Rakennusyrityksillä ei ole tutkimusosastoja

Laboren (o.s. Palka­nsaa­jien tutkimus­laitos) synt­täreil­lä laitok­sen johta­ja Mika Mali­ran­ta mainit­si, että täy­del­lisen kil­pailun olo­suhteis­sa yri­tys­ten ei kan­nat­taisi har­joit­taa mitään tutkimustoimintaa.

Tämä vähän hätkähdyt­tävä väite on loogi­nen. Jos yri­tyk­sen tutkimus­tu­lok­set oli­si­vat välit­tömästi sen kil­pail­i­joiden yhtäläis­es­ti käytet­tävis­sä, yri­tys ei saisi tutkimus­panos­tuk­sis­taan mitään etua. Sik­si meil­lä muuten on patenttisuoja.

Etsimät­tä tuli mieleen raken­nus­toim­inta, jos­sa tuot­tavu­us ei ole nous­sut lainkaan viimeisen 50 vuo­den aikana. Sil­lä alal­la on vaikea paten­toi­da merkit­täviä kehi­tysin­no­vaa­tioi­ta. Kun yri­tyskoko on melko pieni, yhdel­läkään raken­nus­li­ik­keelle ei ole mainit­tavaa tutkimustoimintaa.

Sama tilanne on maat­aloudessa, mut­ta sen osalta asia on ratkaistu niin, että val­tio tukee maat­alout­ta tuke­vaa tutkimus­ta suurin sum­min, monikym­menker­tais­es­ti enem­män kuin esimerkik­si kaupunki­talousti­eteen tutkimusta.

Talon­raken­nuk­sen menetelmät ovat alkeel­lisia, kun niitä ver­rataan ris­teilyalus­ten rak­en­tamiseen. Miten kel­lu­van raken­nuk­sen rak­en­t­a­mi­nen voi olla helpom­paa kun taval­lisen rakennuksen?

Alal­la töi­den organ­isoin­ti on myös surkeaa. Joku irvileu­ka sijoit­ti riis­takam­er­an putkire­mon­tin ajak­si asun­toon­sa. Työt veivät noin 4 000 tun­tia, mut­ta asun­nos­sa oli ylipään­sä joku vajaat sata tun­tia. Sil­lä, kuin­ka kauan asun­to on pois­sa käytöstä, ei näytä ole­van mitään hin­taa. Vika on tietysti myös tilaa­jis­sa, jot­ka eivät hin­noit­tele tar­jous­pyyn­nöis­sä urakan viemää aikaa.

Voisi ajatel­la, että rak­en­t­a­mi­nen siir­ty­isi tehtaisi­in ja ton­til­la tehtäisi­in vain raken­nuk­sen kokoon­pano. Ris­teil­i­jöi­den hytit valmis­te­taan näin jos­sain telakan ulkop­uolel­la ja kiin­nitetään laivaan sellaisinaan.

Pien­talot raken­netaan talote­htais­sa ja vain kootaan nopeasti paikan pääl­lä. Ker­rostalo­jen osalta näin ei menetellä.

En tarkoi­ta ele­ment­ti­rak­en­tamista, joka yleistyi 60 vuot­ta sit­ten ja johti todel­la ankeaan rak­en­tamiseen. Tarkoi­tan mod­u­laarista rak­en­tamista monipuoli­sista toisi­in­sa sopivista pala­sista. Jokainen lap­si tun­tee tämän Lego-palikoista. Niin kuin Lego-palikois­takin voi tehdä ihan minkälaisia talo­ja tahansa, voisi mod­u­laari­nen rak­en­t­a­mi­nenkin olla hyvin monipuolista, kaukana betonibrutalismista.

Olisi myös hyvä, että raken­nuk­set oli­si­vat myös puret­tavis­sa niin, että osista voitaisi­in rak­en­taa uusi raken­nus niin kuin lapsetkin voivat käyt­tää Lego-palikoi­ta mon­een kertaan.

Aja­tus ei muuten ole mitenkään val­lanku­mouk­selli­nen. Hir­sir­aken­nuk­sethan oli­vat juuri tätä.