Vuoden 2020 pyöräretki (7) Pori – Merikarvia

Maanan­tai 13.7.

Pähkäilin reit­tiäni. Nyt voisi suun­na­ta kohti Tam­peretta, johon tulisi keskivi­ikkona ja ottaa sieltä junan Helsinki­in. Mut­ta mik­si lopet­taa nyt, kun sää oli lop­ul­ta parane­mas­sa. Päätin jatkaa Vaasaan. Ensin ajat­telin, että ensim­mäi­nen pysähdys voisi olla Kris­ti­inankaupungis­sa, mut­ta vaik­ka sää oli parane­mas­sa, se ei ollut vielä hyvä.

Löysin Merikarvial­ta Van­ha-Heikkilän majat­alon ja varasin huoneen.

Nav­igoin­tio­hjel­ma suosit­ti kiertämistä Yyterin ja Lam­palu­odon kaut­ta. Tuo piti nähdä, vaik­ka se merk­it­sikin lisäk­ilo­me­tre­jä. Toisaal­ta Merikarvia oli vähän liian lähellä.

Mat­ka sujui Maamme-laulun hengessä: ei laak­soa, ei kukku­laa. Kun tuu­likin oli aika vaisu, kilo­metrit oli­vat kovin halpoja.

Ren­gas­rikos­ta huoli­mat­ta (taas!) tulin per­ille vähän etu­a­jas­sa. Etuku­mi tyh­jeni hyvin hitaasti. Nuo pienet reiät ovat vihe­liäisiä, kos­ka niitä ei kor­vaku­u­lol­la löy­dä. Sisärenkaan voi vai­h­taa, mut­ta se puhkeaa toden­näköis­es­ti uud­estaan, kos­ka ulko­renkaaseen on jäänyt se piik­ki. Mut­ta pienet reiät tot­tel­e­vat paikkaus­vaah­toa, joten ei tuo­hon kauan mennyt.

Majat­a­lo oli todel­la viehät­tävä ja sen emän­tä todel­la sym­pa­at­ti­nen. Yrit­täjähenkeä on, kos­ka nave­tas­ta kun­nos­te­taan paraikaa kahvi­laa ja miesten par­turili­iket­tä (!). Yrit­teliäs mieli ilah­dut­taa aina.

Tätä paikkaa suosit­te­len lämpimästi.

Tarkoituk­se­nani oli men­nä syömään sata­maan The Mer­ry Monk ‑gas­trop­u­bi­in, mut­ta voi itku, se on kiin­ni maanan­taisin. Heinäku­us­sa, parhaana sesonki­aikana. Kohtalok­seni koi­tui paikalli­nen kebab-pizze­ria. Ei siinä mitään vikaa ollut, mut­ta piz­za ei sovi pyöräil­i­jän vatsalle.

Merikarvial­la on noin 3 000 asukas­ta. Keskus­tas­sa oli S‑market, K‑market, kebab-pizze­ria, SEO-huoltoase­ma ja sen kahvi­la (kiin­ni koro­nan takia) ja parhaal­la paikalla Kelan toimisto.