Suomessa oli vielä 50 vuotta sitten taajamien ulkopuolella vapaa nopeus. Sai siis ajaa niin lujaa kuin uskalsi, Liikenteessä kuoli yli tuhat ihmistä vuosittain, vaikka autoja oli paljon vähemmän kuin nyt.
Silloin sai siis ajaa niin lujaa kuin halusi. Piikkiön suora lähellä Turkua muodostui surmanloukoksi. Vaikka tie oli suora, liikenneolosuhteet eivät suosineet 200 km/h nopeuksia. Muistelen että noin yhdeksän ihmistä olisi kuollut siellä vuodessa, mutta en pysty tietoa varmistamaan.
Kattonopeus – 80 km/h — tuli Suomeen itse asiassa energiakriisin myötä. Sen jälkeen ei enää palattu vapaaseen nopeuteen. Perusnopeudeksi tuli 80 km/h. Hyvillä tieosuuksilla sai ajaa 100 km/h ja moottoriteillä 120 km/h aiemman rajoittamattoman nopeuden sijasta.
Luopuminen vapaasta nopeudesta alensi liikennekuolemia noin yhdellä päivässä. Autoväki tietysti väitti, ettei se nopeudesta johtunut.
Tutkin ylipistolla liikennekuolemia käyttäen tutkijalautakuntien raportteja. Julkisuuteen oli kerrottu, ettei liikennekuolemiin liittynyt keskimäärin mitenkään suuria nopeuksia. Se oli aineiston perusteella silkkaa valetta. Onnettomuusnopeuksien keskiarvoksi oli otettu kaikkien onnettomuuteen osallistuneiden nopeus. Jos siis joku törmäsi pysäköityyn autoon nopeudella 120 km/h, keskimääräiseksi onnettomuuden nopeudeksi tilastoitiin 60 km/h.
Minä määrittelin onnettomuuden nopeudeksi mukana olleiden suurimman nopeuden ja sai aivan toisenlaisen keskiarvon.
Helsinki laski kaupunkinopeuksia länsieurooppalaiselle tasolle. Kun keskustassa sai ajaa 50 km/h, aseman edustalla kuoli vuosittain liki kymmenen ihmistä, mutta kun nopeus laskettiin 30 km/h:iin, kuolemat aseman edessä loppuivat kokonaan. Nykyisin liikenteessä Helsingissä kuolee noin viisi henkeä vuosittain. 1980-luvun alussa ennen nopeusrajoitusten alentamista kuolleita oli noin 30 vuodessa.
Tässä yhteydessä joku sanoo, ettei kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa pääsyy onnettomuuteen useinkaan ole nopeus. Ei olekaan, nopeus on pääsyy onnettomuuden vakaviin seurauksiin. Pääsyy onnettomuuteen on yleensä jonkin osapuolen virhe.
Nykyisin liikennekuolemissa korostuvat nuorten kuljettajien tuntuvat ylinopeudet. Ne olisi yksinkertaista estää sillä, että autolla ei voisi ajaa ylinopeutta. Tällainen esitys muuten saattaa tulla EU:sta.
Tämä ei olisi kovin vaativa uudistus. Kun harvoin vuokraan auton, auto varoittaa ylinopeudesta. Se ei ole aukotonta, koska digitaalisten karttojen nopeusrajoitustiedot eivät ole sataprosenttisesti kunnossa. Ei olisi iso projekti saattaa ne reaaliaikaisiksi.
Moni vastustaa automatiikkaa, joka estää nopeusrajoituksen rikkomisen. Jos tämmöinen olisi, monta kuollutta nuorta olisi nyt hengissä.
Ylinopeuden ajamisen estämistä vastustetaan ankarasti. Tunnepitoinen argumentti on, että vaikka lain rikkominen on kiellettyä, sitä ei kuitenkaan ole oikein estää. Päteekö tämä myös asuntojen lukitsemiseen? Vertaus ei ole aivan absurdi, koska asuntovarkauksista, joita näin raukkamaisesti estetäisiin ei kuole kukaan, kun taas holtittomissa ylinopeuksissa kuolee viattomia sivullisia.
Ylinopeuksien estämisessä on käytetty kahta argumenttia:
- Sydänkohauksen saanut anopin vieminen sairaalaan.
- Ohittaminen
Tuo suuren nopeuden salliminen hätätapauksessa on helppo. Autoon voidaan panna painike, joka sallii ylinopeuden ja joka ilmoittaa sen käytöstä poliisille.
Ohittamien ylinopeudella on kiellettyä nytkin, mutta aina vodaan sallia nopeusrajoituksen ylittämien 15 sekunnin ajaksi.
Mutta onko tämäkään tarpeellista? Jos toinen ajaa nopeusrajoitusten mukaan, häntä ei pidäkään ohittaa. Jos ajaa alle, ohittamisen ei pitäisi olla vaikeata.
Minä muuttaisin tästä rippumatta liikennesääntöjä niin, että ohitettavan ajoneuvon on alennettava nopeutta. Autoilijat ovat minulle sanoneet, ettei suomalainan mies noudata tuollaista sääntöä. Voi olla, ettei noudata.
Noin yleensäkin pitäisi olla niin, että asennevammaiselta autoilijalta otetaan kortti pois. Koskee myös suojatiesäännön rikkomista. Liikenteen sivistysmaissa sen rikkominen johtaa automaattisesti ajokieltoa.
Ylinopeuden estämiselle on myös markkinaehtoinen ratkaisu. Tehdään se vaahtoiseksi, mutta eriytetään liikennevakuutus niin, että ne joiden mielestä pitää voida halutessaan ajaa Mannerheimintiellä halutessaan 200 km/h maksavat omaa vakuutusmaksuaan ja toiset omaansa. Nämä neljä nuorta kuolivat auton törmätessä puuhun kolmen metrin korkeudella jäisivät tämä jälkimmäisen maksettaviksi.