Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen venäläinen virkamies matkusti Lontooseen tutustumaan markkinatalouteen. Hän halusi tavata henkilön, joka on vastuussa Lontoon leivän jakelusta kauppoihin. Se kun näytti sujuvan hienosti ilman jonoja. Hänen oli vaikea ymmärtää vastausta, ettei siitä vastannut kukaan.
Hintamekanismi hoitaa huomaamattomasti asioita, jotka muuten olisivat perin työläitä. Siksi hintojen on voitava vaihdella kysynnän ja tarjonnan mukana. Kun ennen EU-jäsenyyttä Suomessa maataloustuotteiden hinnat määrättiin poliittisesti, oli voivuoria ja muuta riesaa.
Palkkojen pitäisi ohjata työmarkkinoita siinä missä hinnat ohjaavat hyödykemarkkinoita.
Ennen euroaikaa Suomessa oli korkea inflaatio, millä oli haittojen ohella se hyvä puoli, että suhteellisilla palkoilla oli tilaa elää. Reaaliansioiden nousu perustui lähinnä palkkaliukumiin. Käytännön palkat siis määräytyivät työpaikkakohtaisesti ja lähes markkinaehtoisesti. Rakenteellinen työttömyys oli alle puolet nykyisestä.
Nyt palkkarakenne ei elä. Sopimuskorotusten ja tuottavuuden nousun väliin ei juuri jää tilaa liukumille. Seurauksena on työvoimapulaa yhtäällä ja työttömyyttä toisaalla ja alati kasvava rakenteellinen työttömyys.
Pitäisi päästä siihen, että sopimuskorotukset koskisivat vain taulukkopalkkoja, mutta eivät palkkoja, jotka markkinatilanne on vetänyt taulukkopalkkojen yläpuolelle. Palkansaajapuoli laskee väärin kuvitellessaan, että tämä johtaisi huonompiin palkkoihin. Todennäköisesti kävisi päinvastoin.
Työnantajat ovat nyt perin varovaisia nostamaan palkkoja työvoiman houkuttelemiseksi, koska niin tehdessään he sitoutuvat maksamaan muita korkeampia palkkoja periaatteessa ikuisesti.
Suhteelliset palkat huutavat korjaamista. Hoitoala kulkee kohti katastrofia, koska tulevaisuuttaan suunnittelevat nuoret karttavat sille kouluttautumista. Edessä on väistämätön korjausliike – sitä suurempi, mitä myöhemmin se tehdään.
Vanhustenhuollon hoitajamitoituksen piti määrätä minimimäärä hoitajia, mutta kun hoitajia on liian vähän, se määrääkin maksimimäärän hoidettaville.
Kovin matala on kokin palkka siihen nähden, kuinka hyvää ruokaa minä haluaisin syödä. Tämän ongelman markkinat hoitavat varmaankin pienen kipuilun jälkeen helpommin kuin hoitajien palkkakuopan.
Sitten on palkkoja, jotka ovat työn vaativuuteen verrattuna varsin korkeita. Jotenkin tämä näyttää menevän niin, että alipalkatut alat tuppaavat olla naisvaltaisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.
Työllisyyttä ei saada ylös, ellei palkkarakenne ala muistuttaa enemmän markkinaehtoisia palkkoja.
Entä tulonjaon oikeudenmukaisuus? Teknologinen muutos on tehnyt työelämästä entistä eriarvoisempaa, kun toisten osaamisesta kilpaillaan kohoavin palkkatarjouksin ja toisten osaamiselle ei löydy kysyntää kovin matalalla palkalla.
On paljon parempi huolehtia tulonjaosta verotuksen ja tulonsiirtojen keinoin kun palkkarakennetta manipuloimalla. Se tietää valitettavasti korkeita veroja, mutta kaikkea ei voi saada.
Parannettavaa on myös sosiaaliturvan kannustavuudessa. Ei ole kovin yleistä kieltäytyä tarjotusta työstä, mutta jos työn tekeminen ei paranna taloudellista tilannetta juuri lainkaan, kovin ankarasti ei ponnistella oman työmarkkinakelpoisuuden parantamiseksi.
Pienipalkkaista työtä ei nyt kannata ottaa vastaan korkeiden asumiskustannusten kaupungeissa. Pienimpien palkkojen nostaminen taas hinnoittelee monet pois työmarkkinoilta. Tässäkin tarvitaan täydentäviä tulonsiirtoja, sillä kylmässä pohjolassa ei perusturvassa ole juuri heikentämisen mahdollisuutta, sanovat talouspolitiikan haukat mitä tahansa.
= = =
Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehden nettisivuilla kolumnina
Näitä asioita käsittelen laajemmin kirjassani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka
Jokaisen on elätettävä itsensä ja perheensä, mielellään myös vanhempansa (vaikkei lasten velvollisuuteen palatakaan) palkallaan.
Lahjaveroraja on nostettava 100.000 €/v. (ei enää 5.000 €/3 v), jos lahjanantajan ja lahjansaajan välillä on sukulaisuussuhde.
Jos haluaa maksaa äitinsä tehostetun palveluasumisen, mahdollisesti 75.000 €/v, koska jono on mahdottoman pitkä, maksun (lahjan) pitäisi olla veroton. En kannata asunnon myyntiä hoitomaksuihin, koska se koskettaa vain muutamia.
Muistettakoon, että yhteiskunnan sattumanvaraisesti joillekin antamat kohtuulliset asuntoetuudet saattavat olla todella suuria ja verottomia, esim. verrattuna verolliseen, itsemaksettavaan työsuhdeasuntoon.
”Palkalla pitäisi myös tulla toimeen” -hokema ei toteudu. Perustulo paikkaa vajeen sitä tarvitsevalle.
Taulukkopalkat ovat alaraja. Idea, että sopimuskorotukset koskisivat vain taulukkopalkkoja, on hyvä.
Melkein 400.000 ihmistä on maksuhäiriölistalla. Käsittelevät nyt 6.000 tapausta vuodessa, (siis 67 v).
Nämä on saatava heti kuntoon. Häiriöiden takana on paljon erilaisia syitä, mutta nyt nämä on hoidettava.
Ihmisten ajankäyttö, jaetaan ajankäyttö
Sanotaan, että 55 h/vko olisi max. ajankäyttö työtehtäviin (terveyssyistä?).
Jaetaan työtehtävät niin, että jokainen tekee sitä, mitä parhaiten osaa.
Kodin ulkopuolella työskentelevä saattaa haluta kotiapua ja näin kotitalouksiin syntyy valtava potentiaali työlle.
Pilkattu piikayhteiskunta
Jos vaimo hoitaa yksin kaiken kotitaloustyön, niin se on OK.
Mutta, jos perhe palkkaa jonkun tekemään vaimon kotitaloustyöt, se on pilkattu piikayhteiskunta.
Kotitalousvähennyksellä pitäisi voida palkata kotiapua itselle, perheelle, vanhemmille, isovanhemmille, lapsille. Vähennyksen suuruus vaikuttaa ajankäyttöön omassa työssä.
Vapaaehtoistyötä tulee tukea.
Mutta Suomessa on satoja tuhansia työtä ja tuloja kaipaavia. Maksullisille palveluille löytyy varmasti ostajia, kun perustulo on pohjalla.
Nyt on päivittäin puhetta maahanmuutosta. Vähättelemällä suomalaisia, ja kehumalla muuttajia, se saa minut tahattomasti kyynelehtimään. Kaikkien edun mukaista on saada suomalaiset aktiivisesti osallistumaan yhteiskuntaan. Järjestelmän pitää tukea, ei estää.
Pariin kertaan laskettiin yhteisöverokantaa, investointien saamiseksi, mutta eivät investoineet.
Tehokkuutta saataisiin myös digitalisaatiosta, automaatiosta, roboteista, eikä vain työntekijöistä, joita sanotaan olevan liian vähän.
Henkilökohtaisen perustulon ideana olisi; velvoitteena elämähallinnan kurssitus (nettinä ja/tai läsnä ollen), ei siis pakkotyö. Monelle tavallinen arkipäivä voi olla haasteellinen. Melkein puolet väestöstä asuu yksin. Silloin pitää osata hoitaa kaikki asiat itse. Perustuloraha tulee myös tilittää kuukausittain, mihin on rahat käyttänyt, esim. asuminen, ruoka, vaatteet, muut, jne (vaikka oma kantaan tms.). Yli 24.000 €/v alkaa vähentämään perustuloa.
v. 2021 elokuu
työllisiä 2.588.000
työllisyysaste 73,4 %
työttömiä 179.000
työttömyysaste 6,5 %
Meidän on päästävä Ruotsin tasoon, 80 %, vaikka nyt työllisyysaste on historiallisen korkealla. Muistetaan, että jokaisella on oikeus työhön.
Tuleva perustulo (hengissäpysymisraha) 1.200 €kk (tarvitsijoille) kattaa kaikki elämän kulut, ruuan, asunnon, yms. Sosiaaliset piilotuet kaikkialta tulee purkaa. Perustulo hoidetaan yli 25-vuotiaille, Suomen verotuksen piirissä oleville, verotuksen yhteydessä. Vuosituki tarvitsijalle max 14.400 €, päälle työnteko-oikeus 9.600 €. Tulot ovat verotettavaa, mutta ansiotuloverotus alkaa vasta 24.000 €:n kohdalla. ALV, erilaiset kulutus- ja haittaverot korotetaan. Hyvinvointi ja ostovoima omaan päätöksentekoon. 150.000 lasta tarvitsee lapsilisän lisäksi harkinnanvaraisen erityislapsilisän.
Esim. vanhuksista huolehtiminen – työtehtävät voisivat sopia työnteon piiriin tai tuntityötä ruuhka-aikoihin missä vain.
verouudistus, yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi, julkisen sektorin tarpeenmukaisessa rahanjaossa jokainen yksilö on yhdenvertainen
”Jotenkin tämä näyttää menevän niin, että alipalkatut alat tuppaavat olla naisvaltaisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.”
Poikkeus näyttää olevan raskaan liikenteen kuljettajat, joista on nyt myös Suomessa tullut ulkomaista halpatyövoimaa. Tulin lukeneeksi alan uutisia Britannian kuljettajapulan yhteydessä. 44 tonnin rekkaa ajaessa hyvinkin pieni virhe voi aiheuttaa pahaa tuhoa. Työpäivät ovat pitkiä ja kotiin ei illaksi pääse. Palkat ovat tähän nähden aika häkellyttävänkin matalia nyt, kun alalla toimii Baltian ja Itä-Euroopan maiden toimijat. Tosin vähän epäilen, että EU-alueen yhteinen säätely puree ajan myötä ongelmiin paremmin kuin Brexit-Britannian malli.
Ei taida purra EU:n säätely. Ulkolaisille kuskeille on annettu mahdollisuus ottaa paluukuorma kotimaahansa, mikä on tietysti järkevää. Mutta ihminen on kekseliäs löytämään porsaanreikiä. Kun puolainen kuski tuo kuorman Suomeen, tekee ennen paluumatkaa jonkin aikaa Suomen sisäisiä kuljetuksia. Saksassa tämä on kaiketi vielä laajempi ilmiö
Noita sisäisiä kuljetuksia on ihan sääntöjenkin mukaan sallittu joku määrä. Tämä on ilman muuta logistiikan tehokkuuden kannalta hyvä asia. Rekkojen ajaminen tyhjänä nyt vaan on tyhmää, joka tavalla. Britanniassa tämä juurikin nähdään, kun uusien sääntöjen mukaan manner-Euroopasta tulleet kuskit eivät saa ajaa sisäisiä kuljetuksia, jolloin tuo kapasiteetti on pois käytöstä, ja samasta syystä moni kuljettaja jättää ajamatta saarelle kokonaan. Uudet tullimuodollisuudet siihen lisäksi. Eri asia sitten se, että sisämarkkinoilla kuljetusyritykset toimivat kokonaan kotimaansa ulkipuolella. Ala on ilmeisesti juurikin Puolassa merkittävä, ja puolalaiset ajavat kuljetuksia paljon niin, että Puolan alueella ei käydä lainkaan, paitsi ehkä kaluston vuosihuolto tekemässä.
Tarkoitin sääntöjen puremisella lähinnä työolojen kohentamista koko sisämarkkinan alueella, esim. työajan, pätevyyden ja palkkauksen minimejä. EU ei tietysti ole työmarkkinaosapuoli, mutta sillä on kuitenkin vaikutusta normeihin. Britannian nykyisen hallituksen en usko hetkeäkään olevan kuskin puolella, vaikka se nyt hätäpäissään pyrkii mainostamaan nousseita palkkoja. Nämä brexitöörit eivät todellakaan vuonna 2016 kampanjoineet sillä, että kuljetuskustannusten takia ruuan ja polttoaineen hinnat tulevat nousemaan.
Ei ole olemassa mitään ”halpatyövoimaa”. On vain ihmisiä jotka tarvitsevat ja ennenkaikkea ansaitsevat heidän näkökulmastaan hyvin palkattuja töitä vauraissa maissa, koska se on heille paras keino nostaa heidän omaa elintasoaan.
Kukaan ei ole valinnut syntyä Bulgariaan, ja minusta on väärin syrjiä ihmisiä heidän kotimaansa perusteella ja kieltää heitä kilpailemasta työpaikoista niillä avuilla mitä heillä on.
Sosiaaliturvalla eläminen on nöyryyttävää sellaiselle joka sen on joutunut kokemaan, vaikka olisi kyse vain työttömyysturvasta. Ei kukaan, varsinkaan työikäinen ja terve halua ellää sellaisessa epävarmuudessa.
Poliittisen oikean laidan puolueet haluavat jatkuvasti heikentä sosiaaliturvaa, ja niillä elävät roikkuvat löysässä hirrressä aina 4 vuoden välein. Ei edes Vihreän Liiiton toistuvasti ehdottama kansalaispalkka takaa mitään jatkuvuutta jonka varaan voisi suunnitella tulevaisuutta. Sitä, kuten muitakin sosiaaliturvan muotoja, voi aina peukaloida tai ottaa pois yhdellä nuijankopautuksella. Sosiaaliturvalla varassa olevat kun eivät voi lakkoilla.
On totta kuten Soininvaara kirjoitti että automaatio ja digitalisaatio on tehnyt osasta töitä turhia. Toinen tekijä on kyllä ulkomaisen halpatyövoiman käyttö ja palkkojen ja työehtojen polkeminen aloilla joissa heitä käytetään, mikä syrjii syntyperäisiä suomalaisia, varsinkaan perheellisiä, joilla ei ole mahdollisuutta asua suuren osan vuodesta matalan hintatason maassa.
Kaikissa, ainakin vanhoissa, EU-maissa on yleissitovia työehtosopimuksia ja muita työelämän sääntöjä joista työmarkkinajärjestöt ovat sopineet. Jos markkinat eivät mahdollista yhtä hyviä palkkoja kuin noususuhdanteessa, on niidenkin tasosta voitava neuvotella. Yleensähän huonot ajat, kuten esim 1990-luvun lama, merkitsi työpaikoilla että esim ylitöistä ei enää maksettu, koulutuksia ja seminaareja ja pikkujoulujuhlia ei järjestetty, luovuttiin ylimääräisistä tiloista tiivistämällä istumajärjestystä, leikattiin työsuhde-etuja. Ne olivat katkeria lääkkeitä joillekin mutta niistä selvittiin yleensä.
”Suhteelliset palkat huutavat korjaamista. Hoitoala kulkee kohti katastrofia, koska tulevaisuuttaan suunnittelevat nuoret karttavat sille kouluttautumista. Edessä on väistämätön korjausliike – sitä suurempi, mitä myöhemmin se tehdään.”
Tuo pitänee täysin paikkansa, mutta mitä siitä seuraa julkiselle taloudelle tuntuu todella haastavalta jos rahat eivät nytkään riitä. Hoitoalalla ei varmaankaan ole odotettavissa tuottavuushyppyä, mika mahdollistaisi palkkojen nostamisen. Toisaalta jos hoitoalat lakkaavat vetämästä nuoria ja (julkinen) terveydenhuolto puolittain romahtaa, niin se lienee vielä kalliimpaa pitkällä aikavälillä.
Mutta onko hoitoala lakannut vetämästä nuoria? Esimerkiksi Ouluun sairaanhoitajakoulutukseen haki ensisijaisesti 150 ja paikan sai 42. Kun lasketaan ei-ensisijaiset hakija, hakijoita oli yli 700.
Lähihoitajista en löytänyt tilastoa.
”Sitten on palkkoja, jotka ovat työn vaativuuteen verrattuna varsin korkeita. Jotenkin tämä näyttää menevän niin, että alipalkatut alat tuppaavat olla naisvaltaisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.”
Palkkataso ei riipu työn vaativuudesta vaan tuottavuudesta. Jos vaativuus olisi palkan määrääjä, niin kärjessä olisivat papit ja poliitikot, joiden molempien tehtävänä on yrittää jatkuvasti selittää mahdottoman metafysiikan ja mitattavan reaalitodellisuuden välistä aukkoa umpeen.
Yleisesti ottaen ero johtunee siitä, että tähän vertailuun kelpaavilla miesvaltaisilla aloilla hoidetaan isoja ja kalliita koneita ja naisvaltaisilla ihmisiä. Vaikka juhlapuheissa sanotaan mitä, niin pääoma on pääoman erityisessä suojeluksessa ja siksi niistä maksetaan. Ihmisiä saa aina uusia.
Kaikkien hoitajien palkankorotukseen ei ole rahaa, ellei sitä oteta jostain muualta. Ja se, mistä otetaan täytyy olla aika iso potti, koska ensi vuoden palkkojen lisäksi nousevat tulevat palkat, eläkkeet ja pienellä viiveellä myös muiden vastaavien julkisen sektorin palvelualojen palkat. Jos nämä vastuut pitäisi kirjata heti alkuun diskontatussa nykyarvossaan, niin laskukoneesta loppuisivat nollat. Ehkä pitäisi tehdä silmänkääntötemppu ja nostaa palkkoja mutta samalla nostaa veroja, julkisoikeudellisia maksuja ja eläkemaksuja niin, että nettopalkka ei nouse.