen eri diplomaatissa edustoissa ja lopullisen päätöksen tekee ulkoministeriön virkamiehet. Viisumi vapaus on myös poliittinen kysymys. Hyvä esimerkki on siis Venäjän ja Ukrainan asema. Ukrainalla on viisumivapaa sopimus Euroopan unionin kanssa joka tuli voimaan vuonna 2014 Euroopan unionin ja Ukrainan assosiaatio sopimuksessa.
Tuo turistiviisumi oli vain symbolisesti hyvä esimerkki siitä että kun samalla Venäjä käy sotaa sen kansalaiset matkustavat Euroopassa . Kyllä Turistiviisumeita voi rajoittaa ilman että rikkoo oikeusvaltio periaatteet koska olosuhteet muuttuvat. Tässä venäläisten matkailijoiden kohdalla ongelma oli toisen Schengen maan myöntämät viisumit joilla pyritään Suomeen vaikka yleinen käytäntö on se että päämäärä pitäisi olla aina kohde maa. Eri asia on pysyvät oleskeluluvat niitä ei voi ihan helposti peruuttaa. Raja- laissa on jo nyt turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä jotka olisivat olleet mahdollista ottaa käyttöön sen jälkeen kun Venäjä ilmoitti että maassa alkaa liikkeellepano. Nämä pykälät tuli voimaan sen jälkeen kun Valko-Venäjä aloitti Puolan rajalla viime vuonna hybridi vaikuttamisen. Myös korona pandemian aikana tartuntatautilakiin tehtiin muutoksia jotka sallivat tiukemmat rajoitukset viranomaisille. Molemmissa lain kohdissa myö oppositio tukivat esitystä. Joten kyllä lainsäädäntöä on tässä kohtaa päivitetty. Oikeusvaltion kohdalla eri viranomaisten toimenpiteet voidaan toki haastaa oikeudessa joka on aina sallittua oli tilanne mikä tahansa. Turistiviisumista ei itse asiassa voi valittaa. Jos Suomen kansalainen ei saa Turistiviisumia esimerkiksi Yhdysvaltoihin hän ei voi valittaa asiasta oikeuteen mutta jos Suomen kansalainen on saanut jo viisumin mutta häntä ei päästetä maahan ilman mitään syytä hän voi valittaa asiasta oikeuteen. Eri viisumi tyypit poikkeavat aina.
” Kaupungit, joissa oli ooppera, ovat menestyneet 200 vuodessa paljon paremmin kuin kaupungit, joissa ei ollut oopperaa. En usko, että ooppera oli paras selittävä tekijä, mutta sen olemassaolon mittaaminen oli helpompaa kuin yleisen kulttuurimyönteisyyden.”
Ehkä menestyvillä kaupungeilla oli varaa pitää oopperaa?
Ei se mennyt noin. Kaupunkien lähtökohtaerot vakioitiin ja erot syntyivät ”oopperasta”, joka tässä varmaankin edusti kulttuurimyönteisyyttä. Ne kaupungit eivät lähtökohtaisesti olleet muita vauraampia, niistä tuli sellaisia.
Singapore ja Shanghai ovat kaksi menestyksellistä kaupunkia jossa toisessa ei ole oopperaa ja toisessa on . Voiko näiden kahden välillä tehdä johtopäätöksiä?
Kieltämättä Malmin sijainti ja kustannukset olisivat olleet isot jos se olisi säilytetty ilmailun käytössä. Tosin tuotakaan seikkaan ei otettu huomioon Pelastakaa Malmi tukiyhdistyksen argumenteissä. Jos Helsingin kaupunki oli järjestestänyt Malmista kansanäänestyksen ja laskenut tarkat kustannukset kuinka paljon Malmi maksaisi helsinkiläisille veronmaksajille per vuosi olisi todennäköisesti Pelastakaa Malmi tukiyhdistys teettänyt jonkin toisen arvioin mutta heikko kohta olisi edelleen että senkin maksaisi loppujen lopuksi helsinkiläinen veronmaksaja. Malmin tukijat eivät olleet helsinkiläisiä onneksi mutta heillä oli paljon ilmatilaa keskustelussa. Onneksi kansanäänestystä ei järjestetty koska olisi muistuttanut Brexit kaltaista tunteiden ja nostalgian kaltaista euforiaa
Pitäisin kyllä aika outona jos toisessa niistä ei ole oopperaa enkä edes tiedä kumpi se olisi. Veikkaan että se on Singapore jossa sitä ei ole, koska kiinalaiset ovat vanhaa oopperakansaa joskin heidän oopperansa poikkeavat länsimaisista.
Oopperatutkimus saattoi olla tämä;
The phantom of the opera: Cultural amenities, human capital, and regional economic growth
https://docs.iza.org/dp5065.pdf
”We find that proximity to a baroque opera house is a strong predictor of a region’s
equilibrium share of high-human-capital employees”
Olisikohan tässä oikea paikka muistuttaa siitä, että Adolf Hitler kertoo kirjassaan Mein Kampf erityisesti pitäneensä oopperasta ja säästäneensä Wienissä ollessaan raksaduunarin pienestä palkastaan päästäkseen harvakseltaan nauttimaan oopperaesityksistä, jotka hän kuvasi suuriksi elämyksiksi, joiden avulla hän ylipäätään säilyi hengissä raksaduunarin synkässä arjessa. Hitlerhän oli taustaltaan koulutettua keskiluokkaa, joka ei tunnetusti kestä alempien luokkien kovaa ja brutaalia elämää. Hitler itse tosin ei tuossa vaiheessa ollut sen paremmin koulutettu kuin keskiluokkaakaan.
Wikipedia taas kertoo, että 1743 Moskovaan rakennettiin uusi oopperatalo, koska entinen oli liian pieni liberaalien taidetta rakastaneiden moskovalaisten tungeksia katsomaan tsaarittaren kruunajaisia varten valmistunutta oopperaa. Jonkun verran myöhemmin kuningas Kustaa III:n aikana rakennettiin myös Ruotsin ensimmäinen oopperatalo. Tästä voisimme päätellä tietysti nyt päätellä, että Moskova ja Pietari ovat taloudellisesti kehittyneempiä ja poliittisesti vapaampia kuin Tukholma, mutta tässä tapahtuu tietenkin se virhe verrattuna Ekonomistin viittaamaan tutkimukseen, että kummatkin mainitut liberaalin vapauden ja taidenautintojen näyttämöt valmistuivat jo ennen 1800-lukua, jonka Ekonomistin viittaamat tutkijat katsoivat ainoaksi validiksi vuosisadaksi saada tutkimuksestaan haluamansa tulos.
Samasta syystä emme voi vetää oopperan kotimaasta Italiasta sitä johtopäätöstä, että se olisi taloudellisesti kehittynein alue maailmassa ja kaikki suurimmat keksinnöt olisi tehty siellä. Italialaisista oopperataloista kun ilmeisesti suurin osa on rakennettu ennen 1800-lukua, ensimmäiset jopa 1600-luvulla, jolloin mitään korkeammasta taiteesta nauttivia ITC-alan diplomi-insinöörejä tai auto- ja kuljetusalan teknikkoja, anteeksi AMK-insinöörejä, ei ollut olemassakaan!
Lupaan, että käyn Helsingin, entisen Keisarillisen, yliopiston vapautta ja taloudellista liberalismia huokuvassa pääsisäänkäynnin aulassa polvillani rukoilemassa anteeksiantoa siitä, että olen tällaisessa vakavassa keskiluokan itsetuntoa käsittelevässä asiassa käyttänyt lähteinäni suorastaan keskiluokkaisen matalaa tasoa olevia Wikipediaa ja Hilterin Mein Kampfia. Helsingin Yliopiston kuivat ja tylsät luennot nyt eivät yksinkertaisesti minua jaksa kiinnostaa. Mieluummin katson vaikka Figaron häiden tai Dynastian uusintoja.