Maanantai 13.7.
Pähkäilin reittiäni. Nyt voisi suunnata kohti Tamperetta, johon tulisi keskiviikkona ja ottaa sieltä junan Helsinkiin. Mutta miksi lopettaa nyt, kun sää oli lopulta paranemassa. Päätin jatkaa Vaasaan. Ensin ajattelin, että ensimmäinen pysähdys voisi olla Kristiinankaupungissa, mutta vaikka sää oli paranemassa, se ei ollut vielä hyvä.
Löysin Merikarvialta Vanha-Heikkilän majatalon ja varasin huoneen.
Navigointiohjelma suositti kiertämistä Yyterin ja Lampaluodon kautta. Tuo piti nähdä, vaikka se merkitsikin lisäkilometrejä. Toisaalta Merikarvia oli vähän liian lähellä.
Matka sujui Maamme-laulun hengessä: ei laaksoa, ei kukkulaa. Kun tuulikin oli aika vaisu, kilometrit olivat kovin halpoja.
Rengasrikosta huolimatta (taas!) tulin perille vähän etuajassa. Etukumi tyhjeni hyvin hitaasti. Nuo pienet reiät ovat viheliäisiä, koska niitä ei korvakuulolla löydä. Sisärenkaan voi vaihtaa, mutta se puhkeaa todennäköisesti uudestaan, koska ulkorenkaaseen on jäänyt se piikki. Mutta pienet reiät tottelevat paikkausvaahtoa, joten ei tuohon kauan mennyt.
Majatalo oli todella viehättävä ja sen emäntä todella sympaattinen. Yrittäjähenkeä on, koska navetasta kunnostetaan paraikaa kahvilaa ja miesten parturiliikettä (!). Yritteliäs mieli ilahduttaa aina.
Tätä paikkaa suosittelen lämpimästi.
Tarkoituksenani oli mennä syömään satamaan The Merry Monk -gastropubiin, mutta voi itku, se on kiinni maanantaisin. Heinäkuussa, parhaana sesonkiaikana. Kohtalokseni koitui paikallinen kebab-pizzeria. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta pizza ei sovi pyöräilijän vatsalle.
Merikarvialla on noin 3 000 asukasta. Keskustassa oli S-market, K-market, kebab-pizzeria, SEO-huoltoasema ja sen kahvila (kiinni koronan takia) ja parhaalla paikalla Kelan toimisto.
Ei vieläkään siitä hienosta navigaattorista, jännitys tiivistyy…
Kovin olet Osmo eksyksissä, jos Porista Merimaskuun ajelit.
Terveiset Meri-Karvialsta Soinin-Vaaraan.
Tämän suuren Isän-Maamme Paikan-Nimien vaikea Oikein-Kirjoitus.
Ja vielä ne Ulko- ja Sisä-Paikallis-Sijat.
Nuo ”parhaalla paikalla olevat” Kelan toimistot pitää ymmärtää syntyaikansa, 1980-luvun perusteella. Tuolloin kunta kuin kunta rakensi keskustaansa uuden liikekeskuksen, jonka sydämenä oli joko osuus- tai säästöpankin konttori. Lisäksi tuli muutama pienehkö kauppaliike. Valtio tuli aluepoliittisista syistä mukaan ja osti Kelalle uuden tilan. Vanhahan oli ollut todennäköisesti tilapäinen kortteeri jossain puulämmitteisessä mökissä tai koulun opettaja-asuntolassa, ja täysin epätarkoituksenmukainen.
Jos kyse oli säästöpankin liikekeskuksesta, pankki hävisi sieltä 1990-luvun alussa. Jos kyse oli liikepankista, toiminta loppui muutamaa vuotta myöhemmin. Nyt keskuksen ainoat vuokralaiset ovat keskikaljabaari, parturi-kampaamo ja Kela.
Hei, kiva lukea näitä kertomuksia. Mikä pyöränavigaattori sinulla on? Voitko suositella sitä? Itselläni olisi hankinnassa.
T. Lea
Tiedoksi vaan Osmo S:lle, että olet pyöräillyt läpi Ahlaisten, joka liitettiin v. 1972 Porin kaupunkiin. Ahlainen on ainoa alue Suomessa, jossa osataan taivuttaa t-kirjaimen sisältävien sanojen genetiivit suomen kirjakielellä oikein. Esim. satu – sadun, latu – ladun jne. Muualla ne vääntyvät; saun, laun…
Näin kerrottiin radio-ohjelman ”suomen kielen tietolaarissa”. Ja kotus.fi voi kertoa enemmän.