Palkkojen on joustettava

Neu­vos­toli­iton hajoamisen jäl­keen venäläi­nen virkamies matkusti Lon­tooseen tutus­tu­maan markki­na­t­alouteen. Hän halusi tava­ta henkilön, joka on vas­tu­us­sa Lon­toon leivän jakelus­ta kaup­poi­hin. Se kun näyt­ti suju­van hienos­ti ilman jono­ja. Hänen oli vaikea ymmärtää vas­taus­ta, ettei siitä vas­tan­nut kukaan.

Hin­tamekanis­mi hoitaa huo­maa­mat­tomasti asioi­ta, jot­ka muuten oli­si­vat perin työläitä. Sik­si hin­to­jen on voita­va vai­hdel­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukana. Kun ennen EU-jäsenyyt­tä Suomes­sa maat­alous­tuot­tei­den hin­nat määrät­ti­in poli­it­tis­es­ti, oli voivuo­ria ja muu­ta riesaa.

Palkko­jen pitäisi ohja­ta työ­markki­noi­ta siinä mis­sä hin­nat ohjaa­vat hyödykemarkkinoita.

Ennen euroaikaa Suomes­sa oli korkea inflaa­tio, mil­lä oli hait­to­jen ohel­la se hyvä puoli, että suh­teel­lisil­la palkoil­la oli tilaa elää. Reaalian­sioiden nousu perus­tui lähin­nä palkkaliuku­mi­in. Käytän­nön palkat siis määräy­tyivät työ­paikkako­htais­es­ti ja läh­es markki­nae­htois­es­ti. Rak­en­teelli­nen työt­tömyys oli alle puo­let nykyisestä.

Nyt palkkarakenne ei elä. Sopimusko­ro­tusten ja tuot­tavu­u­den nousun väli­in ei juuri jää tilaa liuku­mille. Seu­rauk­se­na on työvoima­pu­laa yhtääl­lä ja työt­tömyyt­tä toisaal­la ja alati kas­va­va rak­en­teelli­nen työttömyys.

Pitäisi päästä siihen, että sopimusko­ro­tuk­set koski­si­vat vain taulukkopalkko­ja, mut­ta eivät palkko­ja, jot­ka markki­nati­lanne on vetänyt taulukkopalkko­jen yläpuolelle. Palka­nsaa­japuoli las­kee väärin kuvitel­lessaan, että tämä johtaisi huonom­pi­in palkkoi­hin. Toden­näköis­es­ti kävisi päinvastoin.

Työ­nan­ta­jat ovat nyt perin varovaisia nos­ta­maan palkko­ja työvoiman houkut­telemisek­si, kos­ka niin tehdessään he sitoutu­vat mak­samaan mui­ta korkeampia palkko­ja peri­aat­teessa ikuisesti.

Suh­teel­liset palkat huu­ta­vat kor­jaamista. Hoitoala kul­kee kohti katas­trofia, kos­ka tule­vaisu­ut­taan suun­nit­tel­e­vat nuoret kart­ta­vat sille koulut­tau­tu­mista. Edessä on väistämätön kor­jaus­li­ike – sitä suurem­pi, mitä myöhem­min se tehdään.

Van­hus­ten­huol­lon hoita­jami­toituk­sen piti määrätä min­im­imäärä hoita­jia, mut­ta kun hoita­jia on liian vähän, se määrääkin mak­sim­imäärän hoidettaville.

Kovin mata­la on kokin palk­ka siihen näh­den, kuin­ka hyvää ruokaa minä halu­aisin syödä. Tämän ongel­man markki­nat hoita­vat var­maankin pienen kipuilun jäl­keen helpom­min kuin hoita­jien palkkakuopan.

Sit­ten on palkko­ja, jot­ka ovat työn vaa­tivu­u­teen ver­rat­tuna varsin korkei­ta. Jotenkin tämä näyt­tää menevän niin, että ali­palkatut alat tup­paa­vat olla nais­val­taisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.

Työl­lisyyt­tä ei saa­da ylös, ellei palkkarakenne ala muis­tut­taa enem­män markki­nae­htoisia palkkoja.

Entä tulon­jaon oikeu­den­mukaisu­us? Teknologi­nen muu­tos on tehnyt työelämästä entistä eri­ar­voisem­paa, kun tois­t­en osaamis­es­ta kil­pail­laan kohoavin palkkatar­jouksin ja tois­t­en osaamiselle ei löy­dy kysyn­tää kovin mata­lal­la palkalla.

On paljon parem­pi huole­htia tulon­jaos­ta vero­tuk­sen ja tulon­si­ir­to­jen keinoin kun palkkaraken­net­ta manip­u­loimal­la. Se tietää valitet­tavasti korkei­ta vero­ja, mut­ta kaikkea ei voi saada.

Paran­net­tavaa on myös sosi­aal­i­tur­van kan­nus­tavu­udessa. Ei ole kovin yleistä kieltäy­tyä tar­jo­tus­ta työstä, mut­ta jos työn tekem­i­nen ei paran­na taloudel­lista tilan­net­ta juuri lainkaan, kovin ankarasti ei pon­nis­tel­la oman työ­markki­nakelpoisu­u­den parantamiseksi.

Pieni­palkkaista työtä ei nyt kan­na­ta ottaa vas­taan korkei­den asumiskus­tan­nusten kaupungeis­sa. Pien­impi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen taas hin­noit­telee mon­et pois työ­markki­noil­ta. Tässäkin tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, sil­lä kylmässä pohjo­las­sa ei perus­tur­vas­sa ole juuri heiken­tämisen mah­dol­lisu­ut­ta, sanovat talous­poli­ti­ikan haukat mitä tahansa.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu Talouselämä-lehden net­ti­sivuil­la kolumnina

Näitä asioi­ta käsit­te­len laa­jem­min kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka