Suomi-areena: Pelastaako taide maailman?

Raati­huoneen­puis­ton lava 14.7. klo 15

Keskustelu kul­ki ajoit­tain lin­jal­la Jarkko Tont­ti vas­taan muut, eli Rosa Mer­iläi­nen, Jari Perk­iömä­ki, Maria Sil­ven­noinen ja Karin Taipale.

Tont­ti toisti mon­een ker­taan, että taidet­ta ei pidä alis­taa yhteiskun­nal­lisille tavoit­teille ja muut sanoi­vat, että taiteen on kan­net­ta­va vastuunsa.

Ton­tille on tul­lut trau­ma siitä, kuin­ka taide halut­ti­in alis­taa sosial­is­tisel­la val­lanku­mouk­selle 1970-luvun alus­sa. Näin tapah­tui, ja se oli masen­tavaa aikaa.

Eri­tyis­es­ti muis­tan laulun

“Ei syn­ny rakkaut­ta, ilman oikeutta;
ei oikeut­ta ilman taistelua;
ei tais­telua, ilman yhteistä rintamaa.”

Rakkaus siis vaatii, että ihmiset ryh­mit­tyvät toisi­aan vihaaviksi ryh­mit­tymik­si. Fantastista! 

Tont­ti olisi saanut lisää argu­ment­te­ja, jos olisi kat­sonut 1970-lukua kauem­mas, 1930-luvulle, jol­loin kult­tuurieli­it­ti oli hurah­tanut aivan toisen suun­taiseen äärim­mäisa­jat­telu­un. Ehkä tiet­ty mus­tavalkoisu­us on osa kulttuuria?

Tähän keskustelu­un halu­aisin sanoa kak­si asiaa

• Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.
• Ihmisiä ei saa muut­ta­maan arvo­jaan asia-argu­menteil­la, mut­ta taiteen keinoin se voi onnis­tu­akin. Tässä tosin on ongel­mana se, että taiteen keinoin – eri­tyis­es­ti laulun keinoin –  voidaan ihmiset kään­nyt­tää myös tuke­maan sel­l­aista, mitä asia-argu­menteil­la ei voisi mitenkään perustel­la. Tässä 1970-luvun laul­uli­ike oli tehokas.

Kauneus vas­taan ekologi­nen kestävyys

Karin Taipale esit­ti, että arkkite­htu­urin ei tarvitse edis­tää silmää miel­lyt­täviä julk­i­sivu­ja, kos­ka ekologi­nen kestävyys on tärkeämpi tavoite.

Olisin kysynyt, jos olisin voin­ut, mis­tä tämä vas­takkainaset­telu: miten silmää vähem­män miel­lyt­tävät julk­i­sivut ovat vastuullisempia?

Arkkite­htikun­ta kammok­suu vaa­timus­ta ”kau­ni­ista” rak­en­tamis­es­ta, kos­ka ei halua tois­taa van­haa ja koetel­tua. Uut­takin laadukas­ta arkkite­htu­uria on, mut­ta on myös paljon uut­ta ja todel­la ikävän näköistä, enkä ymmär­rä, miten se huonos­ti suun­nitel­tu on olisi vas­tu­ullisem­paa. Siitä ei ole kauan, kun eräät raken­nus­li­ik­keet sääs­tivät jät­tämäl­lä arkkite­hdit pois suun­nit­teluista kokon­aan, kos­ka raken­nusarkkite­hti ja viivoitin riit­tivät hyvin julk­i­sivun suunnitteluun.

Joskus joku arkkite­hti sanoi, ettei kauneut­ta voi­da pitää arkkite­htu­urin arvona, sil­lä eihän kir­jal­lisu­udessakaan kaikil­la romaaneil­la ole onnelli­nen lop­pu. Jos ihmis­ten pitäisi elää siinä maail­mas­sa, jon­ka kir­jail­i­ja on loi­ht­in­ut, kan­nat­taisin onnel­lisia loppuja.