Korona-aikaan pahasti siipeensä saanut HSL suunnittelee tariffirakenteen uudistusta. Virkahenkilöiden suosikki on koko alueen tasatariffi. Sitä ovat kyselyissä kannattaneet jopa enemmistö helsinkiläisistä. Lisäksi mallinnuksen HSL:n mallinnuksen mukaan se se vähentäisi eniten liikenteen hiilidioksidipäästöjä, koska pitkämatkalaisethan niitä päästöjä eniten aiheuttavat.
Kuulostaa selvältä?
Tasatariffi asettuisi ABC-vyöhykkeen tasolle
Minä en tätä kannata. Jos kahden pysäkin ratikkamatka Helsingistä Kirkkonummelle maksaa yhtä paljon kuin matka Helsingistä Järvenpäähän, se ei tarkoita, että matka Järvenpäähän olisi yhtä halpa kuin ratikkamatka nyt vaan että lyhyt ratikkamatka olisi kohtuuttoman kallis.
HSL on teettänyt kyselyn tariffeista olettaen, että tasatariffin hinnat nousisivat vain 10 % AB-tariffinhinnoista niin, että kertalippu oli 3,10 ja 30 päivän lippu 68,50. Niin siinä ei tule käymän siitä yksinkertaisesta syystä, että C ja D ‑vyöhykkeillä osittain tai kokonaan sijaitsevien kuntien pitäisi lisätä joukkoliikenteen tukemista rutkasti samalla kun Helsingin tukisummat pienenevät merkittävästi. Noilla kunnilla ei ole rahaa tähän halusta puhumattakaan. Uskottavampaa onkin, että tasatariffi tulisi vastaamaan nykyistä ABC-tariffia, ellei sitten HSL:n sopimusta muuteta niin, että Helsingin pitäisi subventoida muiden kutien asukkaiden matkoja. Sitä tuskin tapahtuu.
Kolmenkymmenen päivän lippu maksaa ABC-vyöhykkeellä nyt noin 100 euroa ja kertalippu 4,10 €
Helsingin keskustan toimivuus on kiinni lyhyiden joukkoliikennematkojen halpuudesta. Ratikoita käytetään vähän samalla tavalla kuin liukuportaita. Kaikki ymmärtävät, ettei olisi järkeä laittaa neljän euron makaa liukuportaisiin. Ei ole myöskään keskustan sisäisiin matkoihin. Keskustan sisäisissä matkoissa sähköpotkulaudat syrjäyttävät ratikat, koska ne vievät kohteeseen nopeammin, lähemmäs ja halvemmalla.
Ratikkalipun hinta ylittää kustannukset räikeästi
Jos ratikkalipun hinta nousee todella jonnekin neljään euroon, sitä voi ehkä jopa valittaa kilpailuvirastoon: määräävä markkina-asema ja räikeästi kustannukset ylittävä hinnoittelu. Yhden nousun kustannus lienee jotain euron paikkeilla. Vaikka henkilökilometrejä ajatellen keskustan liikenne on kallista, nousua kohden se on halpaa, koska matkat ovat lyhyitä, ja nousuistahan kertaliput maksetaan eikä kilometreistä. Ei se edes kolmen euron kertalippu kahden pysäkin matkasta ole perusteltavissa.
Jos tasa-tariffiin mennään, pitäisi ainakin harkita kuntakohtaisia hintoja – siis niin, että liput ovat helsinkiläisille halvempia kuin muille, koska helsinkiläisten matkoista koituvat kustannukset ovat lyhempien matkojen vuoksi halvempia. Se on tietysti toteutettavissa vain matkakortilla tai kännykkäsovelluksella maksettaessa. Kuntakohtaisia hintoja puoltaa se, että HSL-kuntien suhtautuminen joukkoliikenteen on kävin erilaista.
Tasatariffi hajottaa yhdyskuntarakennetta
En ole edes varma väitteestä, että tasatariffi vähentää päästöjä, ei ainakaan pitkällä aikaväillä. Tiedämme, että tasa-tariffi hajottaa yhdyskuntarakennetta ja pidentää matkoja, koska asunnon ja työpaikan etäisyyttä ei tarvitse enää optimoida. Onhan se tavallaan subventio pitkille matkoille. Tämä pitäisi ottaa huomioon laskelmissa.
Toinen ongelma HSL:n taloudessa koskee niin sanottuja Infra-kustannuksia, mutta siitä toiste.