Perjantai 17.7.
Päivä oli jopa helteinen. Pyöräilin suorinta tietä Seinäjoen rautatieasemalle jättääkseni reppuni sinne ja ajaakseni pienen kierroksen ilman reppua. Aseman ovella luvattiin, että siellä on matkatavarasäilytys, mutta en sellaista löytänyt, enkä viitsinyt käyttää etsimiseen enempää. Jotenkin tunsin itseni tyhmäksi, kun en löydä matkatavarasäilytystä noin pieneltä asemalta.
Aikaa oli liikkeelle lähtöön ja turhaan säilytyskaappien etsintään tuhrautunut niin paljon, että jouduin luopumaan käynnistä Lapualla. Ajelin sinne tänne ja lopulta kävin katsomassa Seinäjoen keskustaa.
Se oli parantunut huomattavasti sitten viime kerran. Jalankulkuympäristöä oli parannettu selvästi. Melkoisen suoneniskun ovat kuitenkin keskustansa elävyydelle tehneet kaavoittamalla Ideaparkin muutaman kilometrin päähän keskustasta.
Pyörätietokone kertoi minun parantaneen hitusen myös anaerobista kuntoa (niin, oli siinä matkalla yksi ylämäki) ja sopeutuneen helteeseen 0,3 yksikköä, mitä nuo yksiköt sitten ovatkin.
Sen verran huolellisesti piilotetut säilytyslokerot minua jurppivat, että kysyin kahvilan myyjältä. Hän kertoi, ettei niitä enää ole. Lokerikoista kertoavaa kylttiä ei kuitenkaan ole ovelta poistettu.
Fillarin ahtaminen Intercityn fillarikaappiin ei ollut aivan helppoa. Ensi kerralla otan mukaan poljinavaimen ja irrotan polkimet. Siihen menee minuutti, tuohon ahtamiseen meni viisi minuuttia.
Paikka vakiintuneeseen tapaan ravintolavaunun yläkerrasta. “Matkalla maistuu huompikin ruoka.”
Kotona onnellisesti seitsemän aikaan, takana 790 km.
