Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto

Sote-uud­is­tuk­ses­sa on käy­ty ide­ol­o­gista kamp­pailua yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon ase­mas­ta. Asia on oikeasti tärkeä sekä kus­tan­nusten että elämän mukavu­u­den kannalta.

Pitäisi suosia kokon­aisu­u­den kannal­ta tuot­tavin­ta mut­ta mitä on tuot­tavu­us ter­vey­den­huol­los­sa? Jaan sen neljään tehokku­ut­ta kuvaavaan osaan niin, että kokon­ais­tuot­tavu­us on noiden tek­i­jöi­den tulo.

1. Tuotan­nolli­nen tehokkuus

Kuin­ka paljon jokin toimen­pide, vaikka­pa lonkkaleikkaus mak­saa, laatu tietysti huomioon otet­tuna.  Yksi­tyi­nen näyt­tää tekevän tem­pun kuin tem­pun yleen­sä julk­ista halvem­mal­la – ei tietenkään aina.

2. Allokati­ivi­nen tehokkuus

Ei riitä, että toimen­piteet tehdään tehokkaasti. Pitää myös tehdä oikei­ta toimen­piteitä. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa peri­aat­teena on, että hoito on kan­nat­tavaa, jos sen tuot­ta­mat ter­veyshyödyt ovat kus­tan­nuk­sia suurem­mat. Yksi­tyiselle kaik­ki se on kan­nat­tavaa, jos­ta joku maksaa.

Sitä saa mis­tä mak­saa. Taloudel­liset kan­nus­timet ovat tehokkai­ta ja sitä ovat myös vääristyneet kan­nus­timet. Tämä on vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon pysyvä riesa. Vaku­u­tusy­htiöt käyt­tävät paljon rahaa vah­ti­ak­seen sopimus­sairaaloitaan. Silti vaku­u­tus­muo­toinen  ter­vey­den­huolto tup­paa ole­maan selvästi  verora­hoit­teista kalliimpaa.

3. Sosi­aa­li­nen tehokkuus

Kohden­tu­vatko voimavarat poti­laille tarpeen vai varakku­u­den perus­teel­la? Joskus joku ulko­mainen vieras ihmetteli min­ulle, saa­vatko köy­hätkin näin hyvää erikois­sairaan­hoitoa Suomes­sa. Saa­vat, jos saa­vat ensin lähetteen.

Erään van­han OECD:n tutkimuk­sen mukaan Suomen ter­vey­den­huolto on sosi­aalis­es­ti syr­jivimpiä, mut­ta siinä mitat­ti­in vain sitä, kuin­ka usein eri tulota­soil­la tavataan lääkäriä; ei siis mitat­tu vaikka­pa syöpähoito­jen tasoa.

Sel­l­aisia menetet­tyjä elin­vu­osia, jot­ka oikea-aikaisel­la hoidol­la olisi voitu pelas­taa, on köy­hillä paljon enem­män kuin rikkail­la. Keskus­sairaalat anta­vat huip­puhoitoa tas­a­puolis­es­ti kaikille, jot­ka ovat sairaalaan päässeet. Toiset pää­sevät helpom­min kuin toiset.

Peruster­vey­den­huolto on olen­nais­es­ti parem­mas­sa kun­nos­sa hyväo­saisil­la ter­veyshuol­lon asi­akkail­la kuin köy­hillä ter­veyskeskusten käyt­täjil­lä. Toiset pitävät tätä perustel­tuna, kos­ka työssä käyvien ter­veys on kansan­taloudelle tärkeäm­pää kuin muiden, toiset taas sosi­aalise­na vääryytenä.

4. Työhyv­in­voin­tite­hokku­us

Eräs poli­itikko syyt­ti yksi­ty­istä ter­vey­den­huoltoa siitä, että se mak­saa hoita­jille huonom­min ja lisäk­si rohmuaa työvoimaa julkiselta. Jot­ta tämä voisi mitenkään onnis­tua, pitää työolo­jen olla parem­pia. Työhyv­in­voin­ti on osa tuottavuutta.

 

Mik­si tuotan­nolli­nen tehokku­us on yksi­ty­isil­lä ter­vey­den­huol­lon toim­i­joil­la parem­pi kuin julkisilla?

Huonot yksi­tyiset kar­si­u­tu­vat pois ja hyvät jäävät. Julkisel­la puolel­la huonokin saa jatkaa.

Yksi­tyiselä puolel­la hyvä­maineinen toim­i­ja saa lisää asi­akkai­ta ja tulo­ja, julkisel­la puolel­la lisää poti­lai­ta ja meno­ja. Julkisel­la puolel­la pitäisi irtau­tua kiin­teitä bud­jeteista ja siir­tyä raha seu­raa poti­las­ta ‑malli­in.

Min­ul­la on ollut tilaisu­us keskustel­la mon­en ter­vey­den­huol­lon isom­man ja pienem­män pam­pun kanssa. Syistä, joi­ta en täysin ymmär­rä, yksi­tyisel­lä puolel­la johto ja esimiehet tun­tu­vat ole­van pätevämpiä. Samas­ta syys­tä työ­tyy­tyväisyys on parem­paa. Esimiehet ovat parem­pia. Eroa on rekry­toin­ti­tavois­sa. Julkisel­la puolel­la ketään ei peri­aat­teessa erote­ta, jol­loin huono esimies voi myrkyt­tää työilmapi­ir­iä vuosia.

Pitäisi siis nos­taa tuotan­nol­lista tehokku­ut­ta ja työ­tyy­tyväisyyt­tä julkisel­la sek­to­ril­la paran­ta­mal­la johtamista.

Yksi­tyisen puolen allokati­ivista tehokku­ut­ta taas pitäisi  paran­taa mak­samal­la oikeista asioista. Se tosin ei ole vielä onnis­tunut missään.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä.