Sähkön säännöstely, hyppivät hinnat vai valtiollistaminen

Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sen Mat­ti Lis­ki ja Iivo Vehviläi­nen esit­tävät, että on kulut­ta­jien etu sään­nöstel­lä sähköä mielu­um­min kuin antaa sen hin­nan nous­ta pilviin.

Perus­teena tässä on, että kun sähköstä tulee vähänkin pulaa, sen hin­ta nousee tolkut­tomasti, kos­ka sähkön hin­ta­jous­to on pieni eli kulu­tus reagoi hin­taan heikosti. Kun sähkö katkaistaan pieneltä joukol­ta kokon­aan, muut saa­vat sähkön­sä huo­mat­tavasti halvemmalla.

Sähkön hin­ta­jous­to on paljon alle yhden. Se tarkoit­taa, että kun sähkön tuotan­to ale­nee vähän, hin­ta nousee niin paljon, että jäl­jelle jäävästä sähköstä mak­se­taan yhteen­las­ket­tuna paljon enemmän.

Huo­mat­takoon, että tässä on por­saan­reikä keinotekois­es­ti tuote­tulle sähköpu­lalle. Keinotekoinen tuotan­non rajoit­ta­mi­nen hin­nan nos­tamisek­si on kuitenkin kiel­let­tyä ja siitä jää aika hel­posti kiinni.

Taitaa kuitenkin olla niin, että Olk­ilu­o­to 3:n omis­ta­jat hyö­tyvät Are­van ja Siemensin tunaroin­nista, kos­ka niiden muiden voimaloiden tuot­ta­man sähkön parem­pi hin­ta kor­vaa hyvin tulot siitä sähköstä, jota Olk­ilu­o­to 3 ei nyt tuo­ta. Tämä ei tietysti koske niitä omis­ta­jia, jot­ka ovat investoi­neet ydin­voimaan saadak­seen itselleen kohtu­uhin­taista sähköä.

Liskil­lä ja Vehviläisel­lä on ajat­telus­saan point­ti, mut­ta en ole silti aivan vakuuttunut.

Jos markki­nat toimi­si­vat, hin­ta olisi sään­nöste­lyä parempi

Jos markki­nat toimi­si­vat täy­del­lis­es­ti ja kulut­ta­jat reago­isi­vat hin­tasig­naalei­hin täy­del­lis­es­ti, olisi aivan var­masti järkeväm­pää kar­sia sähkön kulu­tus­ta alka­en vähem­män tärkeästä ja ede­ten niin pitkälle, että kulu­tus ja tuotan­to ovat tas­apain­os­sa, kuin bru­taal­isti katkaista joil­takin sähkö kokon­aan, jol­loin katkeaa sel­l­ainenkin kulu­tus, joka ei paljon sähköä vaa­di mut­ta on käyt­täjälleen tui­ki tarpeellista.

Minä voisin esimerkik­si mak­saa vaik­ka 10 €/kWh sähköstä, jol­la herät­täisin henki­in sam­muneen kän­nykän. Ei se silti mak­saisi min­ulle kuin muu­tamia kym­meniä sent­te­jä, sil­lä ei kän­nykän lataamiseen paljon sähköä mene. Aika paljon olisin valmis mak­samaan myös tietokoneeni vaa­ti­mas­ta sähköstä, jos vai­h­toe­htona on tun­tien toimet­to­muus, kun­vaik­ka kolumnin dead­line painaa päälle.

Markki­nat eivät kuitenkaan toi­mi kun­nol­la, ja siihen esi­tys sähkön sään­nöstelystä perus­tuukin. Edel­lisessä postauk­ses­sa ”Tur­valli­nen hin­ta­jous­toon kan­nus­ta­va sähkö­sopimus” esitin yhden ajatuk­sen siitä, miten markki­nat saisi toim­i­maan paremmin.

Kat­to­hin­ta ei toi­mi ilman kapasiteettimarkkinoita

Jos sähkölle asete­taan kat­to­hin­ta, jotain täy­tyy tehdä myös tuotan­top­uolel­la, sil­lä nykyisel­lään kat­to­hin­ta estäisi myös tuotan­toa reagoimas­ta sähköpu­laan. Ongel­mana ei olisi niinkään se, että lisä­tuotan­toa ei kan­nat­taisi käyn­nistää (ellei kat­to­hin­taa asete­ta todel­la alas), vaan siitä, ettei huip­pua tasaavia voimaloi­ta kan­na­ta ylläpitää, jos niistä saa lähel­lä mar­gin­aal­ista tuotan­tokus­tan­nus­ta ole­van kor­vauk­sen muu­ta­man sadan tun­nin ajal­ta vuodessa.

Tämä voitaisi­in ratkaista kap­a­siteet­ti­markki­noil­la, jol­lainen on käytössä Venäjäl­lä. Tosin en tunne sen yksityiskohtia.

Tai sit­ten huip­pu­voimaloiden ylläpi­to pitäisi antaa Fin­gridin tai jonkin val­ti­ol­lisen tahon tehtäväk­si. Kut­su­taan sitä kuitenkin Fingridiksi.

Val­ti­ol­lis­te­taan koko sähkön tuotanto?

Aika lähel­lä olisi sil­loin aja­tus, että Fin­grid ostaisi sähkön­tuot­ta­jil­ta sähköä kul­takin niiden todel­lis­ten kus­tan­nusten mukaisel­la hin­nal­la ja myisi sähköä keskimääräisel­lä hin­nal­la. Nythän kaiken sähkön hin­ta määräy­tyy mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan kalleim­man sähkön mukaan, jol­loin muut sähkön­tuot­ta­jat keräävät hyvän tilin.

Tämän tien päässä olisi koko sähkön­tuotan­non irrot­ta­mi­nen markki­noista ja val­ti­ol­lis­t­a­mi­nen. Val­tion sähkö­tuotan­tovi­ras­to ei ehkä olisi maail­man inno­vati­ivisin organ­isaa­tio. Sik­si vähän kavah­dan tätä vai­h­toe­htoa, sil­lä onhan ala voimakkaas­sa muutoksessa.

Kalleim­man voimalan peri­aate on järkevä, vaik­ka tun­tuukin epäoikeudenmukaiselta

Tuo kalleim­man sähkön peri­aate tun­tuu mon­es­ta epäreilul­ta, mut­ta se on kyl­lä loogi­nen. Jokainen kulut­ta­jat pitää käyn­nis­sä sitä kallein­ta voimalaa – sehän sul­jet­taisin ensim­mäisenä, jos kulu­tus lask­isi – joten se on kokon­ais­te­hokku­ut­ta ajatellen perustel­tu hinta.

Sähkön rajut hin­nan­vai­hte­lut ovat ikävä asia, mut­ta niistä on myös hyö­tyä. Ne kehit­tävät toisaal­ta ratkaisu­ja hillitä sähkön kulu­tus­ta sil­loin, kun sähköstä on pulaa. Jos kaikil­la olisi pörssi­hin­tainen sähkö, markki­noil­la olisi kosolti teknolo­giaa, joka aut­taisi siirtämään sähkön kulu­tus­ta halvem­mille tun­neille. Sähköau­to­jen lataamises­sa täl­laista ymmärtääk­seni on jo tarjolla.

(Fin­grid julkaisee iltapäiväl­lä sähkön hin­nan vuorokaudek­si eteen­päin. Min­ul­la on ris­tiri­itaista tietoa siitä, onko tämä tieto vapaasti käytet­tävis­sä kulu­tus­ta ajoit­tavis­sa sovel­luk­sis­sa. Jos ei ole, Fin­grid pitäisi velvoit­taa siihen lailla.)

Kun sähkö on ajoit­tain ilmaista, ilmaiselle kehit­tyy var­maankin järkevää käyt­töä. Kaik­ki kaukoläm­pöy­htiöt näyt­tävän investoivan sähkökat­tiloi­hin, joil­la ne aiko­vat tehdä ilmais­es­ta sähköstä kaukoläm­pöä. Tulos­sa on vihreän vedyn tuotan­toa ja syn­teet­tisiä polt­toainei­ta, lab­o­ra­to­ri­ois­sa valmis­tet­tavaa lihaa ja muu­ta sel­l­aista. Paljon on tulos­sa sel­l­aista, jos­ta emme tiedä vielä mitään. Onpa harkin­nas­sa jopa val­tavia akku­ja, jot­ka ladat­taisi­in hal­val­la sähköl­lä ja joista myytäisin sähköä, kun se on kallista. Tois­taisek­si nämä eivät ole taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia, mut­ta niistä voi sel­l­aisia tulla.

= = =

Olen Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la vierail­i­jan tit­telil­lä. Työpöytäni on samal­la käytäväl­lä Liskin ja Vehviläisen kanssa.