2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (5) Markkinavirheet hyvinvointivajeen keskeinen syy

Tämä keskustelu on tarkoitet­tu lähin­nä kir­jan lukeneille. Sik­si refer­oin kir­jaa hyvin pin­ta­puolis­es­ti. Jos sin­ul­la ei ole kir­jaa vielä, voit aina toivoa sitä joululahjaksi.

(Sivut 152–176)

Määrit­te­len aluk­si ihanteel­lisen talousjär­jestelmän sel­l­aisek­si, joka toimii kaik­il­ta näköko­hdil­ta virheet­tömästi. Sel­l­aista ei ole eikä tule, mut­ta itä lähem­mäs voi aina pyrk­iä. Yri­tyk­set tavoitel­la ihan­ney­hteiskun­taa ovat päät­tyneet läh­es poikkeuk­set­ta huonosti.

Huonos­ta tal­lousjär­jestelmästä ker­too, että työn automa­ti­soin­tia vas­taan on niin voimakas lud­di­it­tien aja­tus­maail­maa hei­jas­ta­va vas­tus­tus. Ideaalises­sa talousjär­jestelmässä kaik­ki hyö­ty­i­sivät siitä, että elin­ta­son eteen tehtävää työtä voidaan vähentää.

Moni ihan­ney­hteiskun­taa tavoit­tel­e­va olet­taa, että ihmiset voivat vain ryhtyä hyviksi ja epäit­sekkäik­si. En oikein osaa luot­taa sel­l­aiseen. Sik­si en osaa luot­taa myöskään muoti­in tulleeseen yritysvastuuseen.

Yri­tys­vas­tu­ullekin on tilaa. Jos emme menisi suo­jaa­maan mil­lään investoin­tisuo­jal­la tai muual­la sel­l­aisel­la sitä, että yhteiskun­ta alkaa vas­tus­taa saas­tut­tamista tai työväen kaltoin kohtelua, jokaisen yri­tyk­sen olisi otet­ta­va huomioon, että jos yri­tyk­sen strate­gia perus­tuu pahan tekemiseen, on ris­ki, että se joskus lop­puu eikä siitä mak­se­ta korvausta.

Venäjän siir­ryt­tyä markki­na­t­alouteen, maas­ta lähetet­ti­in virkamies tutus­tu­maan kap­i­tal­is­min toim­intaan Bri­tan­ni­as­sa. Tämä halusi tietää, kuka on vas­tu­us­sa leivän jakelus­ta Lon­toos­sa, kun leipäkaup­po­jen ovil­la ei näy jono­ja. Hän oli perin yllät­tynyt vas­tauk­ses­ta, ettei siitä vas­taa kukaan.

Markki­namekanis­mi toimii tehokkaasti niin hyvässä kuin pahas­sa. Sitä on ohjat­ta­va edis­tämään hyvää. Tämä on aivan talous­teo­ri­an mukaista. Keskeistä on sisäistää ulkois­vaiku­tuk­set niin san­o­tu­il­la Pigoun-veroil­la, jos­ta enem­män myöhemmin.

Min­ulle opetet­ti­in aikanaan, että markki­na­t­alous tyoimii ihanteel­lis­es­ti, kun tuot­tei­den hin­ta vas­taa niiden tuot­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sia. Näin se on toimin­ut tuskin koskaan, mut­ta nyky­isin vielä huonom­min, kun suuri osa tuot­teista on infor­maa­tio­hyödykkeitä, joiden mar­gin­aa­likus­tan­nus on mitätön.

Eri­tyisen han­kalia ovat niin san­otut ker­takus­tan­nus­tuot­teet (ter­mi on omani) joiden tuotan­tokus­tan­nuk­set ovat pelkästään kiin­teitä, ja mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set siis nol­la. Näi­den siis pitäisi olla ilmaisia.

Jotkut ovatkin, kuten Google, Face­book, wikipedia ja yleis­ra­dion ohjel­mat. (Se että olen ole­mas­sa kor­vamerkit­ty Yle-vero ei muu­ta tätä muuk­si, kos­ka se ei ole mitenkään sidot­tu ohjelmien seuraamiseen)

Koulu­jen pih­tailu oppikir­jois­sa on tyyp­illi­nen ker­takus­tan­nus­tuot­teisi­in liit­tyvä markki­navirhe. Kir­jan painami­nen mak­saa noin euron tai kak­si, joten niis­sä säästämisessä ei ole oikein järkeä. Kir­jan kir­joit­ta­ja tarvit­see palkkion­sa, mut­ta hin­noit­telun sit­o­mi­nen painet­tui­hin kir­joitin on hölmöä.

Lääkkei­den hin­noit­telu on kar­mai­se­va esimerk­ki ongel­mas­ta. Uusis­sa lääkkeis­sä kus­tan­nuk­set ovat läh­es kokon­aan kiin­teitä – kehit­tämiskus­tan­nuk­sia, mut­ta ei mak­saisi paljon tuot­taa lääkkeitä kaikil­la tarvit­seville. Bill Clin­ton mitätöi aikanaan käytän­nössä AIDS-lääkkei­den paten­tit Afrikas­sa, mikä alen­si niiden hin­to­ja jopa 97 % ja pelasti miljoonien ihmis­ten hengen.

Entä mik­si emme ole vähen­täneet työn­tekemistä, kun työn tuot­tavu­us on nous­sut val­tais­es­ti? Ongel­mana on, että työn jakami­nen on vaikeaa