Kun Helsingin asukasluku laskee, pitääkö rakentamista hidastaa?

Helsinki­in on raken­net­tu asun­to­ja enem­män kuin koskaan, mut­ta asukasluku on laskenut jo viisi kuukaut­ta peräkkäin. Pitäisikö siis asun­to­tuotan­toa hidas­taa? Näin ovat sanoneet asumiskaavo­ja vas­tus­ta­vat kaupunki­laiset ja mikä järkyt­täv­in­tä, myös Helsin­gin talous­päätök­siä valmis­tel­e­vat johta­vat virkamiehet

Ensin pieni sivuhuo­mau­tus. Kan­nat­taisi oikeas­t­aan odot­taa vuosi, ennen kuin sanoo mitään siitä, mitä on tapah­tu­mas­sa. Vas­ta kun korona on ohi ja esimerkik­si opiske­li­jat palan­neet kaupunki­in, näemme mitä oikeasti on tapahtumassa.

Sen kuitenkin tiedämme, että asun­tokysyn­tä ei ole laskenut. Asun­to­jen hin­nat vuo­den aikana ovat nousseet kaikissa suuris­sa kaupungeis­sa ja eniten Helsingis­sä. Helsingis­sä on nous­sut nimeno­maan ker­rostalo­jen hin­nat, riv­i­talo­jenkin hin­nat ovat nousseet, mut­ta vähem­män. Muual­la riv­i­talo­jen hin­nat ovat nousseet enem­män kuin ker­rostalo­jen, mikä ker­too halus­ta asua väl­jem­min. Markki­noiden mukaan siis joko ker­rostalos­sa Helsingis­sä tai pien­talos­sa muualla.

Helsingis­sä valmis­tui yli 7 200 asun­toa viime vuon­na. Ne menivät hyvin kau­pak­si. Kysyn­tää siis on.

Pääsään­töis­es­ti on siis kyse siitä, että helsinkiläiset halu­a­vat asua väl­jem­min ja heil­lä näyt­tää ole­van siihen varaa.

Palataan­pa siis otsikon kysymyk­seen. Jos helsinkiläiset pyrkivät asumaan väl­jem­min, pitäisikö rak­en­tamista tämän takia hidastaa?

No ei tietenkään.

Asun­noista mak­set­ta­va hin­ta on paras mit­tari sille, mil­lainen niiden  tarve on.

Vaik­ka varoitin, että vas­ta vuo­den kulut­tua kan­nat­taa tarkastel­la, mitä Helsin­gin asun­tomarkkoinal­la on oikein tapah­tunut, speku­loin silti.

Asum­isväljyy­den on syytäkin nous­ta, kos­ka Helsingis­sä asu­taan ahtaasti. Asum­isväljyys ei ole Helsingis­sä nous­sut 15 vuo­teen, joten on jo aikakin.

Vuo­den kulut­tua tiedämme, onko ”tyhjiä” asun­to­ja tul­lut enem­män. ”Tyhjä” asun­to ei ole tyhjä, vaan siinä asuu joku, joka ei ole kir­joil­la Helsingis­sä, vaan esimerkik­si Virossa tai Espan­jan aurinko­ran­nikol­la. Mon­elle maakun­tien napamiehel­lä on kakkosasun­to Helsingis­sä, kos­ka sen pitämi­nen tulee halvem­mak­si kuin hotelleis­sa yöpyminen.

Kun opiske­li­jat siir­ret­ti­in yleisen asum­istuen piiri­in, moni on muut­tanut opiske­li­ja­so­lus­ta omaan yksiöön. Tämä näkyy asum­isväljyy­den kasvu­na ja väk­ilu­vun pienenemisenä.

Talvel­la uuti­soiti­in, että vierask­ieli­nen väestö on alka­nut hakeu­tua halvem­pi­in ja tilavampi­in asun­toi­hin kehyskun­ti­in. He asui­v­at hyvin ahtaasti, joten se voi näkyä Helsin­gin asukaslu­vun lasku­na. Helsin­gin seudun asun­tomarkki­nat alka­vat siis keskieu­roop­palais­tua. Hin­taero Helsin­gin ja keskuskun­tien välil­lä on suuri ja on kas­vanut taas vuo­den aikana yli kymmenel­lä pros­en­til­la. Väärinkäsi­tys­ten vält­tämisek­si todet­takoon, että vierask­ielisen väestön yleisin kieli on tässä tapauk­ses­sa viro.

Etä­työ on voin­ut johtaa siihen, että yksiössä yksin tai kaksin asu­va on muut­tanut kak­sioon. Tämän kehi­tyk­sen seu­rauk­se­na kak­siois­sa asu­vien määrä keskimäärin vähe­nee. Helsin­gin kan­takaupungis­sa nopeim­min ovat nousseet iso­jen asun­to­jen hin­nat ja hitaim­min yksiöi­den hin­nat – lopultakin.

Vuokra-asun­to­jen vuokraami­nen on hidas­tunut, joten niitä on enem­män tyhjil­lään uut­ta asukas­ta odot­ta­mas­sa. Tämä ilmiö var­maankin on ohi syyskuussa.