Keinoliha tulee, onko maatalous valmis?

Biore­ak­tor­eis­sa valmis­tet­ta­va keino­li­ha tulee vuoren var­masti. Jo nyt on yri­tyk­siä, aiko­vat tuot­taa soluvil­jelmis­sä lihaa ilman eläim­iä, munan­valkuaista ilman kano­ja ja maitoa ilman lehmiä. Teknolo­gia on vielä kehi­tys­vai­heessa, mut­ta kun se alkaa toimia, sitä on help­po monistaa rajat­tomasti. Näin tapah­tuu läh­es varmasti.

Sin­ga­pores­sa hyväksyt­ti­in pari vuot­ta sit­ten biore­ak­tor­eis­sa valmis­tet­tu­jen kananuget­tien myyn­ti kulut­ta­jille. Jatkoa seuraa.

Ilmas­to kiit­tää keino­li­has­ta, sil­lä eri­tyis­es­ti punaisen lihan tuotan­to rasit­taa ilmas­toa pahasti. Keino­li­ha vaatii sekin paljon ener­giaa, mut­ta hyvänä puole­na tässä on, että pros­essin voi keskeyt­tää sik­si aikaa, kun sähkö on kallista ja siis myös ”likaista”. Tässä meil­lä on taas yksi tapa käyt­tää tuulivoiman vai­htel­e­vaa energiaa.

Maat­alouteen keino­li­ha vaikut­taa dra­maat­tis­es­ti. Palvelee­han 70 % Suomen pel­toalas­ta rehun tuotan­toa eläimille.

Miten tämä on otet­tu huomioon maat­alouden tule­vaisu­u­den suun­nitelmis­sa? Myön­netäänkö eläin­tilo­jen investoin­tei­hin yhä lainaa?

Eivät biore­ak­tor­ei­den tuot­teet silti kor­vaa aito­ja eläin­tuot­tei­ta välit­tömästi. Moni halu­aa aamukahvin kanssa aidon kanan­mu­nan, eikä epämääräistä munan­valkuaista. Leipo­mot taas voivat kor­va­ta aidot munat hel­postikin.  Keino­li­ha syr­jäyt­tää aluk­si var­maankin eri­laisia tapo­ja käyt­tää jauhe­li­haa, mut­ta aikaa myöten kult­tuuri muuttuu.

Merkit­tävä jar­ru voi tul­la hyväksymis­es­tä. Maat­alousjär­jestöt saat­ta­vat keskit­tyä sabotoimaan hyväksymis­pros­esse­ja tun­netusti van­hakan­tais­es­ti ajat­tel­evas­sa EU:ssa. Ympäristöjär­jestöt taidet­ti­in hui­ja­ta vas­tus­ta­maan geen­i­ma­nip­u­loin­tia aina ja kaikkial­la, vaik­ka todel­liset syyt ovat olleet protektionistisia.

Kasvis­syön­niltä pois­tuu kak­si merkit­tävää argu­ment­te­ja, eläin­suo­jelu ja ilmas­to. Muut, eri­tyis­es­ti ter­veel­lisyy­teen perus­tu­vat syyt kuitenkin jäävät.