Palkkojen on joustettava

Neu­vos­toli­iton hajoamisen jäl­keen venäläi­nen virkamies matkusti Lon­tooseen tutus­tu­maan markki­na­t­alouteen. Hän halusi tava­ta henkilön, joka on vas­tu­us­sa Lon­toon leivän jakelus­ta kaup­poi­hin. Se kun näyt­ti suju­van hienos­ti ilman jono­ja. Hänen oli vaikea ymmärtää vas­taus­ta, ettei siitä vas­tan­nut kukaan.

Hin­tamekanis­mi hoitaa huo­maa­mat­tomasti asioi­ta, jot­ka muuten oli­si­vat perin työläitä. Sik­si hin­to­jen on voita­va vai­hdel­la kysyn­nän ja tar­jon­nan mukana. Kun ennen EU-jäsenyyt­tä Suomes­sa maat­alous­tuot­tei­den hin­nat määrät­ti­in poli­it­tis­es­ti, oli voivuo­ria ja muu­ta riesaa.

Palkko­jen pitäisi ohja­ta työ­markki­noi­ta siinä mis­sä hin­nat ohjaa­vat hyödykemarkkinoita.

Ennen euroaikaa Suomes­sa oli korkea inflaa­tio, mil­lä oli hait­to­jen ohel­la se hyvä puoli, että suh­teel­lisil­la palkoil­la oli tilaa elää. Reaalian­sioiden nousu perus­tui lähin­nä palkkaliuku­mi­in. Käytän­nön palkat siis määräy­tyivät työ­paikkako­htais­es­ti ja läh­es markki­nae­htois­es­ti. Rak­en­teelli­nen työt­tömyys oli alle puo­let nykyisestä.

Nyt palkkarakenne ei elä. Sopimusko­ro­tusten ja tuot­tavu­u­den nousun väli­in ei juuri jää tilaa liuku­mille. Seu­rauk­se­na on työvoima­pu­laa yhtääl­lä ja työt­tömyyt­tä toisaal­la ja alati kas­va­va rak­en­teelli­nen työttömyys.

Pitäisi päästä siihen, että sopimusko­ro­tuk­set koski­si­vat vain taulukkopalkko­ja, mut­ta eivät palkko­ja, jot­ka markki­nati­lanne on vetänyt taulukkopalkko­jen yläpuolelle. Palka­nsaa­japuoli las­kee väärin kuvitel­lessaan, että tämä johtaisi huonom­pi­in palkkoi­hin. Toden­näköis­es­ti kävisi päinvastoin.

Työ­nan­ta­jat ovat nyt perin varovaisia nos­ta­maan palkko­ja työvoiman houkut­telemisek­si, kos­ka niin tehdessään he sitoutu­vat mak­samaan mui­ta korkeampia palkko­ja peri­aat­teessa ikuisesti.

Suh­teel­liset palkat huu­ta­vat kor­jaamista. Hoitoala kul­kee kohti katas­trofia, kos­ka tule­vaisu­ut­taan suun­nit­tel­e­vat nuoret kart­ta­vat sille koulut­tau­tu­mista. Edessä on väistämätön kor­jaus­li­ike – sitä suurem­pi, mitä myöhem­min se tehdään.

Van­hus­ten­huol­lon hoita­jami­toituk­sen piti määrätä min­im­imäärä hoita­jia, mut­ta kun hoita­jia on liian vähän, se määrääkin mak­sim­imäärän hoidettaville.

Kovin mata­la on kokin palk­ka siihen näh­den, kuin­ka hyvää ruokaa minä halu­aisin syödä. Tämän ongel­man markki­nat hoita­vat var­maankin pienen kipuilun jäl­keen helpom­min kuin hoita­jien palkkakuopan.

Sit­ten on palkko­ja, jot­ka ovat työn vaa­tivu­u­teen ver­rat­tuna varsin korkei­ta. Jotenkin tämä näyt­tää menevän niin, että ali­palkatut alat tup­paa­vat olla nais­val­taisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.

Työl­lisyyt­tä ei saa­da ylös, ellei palkkarakenne ala muis­tut­taa enem­män markki­nae­htoisia palkkoja.

Entä tulon­jaon oikeu­den­mukaisu­us? Teknologi­nen muu­tos on tehnyt työelämästä entistä eri­ar­voisem­paa, kun tois­t­en osaamis­es­ta kil­pail­laan kohoavin palkkatar­jouksin ja tois­t­en osaamiselle ei löy­dy kysyn­tää kovin mata­lal­la palkalla.

On paljon parem­pi huole­htia tulon­jaos­ta vero­tuk­sen ja tulon­si­ir­to­jen keinoin kun palkkaraken­net­ta manip­u­loimal­la. Se tietää valitet­tavasti korkei­ta vero­ja, mut­ta kaikkea ei voi saada.

Paran­net­tavaa on myös sosi­aal­i­tur­van kan­nus­tavu­udessa. Ei ole kovin yleistä kieltäy­tyä tar­jo­tus­ta työstä, mut­ta jos työn tekem­i­nen ei paran­na taloudel­lista tilan­net­ta juuri lainkaan, kovin ankarasti ei pon­nis­tel­la oman työ­markki­nakelpoisu­u­den parantamiseksi.

Pieni­palkkaista työtä ei nyt kan­na­ta ottaa vas­taan korkei­den asumiskus­tan­nusten kaupungeis­sa. Pien­impi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen taas hin­noit­telee mon­et pois työ­markki­noil­ta. Tässäkin tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, sil­lä kylmässä pohjo­las­sa ei perus­tur­vas­sa ole juuri heiken­tämisen mah­dol­lisu­ut­ta, sanovat talous­poli­ti­ikan haukat mitä tahansa.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu Talouselämä-lehden net­ti­sivuil­la kolumnina

Näitä asioi­ta käsit­te­len laa­jem­min kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka

9 vastausta artikkeliin “Palkkojen on joustettava”

  1. Jokaisen on elätet­tävä itsen­sä ja per­heen­sä, mielel­lään myös van­hempansa (vaikkei las­ten velvol­lisu­u­teen palatakaan) palkallaan.
    Lah­javerora­ja on nos­tet­ta­va 100.000 €/v. (ei enää 5.000 €/3 v), jos lah­janan­ta­jan ja lah­jansaa­jan välil­lä on sukulaisuussuhde.
    Jos halu­aa mak­saa äitin­sä tehoste­tun palvelu­a­sumisen, mah­dol­lis­es­ti 75.000 €/v, kos­ka jono on mah­dot­toman pitkä, mak­sun (lah­jan) pitäisi olla vero­ton. En kan­na­ta asun­non myyn­tiä hoit­o­mak­sui­hin, kos­ka se kos­ket­taa vain muutamia.
    Muis­tet­takoon, että yhteiskun­nan sat­tuman­varais­es­ti joillekin anta­mat kohtu­ulliset asun­toe­tu­udet saat­ta­vat olla todel­la suuria ja verot­to­mia, esim. ver­rat­tuna verol­liseen, itse­mak­set­tavaan työsuhdeasuntoon.
    ”Pal­ka­lla pitäisi myös tul­la toimeen” ‑hoke­ma ei toteudu. Perus­tu­lo paikkaa vajeen sitä tarvitsevalle.
    Taulukkopalkat ovat alara­ja. Idea, että sopimusko­ro­tuk­set koski­si­vat vain taulukkopalkko­ja, on hyvä.
    Melkein 400.000 ihmistä on mak­suhäir­iölistal­la. Käsit­televät nyt 6.000 tapaus­ta vuodessa, (siis 67 v).
    Nämä on saata­va heti kun­toon. Häir­iöi­den takana on paljon eri­laisia syitä, mut­ta nyt nämä on hoidettava.
    Ihmis­ten ajankäyt­tö, jae­taan ajankäyttö
    San­o­taan, että 55 h/vko olisi max. ajankäyt­tö työte­htävi­in (ter­veyssy­istä?).
    Jae­taan työte­htävät niin, että jokainen tekee sitä, mitä parhait­en osaa.
    Kodin ulkop­uolel­la työsken­televä saat­taa halu­ta koti­a­pua ja näin koti­talouk­si­in syn­tyy val­ta­va poten­ti­aali työlle.
    Pilkat­tu piikayhteiskunta
    Jos vaimo hoitaa yksin kaiken koti­taloustyön, niin se on OK.
    Mut­ta, jos per­he palkkaa jonkun tekemään vai­mon koti­taloustyöt, se on pilkat­tu piikayhteiskunta.
    Koti­talousvähen­nyk­sel­lä pitäisi voi­da palkata koti­a­pua itselle, per­heelle, van­hem­mille, iso­van­hem­mille, lap­sille. Vähen­nyk­sen suu­ru­us vaikut­taa ajankäyt­töön omas­sa työssä.
    Vapaae­htoistyötä tulee tukea.
    Mut­ta Suomes­sa on sato­ja tuhan­sia työtä ja tulo­ja kaipaavia. Mak­sullisille palveluille löy­tyy var­masti osta­jia, kun perus­tu­lo on pohjalla.
    Nyt on päivit­täin puhet­ta maa­han­muu­tos­ta. Vähät­telemäl­lä suo­ma­laisia, ja kehu­mal­la muut­ta­jia, se saa min­ut tahat­tomasti kyynele­htimään. Kaikkien edun mukaista on saa­da suo­ma­laiset akti­ivis­es­ti osal­lis­tu­maan yhteiskun­taan. Jär­jestelmän pitää tukea, ei estää.
    Pari­in ker­taan las­ket­ti­in yhteisöverokan­taa, investoin­tien saamisek­si, mut­ta eivät investoineet.
    Tehokku­ut­ta saataisi­in myös dig­i­tal­isaa­tios­ta, automaa­tios­ta, robot­eista, eikä vain työn­tek­i­jöistä, joi­ta san­o­taan ole­van liian vähän.
    Henkilöko­htaisen perus­tu­lon ideana olisi; velvoit­teena elämähallinnan kurssi­tus (net­tinä ja/tai läs­nä ollen), ei siis pakko­työ. Mon­elle tavalli­nen arkipäivä voi olla haas­teelli­nen. Melkein puo­let väestöstä asuu yksin. Sil­loin pitää osa­ta hoitaa kaik­ki asi­at itse. Perus­tu­lo­raha tulee myös tilit­tää kuukausit­tain, mihin on rahat käyt­tänyt, esim. asum­i­nen, ruo­ka, vaat­teet, muut, jne (vaik­ka oma kan­taan tms.). Yli 24.000 €/v alkaa vähen­tämään perustuloa.
    v. 2021 elokuu
    työl­lisiä 2.588.000
    työl­lisyysaste 73,4 %
    työt­tömiä 179.000
    työt­tömyysaste 6,5 %
    Mei­dän on päästävä Ruotsin tasoon, 80 %, vaik­ka nyt työl­lisyysaste on his­to­ri­al­lisen korkeal­la. Muis­te­taan, että jokaisel­la on oikeus työhön.
    Tule­va perus­tu­lo (hengis­säpysymis­ra­ha) 1.200 €kk (tarvit­si­joille) kat­taa kaik­ki elämän kulut, ruuan, asun­non, yms. Sosi­aaliset piilotuet kaikkial­ta tulee purkaa. Perus­tu­lo hoide­taan yli 25-vuo­ti­aille, Suomen vero­tuk­sen piiris­sä oleville, vero­tuk­sen yhtey­dessä. Vuosi­tu­ki tarvit­si­jalle max 14.400 €, päälle työn­teko-oikeus 9.600 €. Tulot ovat verotet­tavaa, mut­ta ansio­tulovero­tus alkaa vas­ta 24.000 €:n kohdal­la. ALV, eri­laiset kulu­tus- ja hait­taverot korote­taan. Hyv­in­voin­ti ja ostovoima omaan päätök­sen­tekoon. 150.000 las­ta tarvit­see lap­sil­isän lisäk­si harkin­nan­varaisen erityislapsilisän.
    Esim. van­huk­sista huole­htimi­nen – työte­htävät voisi­vat sopia työn­teon piiri­in tai tun­ti­työtä ruuh­ka-aikoi­hin mis­sä vain.
    ver­ou­ud­is­tus, yhden­ver­taisu­u­den toteut­tamisek­si, julkisen sek­torin tarpeen­mukaises­sa rahan­jaos­sa jokainen yksilö on yhdenvertainen

  2. “Joten­kin tämä näyt­tää mene­vän niin, että ali­pal­ka­tut alat tup­paa­vat olla nais­val­tai­sia ja ylös hila­tut pal­kat miesvoittoisia.”

    Poikkeus näyt­tää ole­van raskaan liiken­teen kul­jet­ta­jat, joista on nyt myös Suomes­sa tul­lut ulko­maista hal­patyövoimaa. Tulin luke­neek­si alan uutisia Bri­tann­ian kul­jet­ta­japu­lan yhtey­dessä. 44 ton­nin rekkaa ajaes­sa hyvinkin pieni virhe voi aiheut­taa pahaa tuhoa. Työpäivät ovat pitk­iä ja koti­in ei illak­si pääse. Palkat ovat tähän näh­den aika häkel­lyt­tävänkin matalia nyt, kun alal­la toimii Balt­ian ja Itä-Euroopan maid­en toim­i­jat. Tosin vähän epäilen, että EU-alueen yhteinen sääte­ly puree ajan myötä ongelmi­in parem­min kuin Brex­it-Bri­tann­ian malli.

    1. Ei tai­da purra EU:n sääte­ly. Ulko­laisille kuskeille on annet­tu mah­dol­lisu­us ottaa paluukuor­ma koti­maa­hansa, mikä on tietysti järkevää. Mut­ta ihmi­nen on kek­seliäs löytämään por­saan­reik­iä. Kun puo­lainen kus­ki tuo kuor­man Suomeen, tekee ennen palu­umatkaa jonkin aikaa Suomen sisäisiä kul­je­tuk­sia. Sak­sas­sa tämä on kaiketi vielä laa­jem­pi ilmiö

      1. Noi­ta sisäisiä kul­je­tuk­sia on ihan sään­tö­jenkin mukaan sal­lit­tu joku määrä. Tämä on ilman muu­ta logis­ti­ikan tehokku­u­den kannal­ta hyvä asia. Rekko­jen ajami­nen tyhjänä nyt vaan on tyh­mää, joka taval­la. Bri­tan­ni­as­sa tämä juurikin nähdään, kun uusien sään­tö­jen mukaan man­ner-Euroopas­ta tulleet kuskit eivät saa ajaa sisäisiä kul­je­tuk­sia, jol­loin tuo kap­a­siteet­ti on pois käytöstä, ja samas­ta syys­tä moni kul­jet­ta­ja jät­tää aja­mat­ta saarelle kokon­aan. Uudet tul­limuodol­lisu­udet siihen lisäk­si. Eri asia sit­ten se, että sisä­markki­noil­la kul­je­tusyri­tyk­set toimi­vat kokon­aan koti­maansa ulkipuolel­la. Ala on ilmeis­es­ti juurikin Puo­las­sa merkit­tävä, ja puo­lalaiset aja­vat kul­je­tuk­sia paljon niin, että Puolan alueel­la ei käy­dä lainkaan, pait­si ehkä kalus­ton vuosi­huolto tekemässä.

        Tarkoitin sään­tö­jen puremisel­la lähin­nä työolo­jen kohen­tamista koko sisä­markki­nan alueel­la, esim. työa­jan, pätevyy­den ja palkkauk­sen min­ime­jä. EU ei tietysti ole työ­markki­naos­a­puoli, mut­ta sil­lä on kuitenkin vaiku­tus­ta normei­hin. Bri­tann­ian nykyisen hal­li­tuk­sen en usko het­keäkään ole­van kuskin puolel­la, vaik­ka se nyt hätäpäis­sään pyrkii main­os­ta­maan nous­sei­ta palkko­ja. Nämä brex­itöörit eivät todel­lakaan vuon­na 2016 kam­pan­joi­neet sil­lä, että kul­je­tuskus­tan­nusten takia ruuan ja polt­toaineen hin­nat tule­vat nousemaan.

      2. Ei ole ole­mas­sa mitään “hal­patyövoimaa”. On vain ihmisiä jot­ka tarvit­se­vat ja ennenkaikkea ansait­se­vat hei­dän näkökul­mas­taan hyvin palkat­tu­ja töitä vau­rais­sa mais­sa, kos­ka se on heille paras keino nos­taa hei­dän omaa elintasoaan.

        Kukaan ei ole valin­nut syn­tyä Bul­gar­i­aan, ja minus­ta on väärin syr­jiä ihmisiä hei­dän koti­maansa perus­teel­la ja kieltää heitä kil­paile­mas­ta työ­paikoista niil­lä avuil­la mitä heil­lä on.

  3. Sosi­aal­i­tur­val­la elämi­nen on nöyryyt­tävää sel­l­aiselle joka sen on joutunut koke­maan, vaik­ka olisi kyse vain työt­tömyys­tur­vas­ta. Ei kukaan, varsinkaan työikäi­nen ja ter­ve halua ellää sel­l­aises­sa epävarmuudessa.
    Poli­it­tisen oikean laidan puolueet halu­a­vat jatku­vasti heiken­tä sosi­aal­i­tur­vaa, ja niil­lä elävät roikku­vat löysässä hirrressä aina 4 vuo­den välein. Ei edes Vihreän Lii­iton tois­tu­vasti ehdot­ta­ma kansalais­palk­ka takaa mitään jatku­vu­ut­ta jon­ka varaan voisi suun­nitel­la tule­vaisu­ut­ta. Sitä, kuten muitakin sosi­aal­i­tur­van muo­to­ja, voi aina peukaloi­da tai ottaa pois yhdel­lä nui­jankopau­tuk­sel­la. Sosi­aal­i­tur­val­la varas­sa ole­vat kun eivät voi lakkoilla.

    On tot­ta kuten Soin­in­vaara kir­joit­ti että automaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio on tehnyt osas­ta töitä turhia. Toinen tek­i­jä on kyl­lä ulko­maisen hal­patyövoiman käyt­tö ja palkko­jen ja työe­hto­jen polkem­i­nen aloil­la jois­sa heitä käytetään, mikä syr­jii syn­type­r­äisiä suo­ma­laisia, varsinkaan per­heel­lisiä, joil­la ei ole mah­dol­lisu­ut­ta asua suuren osan vuodes­ta mata­lan hin­tata­son maassa. 

    Kaikissa, ainakin van­hois­sa, EU-mais­sa on yleis­si­tovia työe­htosopimuk­sia ja mui­ta työelämän sään­töjä joista työ­markki­na­jär­jestöt ovat sopi­neet. Jos markki­nat eivät mah­dol­lista yhtä hyviä palkko­ja kuin noususuh­dan­teessa, on niidenkin tasos­ta voita­va neu­votel­la. Yleen­sähän huonot ajat, kuten esim 1990-luvun lama, merk­it­si työ­paikoil­la että esim ylitöistä ei enää mak­set­tu, koulu­tuk­sia ja sem­i­naare­ja ja pikku­joulu­juh­lia ei jär­jestet­ty, luovut­ti­in ylimääräi­sistä tiloista tiivistämäl­lä istu­ma­järjestys­tä, leikat­ti­in työ­suhde-etu­ja. Ne oli­vat katk­e­ria lääkkeitä joillekin mut­ta niistä selvit­ti­in yleensä.

  4. “Suh­teel­liset palkat huu­ta­vat kor­jaamista. Hoitoala kul­kee kohti katas­trofia, kos­ka tule­vaisu­ut­taan suun­nit­tel­e­vat nuoret kart­ta­vat sille koulut­tau­tu­mista. Edessä on väistämätön kor­jaus­li­ike – sitä suurem­pi, mitä myöhem­min se tehdään.”

    Tuo pitänee täysin paikkansa, mut­ta mitä siitä seu­raa julkiselle taloudelle tun­tuu todel­la haas­taval­ta jos rahat eivät nytkään riitä. Hoitoalal­la ei var­maankaan ole odotet­tavis­sa tuot­tavu­ushyp­pyä, mika mah­dol­lis­taisi palkko­jen nos­tamisen. Toisaal­ta jos hoitoalat lakkaa­vat vetämästä nuo­ria ja (julki­nen) ter­vey­den­huolto puolit­tain rom­ah­taa, niin se lie­nee vielä kalli­im­paa pitkäl­lä aikavälillä.

    1. Mut­ta onko hoitoala lakan­nut vetämästä nuo­ria? Esimerkik­si Oulu­un sairaan­hoita­jak­oulu­tuk­seen haki ensisi­jais­es­ti 150 ja paikan sai 42. Kun las­ke­taan ei-ensisi­jaiset hak­i­ja, hak­i­joi­ta oli yli 700. 

      Lähi­hoita­jista en löytänyt tilastoa.

  5. “Sit­ten on palkko­ja, jot­ka ovat työn vaa­tivu­u­teen ver­rat­tuna varsin korkei­ta. Jotenkin tämä näyt­tää menevän niin, että ali­palkatut alat tup­paa­vat olla nais­val­taisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.” 

    Palkkata­so ei riipu työn vaa­tivu­ud­es­ta vaan tuot­tavu­ud­es­ta. Jos vaa­tivu­us olisi palkan määrääjä, niin kär­jessä oli­si­vat papit ja poli­itikot, joiden molem­pi­en tehtävänä on yrit­tää jatku­vasti selit­tää mah­dot­toman metafysi­ikan ja mitat­ta­van reaal­i­todel­lisu­u­den välistä aukkoa umpeen. 

    Yleis­es­ti ottaen ero johtunee siitä, että tähän ver­tailu­un kel­paav­il­la mies­val­taisil­la aloil­la hoide­taan iso­ja ja kalli­ita konei­ta ja nais­val­taisil­la ihmisiä. Vaik­ka juh­la­puheis­sa san­o­taan mitä, niin pääo­ma on pääo­man eri­tyisessä suo­jeluk­ses­sa ja sik­si niistä mak­se­taan. Ihmisiä saa aina uusia. 

    Kaikkien hoita­jien palkanko­ro­tuk­seen ei ole rahaa, ellei sitä ote­ta jostain muual­ta. Ja se, mis­tä ote­taan täy­tyy olla aika iso pot­ti, kos­ka ensi vuo­den palkko­jen lisäk­si nou­se­vat tule­vat palkat, eläk­keet ja pienel­lä viiveel­lä myös muiden vas­taavien julkisen sek­torin palvelu­alo­jen palkat. Jos nämä vas­tu­ut pitäisi kir­ja­ta heti alku­un diskon­ta­tus­sa nyk­yarvos­saan, niin laskukoneesta lop­puisi­vat nol­lat. Ehkä pitäisi tehdä silmänkään­tötemp­pu ja nos­taa palkko­ja mut­ta samal­la nos­taa vero­ja, julk­isoikeudel­lisia mak­su­ja ja eläke­mak­su­ja niin, että net­topalk­ka ei nouse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.