Demokratia ja Helsingin johtamisjärjestelmä

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to pui verkkosem­i­naaris­sa men­nyt­tä neliv­uo­tiskaut­ta. Yksi mie­lenki­in­toisim­mista esi­tyk­sistä oli Tam­pereen yliopis­tol­ta tilat­tu Helsin­gin johtamisjär­jestelmää koske­va tutkimus, jota esit­teli tutk­i­ja­to­htori Anni Jänt­ti. Puu­tun vain esi­tyk­sen yhteen kohtaan, jos­sa väitet­ti­in demokra­t­ian muut­tuneen elitistisemmäksi.

Demokra­tia, kansan tah­to vai luot­ta­mus­mi­esten tasa-arvo?

Tutkimuk­sen mukaan joht­a­mi­nen oli muut­tunut elit­is­tisem­mäk­si, kun oli siir­ret­ty pormes­tar­i­jär­jestelmään ja koot­tu suuri määrä pieniä lau­takun­tia neljäk­si toimi­alalau­takun­naksi. Näin val­taa on keskitet­ty aiem­paa pienem­mälle määrälle henkilöitä.

Mil­loin kun­nalli­nen demokra­tia toimii hyvin? Onko olen­naista, että päätök­sen­teko hei­jas­taa äänestäjien vaaleis­sa anta­maa tah­toa vai että ne sadat henkilöt, jot­ka osal­lis­tu­vat päätök­sen­tekoon, ovat keskenään mah­dol­lisim­man tasa-arvoisia?

Val­tu­us­tossa, kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa, eri­lai­sis­sa lau­ta- ja johtokun­nis­sa toimivia on sato­ja. Vain pieni osa heistä on vaaleil­la valit­tu­ja. Val­taa on nyt keskitet­ty niin, että val­taa on enem­män vaaleil­la val­i­tu­il­la ja vähem­män muil­la. Tätä voi pitää elit­is­tisenä tai sit­ten sitä voi pitää demokraat­tise­na.   

Vaik­ka esitin tämän vähän kär­jis­tet­tynä, asia ei ole aivan selvä. Val­ti­ol­lises­sa demokra­ti­as­sa val­ta on viime aikoina siir­tynyt voimakkaasti pois vaaleil­la val­i­tu­il­ta henkilöiltä val­tiosi­h­teereille, min­is­te­rien poli­it­tisille sih­teereille ja jopa eduskun­ta-avus­ta­jille. Näitä ei kansa ole valin­nut, mut­ta hei­dän val­tansa on peräisin puoluei­den voimasuhteista.

Olen­naista on, että hei­dät on valit­tu mer­i­tokraat­tisil­la perusteil­la, kun poli­itikot on valit­tu muil­la perusteil­la. Juuri sik­si tosi­asialli­nen val­ta val­ta on siir­tymässä min­is­tereiltä avus­ta­jakun­nalle. Jos asi­aa kat­soo äänestäjien kannal­ta, voi hyvinkin olla, että äänestäjien tah­to päätösten sisäl­lön osalta toteu­tuu paremmin.

Näin oli aikanaan myös kun­nan hallinnos­sa. Eri­tyis­es­ti vasem­mistop­uolueet val­it­si­vat hyvin keskeisille paikoille edus­ta­jia val­tu­us­ton ulkop­uolelta. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­taa johti neljän­nesvu­o­sisadan Elan­non pääjo­hta­ja Yler­mi Runko ja Vasem­mis­toli­it­toa edusti kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa vuosia Juk­ka Lin­de­man. En tiedä, mil­lä perus­teel­la hei­dät oli tehtävi­in­sä valit­tu, mut­ta ilmeis­es­ti pätevyyden.

Poli­ti­ikan muu­tut­tua epä­su­osi­tum­mak­si poli­it­ti­nen rälssi on pienen­tynyt ja menet­tänyt suuren määrän kyvykkyyt­tä. Niin­pä puolueil­la on ollut vaikeuk­sia löytää lau­takun­ti­in osaavia jäseniä. Jo tämä on puo­lus­tanut luot­ta­muselin­ten paikko­jen määrän vähentämistä.

Isot ja pienet asiat

Itse olen ollut nyt neljä vuot­ta kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa oltuani sitä ennen kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Kaupunkiym­päristölau­takun­taan keskitet­ti­in viiden lau­takun­nan tehtävät. Työtä on nyt enem­män samal­la kun pieniä asioi­ta on dele­goitu virkamiehille. Lau­takun­ta pystyy päät­tämään isoista lin­joista, mut­ta sen on vaikea miko­ro­man­ageroi­da pieniä.

Ennen viisi lau­takun­taa huole­hti detal­jeista, mut­ta suurista lin­joista päätet­ti­in hallintokun­tien vira­nomais­ten kesken. Minus­ta on kiis­ta­ton­ta, että  tämä uusi käytän­tö lisää demokratiaa.

Monil­la on kuitenkin ikävä sitä mikro­man­ageroin­tia. Vastikään valmis­tuneessa VATT:n, Aal­to-yliopis­ton ja Turun yliopis­ton tutkimuk­ses­sa osoitet­ti­in, että koulu­ja lakkaute­taan vähem­män asunalueil­la, joil­la asuu val­tu­utet­tu­ja. Tätä ilmiötä en pitäisi minään demokra­t­ian voit­tona. Helsingis­sä mikro­man­ageroin­ti­val­ta oli ennen lau­takun­nil­la. Niihin val­i­tut yhdek­sän jäsen­tä asui­v­at mis­sä sat­tuu. Hei­dän mah­dol­lisuuten­sa vetää koti­in päin olisi vielä vähem­män minkään demokraat­tisen ihanteen mukaista.

Olen voimakkaasti sitä mieltä, että kansa on äänestänyt edus­ta­ji­aan päät­tämään isoista lin­joista, ei pienistä.

Mis­sä val­ta luuraa

Pääosa kun­nal­lispoli­it­tis­es­ta val­las­ta on Helsingis­sä neljäl­lä toimi­alalau­takun­nal­la, kaupung­in­hal­li­tuk­sel­la ja val­tu­us­to­ryh­mil­lä. Niis­sä kaikissa on nyky­isin lähin­nä vain val­tu­utet­tu­ja. Tämä toteut­taa taval­laan kansan tahtoa.

Minä koen vaikut­ta­vani kaupun­gin suuri­in asioi­hin eniten val­tu­us­to­ryh­män kok­ouk­ses­sa, kos­ka asi­at sovi­taan val­tu­us­to­ryh­mien välil­lä. Tämä on minus­ta demokra­t­ian ihantei­den mukaista.

Itse val­tu­us­ton kok­ouk­ses­sa istues­sani taas en koe käyt­täväni enää mitään val­taa, kos­ka asi­at on päätet­ty ennen val­tu­us­ton kok­ous­ta. Olen ollut val­tu­us­tossa 36 vuoit­ta ja sinä aikana vain viisi ker­taa päätös on muut­tunut aidosti äänestämäl­lä. Kahdessa niis­sä tap­pi­on koki sama nor­jalainen hotel­liyrit­täjä. Val­tu­us­to on käytän­nössä puh­das ser­e­mo­nia, jota mon­et käyt­tävät itsen­sä main­os­tamiseen, mikä tekee kok­ouk­sista pitkästyt­täviä. Val­tu­us­to on tietysti vält­tämätön val­lan viimeisenä port­ti­na, jon­ka voima­suh­teet ovat taustal­la, kun ryh­mät neuvottelevat.

Kohtu­ut­tomasti työtä

Neljän toimi­alalau­takun­nan jäse­nil­lä on kohtu­ut­tomasti työtä ja eri­tyisen paljon sitä on ker­ran viikos­sa kokoon­tu­val­la kaupunkiym­päristölau­takun­nal­la. Siitä ei oikeas­t­aan selviä, jos tekee pää­toimis­es­ti muu­ta työtä. Sik­si kohtu­ulli­nen kor­vaus työstä on paikallaan.  Muuten niihin voivat osal­lis­tua vain eläkeläiset ja koroil­la elävät.

Eri­tyisen paljon työtä on sel­l­aisel­la lau­takun­nan jäsenel­lä, joka yrit­tää puut­tua kaikki­in yksi­tyisko­hti­in, mut­ta se onkin oma vika.

Joskus toiste kir­joi­tan pormes­tari­mallin hyvistä ja huonoista puolista.