Terveydenhuollon hyvät ja huonot uutiset

Täl­lä ker­taa olin Suo­mi-Areenas­sa lähin­nä kuun­teli­jana. Se on yllät­tävän vaikeaa, kun on tot­tunut ole­maan lähin­nä keskusteli­jana. Ajat­telin muu­ta­man postauk­sen voimin sanoa, mitä olisin sanonut, jos olisin ollut keskustelemassa.

Aloi­tan kuitenkin keskustelus­ta, jos­sa olin mukana, joskaan en kaikissa sen osioissa.

Terveydenhuollon hyvät ja huonot uutiset

Lääkärili­iton ja Pih­la­jalin­nan jär­jestämä keskustelu MTV3-laval­la, kuuli­joina täysi tori.

Lääkärei­den työ­panos surkeasti allokoitu

Suomen ter­vey­den­huolto on kehnos­sa kun­nos­sa, jos hyväl­lä kun­nol­la tarkoite­taan voimavaro­jen tarkoituk­sen­mukaista käyttöä.

Suurim­mas­sa osas­sa julk­ista sek­to­ria on pulaa lääkäri­a­joista. Jos Helsingis­sä halu­aa ajan yksi­ty­is­vas­taan­otolle, voi seu­raa­van tun­nin aikana vali­ta parhaim­mil­laan kym­menistä lääkäreistä. Osa lääkäreistä on siis aivan yli­työl­lis­tet­tyjä ja osa lähin­nä odot­telee poti­lai­ta. Tätä ei voi pitää voimavaro­jen järkevänä allokaa­tiona. Hoita­jista sen sijaan on pulaa tapapuolisesti.

Rahoi­tus kriisiytyy

Hyviä uutisia tietysti on se, että ter­vey­den­huol­lon teknolo­gia on kehit­tynyt niin, että yhä use­am­paan sairauteen on tar­jol­la paran­ta­va hoito. Nämä uudet hoidot ovat vain usein aika kalli­ita. Ter­vey­den­huol­lon rahoi­tus on jou­tu­mas­sa ongelmi­in koska

1. Verovaroin kerät­ty rahoi­tus on kalli­im­paa – joskin siis oikeu­den­mukaisem­paa – kuin muun kulu­tuk­sen yksi­tyi­nen rahoi­tus, kos­ka vero­tuk­seen liit­tyy hait­tavaiku­tuk­sia, jot­ka tuot­ta­vat tehokku­ustap­pi­oi­ta. Verovaroin kerät­ty euro mak­saa sik­si paljon enem­män kuin euron.
2. Työ­val­tainen hoito on Bau­molin taudin alaista. Kun tuot­tavu­us nousee muual­la kansan­taloudessa, ter­vey­den­hoidon suh­teelli­nen hin­ta nousee koko ajan. Sama ongel­ma kos­kee julk­isia palvelu­ja yleisemminkin.
3. Paran­tuneet hoit­o­m­ah­dol­lisu­udet tule­vat kalliiksi.

Verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto on kuitenkin kus­tan­nuste­hokkaam­paa kuin vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­va. Kun olin perus­palve­lu­min­is­teri, pöy­däl­leni tuli Maail­man­pankin (jota kukaan ei ole syyt­tänyt vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta) kan­nan­ot­to, jos­sa kehotet­ti­in säi­lyt­tämään kus­tan­nuste­hokas verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto ja kavah­ta­maan vaku­u­tus­muo­toista terveydenhuoltoa.

Sote-uudistuksen korjaus

Oma käsi­tyk­seni Sote-uud­is­tuk­ses­ta on niin pes­simisti­nen, että olen vält­tänyt keskustele­mas­ta siitä julk­isu­udessa, kos­ka en halua liet­soa pes­simis­miä. Täl­lä ker­taa min­ut oli kuitenkin buukat­tu juuri tähän osioon. Olisi pitänyt lukea viestit huolellisemmin.

Rahoi­tus

Sote-uud­is­tuk­sen pahin vika on sen rahoi­tus. Se on olev­inaan itse­hallintoa, mut­ta rahoi­tus tulee val­ti­ol­ta, joten se on oikeasti val­ti­ol­lista toim­intaa. Rahoi­tus­malli on paina­jais­mainen. Kut­sun sitä mankumismalliksi.

Val­tio antaa kullekin hyv­in­voin­tialueelle rahaa niiden tarpeen mukaan. Jotkut väit­tävät, että malli perus­tuu objek­ti­ivisi­in kri­teerei­hin, johon en voi vas­ta­ta muu­ta kuin, että uskooko asianomainen myös Joulupukki­in. Kyse on val­tion har­joit­ta­mas­ta poli­it­tis­es­ta tarve­harkin­nas­ta. Sen sään­nöt ovat katastrofaaliset.

Julk­isten organ­isaa­tioiden ei kan­na­ta koskaan käyt­tää rahaa säästeliäästi, kos­ka jos ne käyt­tävät, rahaa tulee seu­raaval­la ker­ral­la vähem­män. Kaik­ki raha pitää käyt­tää ja vielä niin, että jotain aivan vält­tämätön­tä jää rahoit­ta­mat­ta. Kun vielä perus­tus­laki­valiokun­ta on mon­een otteeseen sanonut, että jos jokin hyv­in­voin­tialue on käyt­tänyt kaik­ki rahansa, val­tion on annet­ta­va sille lisää.

Minus­ta on hyvä tarkastel­la jär­jestelmää ajatellen, että kukin hyv­in­voin­tialue opti­moi kylmäveris­es­ti omaa tilan­net­taan, eikä tähän opti­moin­ti­in kuu­lu rahan säästämi­nen val­tion kirstu­un vaan päin vas­toin, kaiken sen käyt­tämi­nen, joka val­ti­ol­ta on herunut ja vähän enem­mänkin. Tämä tulee kalliiksi.

Muodol­lis­es­ti hyv­in­voin­tialuet­ta uhataan sil­lä, että jos se ei pidä talout­taan tas­apain­os­sa, se liitetään naa­puri­alueeseen. En pidä tätä uhkaus­ta uskot­ta­vana. Kuvitelkaa Suomen Keskus­ta esit­tämässä, että Lap­pi liitetään Pohjois-Poh­jan­maa­han! Sitä pait­si, jos alue A on hoi­tanut asiansa hyvin ja alue B has­san­nut rahansa ja tämän tulok­se­na A ja B yhdis­tetään, ran­gais­tushan kohdis­tuu ankaram­min asiansa hyvin hoi­ta­neeseen A:han, joka menet­tää itsenäisyyten­sä siinä mis­sä B:kin ja saa lisäk­si rasituk­sek­seen huonos­ti hoide­tun alueen B, kun taas alue B tulee liite­tyk­si parem­min toimi­vaan alueeseen.

Tämä jär­jeste­ly on myös kansalais­ten itse­hallinnon vas­taista. Ennen alue­vaale­ja HS kysyi ehdokkail­ta, pitäisikö mie­len­ter­veyspalvelu­ja paran­taa. Se oli aivan väärä kysymys. Olisi pitänyt kysyä, mitä palvelu­ja olette valmi­it heiken­tämään, jot­ta rahaa riit­täisi mie­len­ter­veyspalvelu­ja parantamiseen.

On väärin, että alueil­la ei voi­da päät­tää, että me halu­amme paran­taa palvelu­ja ja käyt­tää tähän enem­män rahaa. Jot­ta näin voitaisi­in tehdä, hyv­in­voin­tialueil­la pitäisi olla vero­tu­soikeus. Jos niil­lä olisi vero­tu­soikeus, aluet­ta myös ran­gais­taisi­in raho­jen has­saamis­es­ta sil­lä, että vero­ja on korotet­ta­va ja palkit­taisi­in hyvästä toimin­nas­ta sil­lä, että vero­ja voitaisi­in laskea. Rahaa kan­nat­taa käyt­tää säästeliäästi, jos säästö jää itselle eikä sitä tilitetä valtiolle.

Keskustelus­sa mukana ollut Eeva Kalli (kesk.) sanoi vas­tus­ta­vansa vero­tu­soikeut­ta sil­lä, että eri hyv­in­voin­tialueil­la on aivan eri määrä van­ho­ja, paljon hoitoa tarvit­se­via ihmisiä. En ymmär­rä tätä argu­ment­tia. Tietysti aluei­den välil­lä tehtäisi­in tasaavia tulon­si­ir­to­ja niin kuin kun­tien välil­läkin tehdään.

Min­ul­la on vähän vain­o­harhainen käsi­tys siitä, mik­si Keskus­ta vas­tus­taa verotusoikeutta.

1. Joko he halu­a­vat häivyt­tää aluei­den välisen tasauk­sen julk­isu­ud­es­ta. Se on yri­tyk­senäkin turha, sil­lä toki se osa­taan laskea auki ja lasketaan.
2. Puolue tähtää sel­l­aiseen raho­jen kohden­tamiseen, joka ei kestäkään päivän val­oa. Kepu­laiset ovat aika kärkkäitä pitämään äänestäjien­sä puolta.

Ter­vey­den edis­tämi­nen ei kan­na­ta kunnille

Ter­vey­den edis­tämi­nen jäi kun­nille, jot­ka eivät hyödy sen tulok­sista mitään vaan itse asi­as­sa kär­sivät siitä taloudellisesti.

Niin kauan kuin muis­tan – ja se on kauan ­ — on hoet­tu sitä, että ennal­ta ehkäisy eli ter­vey­den edis­tämi­nen on kus­tan­nuste­hokkaam­paa kuin sairauk­sien hoit­a­mi­nen. Siitä ei ole kuitenkaan tul­lut mitään. On ollut jo nyt vaikea val­tu­us­tossa sanoa rahoi­tusjo­hdolle, että käyt­tämäl­lä nyt miljoona ter­vey­den edis­tämiseen säästämme ter­vey­den­huoltora­hois­sa viiden vuo­den kulut­tua viisi miljoonaa.

Vielä toiv­ot­tomam­paa on sanoa, että lisätkäämme miljoona ter­vey­den edis­tämiseen, jot­ta val­tio säästää viiden vuo­den kulut­tua viisi miljoonaa.

Jos ter­vey­den edis­tämisessä onnis­tu­taan, kun­ta ei ain­oas­taan jää siitä osat­tomak­si, vaan kär­sii taloudel­lis­es­ti. Kun väestö on ter­veem­pää, val­tio vähen­tää rahoi­tus­ta, mikä merk­it­see kun­nille pienem­piä vero­tu­lo­ja ter­vey­den­huol­lon mak­samista palkoista.

On aluei­ta, jois­sa syödään ter­veel­lisem­min kuin toisil­la alueil­la. Mik­si ter­veel­lis­es­ti syövien pitää mak­saa tästä epäter­veel­lis­es­ti syöville?