Pyöräretki 2020 (4) Naantali — Uusikaupunki

Per­jan­tai 10.7.

Aamul­la pikaises­ti matkaan kohti Uut­takaupunkia. Sääen­nuste sanoi, että mitä aiem­min läh­tee, sitä kuiv­em­pana tulee per­ille. Lop­ul­ta ei satanut juuri lainkaan ja lähempänä määrän­päätä alkoi aurinko paistaa.

Tie kul­ki ensin Kus­tavin tietä. Molem­pi­in suun­ti­in kul­ki paljon fil­lare­i­ta, lähin­nä menos­sa tai tulos­sa Saaris­ton ren­gastieltä. Siitä saisi kan­sain­välisen hitin, jos olisi taitoa tehdä sel­l­ainen. Tona­van pyörätie on val­ta­va men­estys. Vähän pitäisi pyöräteitä paran­nel­la. Parais­ten ja Nau­von välil­lä pyörätie ainakin muu­ta­ma vuosi sit­ten olisi edel­lyt­tänyt maastopy­örää. Jouduin rikko­maan lakia ja aja­maan autotiellä.

Kun tie kään­tyi Kus­tavi­in, min­un tieni jatkui Vehmaan kaut­ta Uuteenkaupunki­in. Olin ohjel­moin­ut nav­i­gaat­torin poikkea­maan Vehmaan kir­jas­toa kat­so­maan. Se oli vai­moni ensim­mäi­nen kir­jas­toalan työ­paik­ka joskus kauan sitten.

Tie kir­jas­tolle oikaisi pikku­ti­etä pitkin, jos­sa päällysteenä oli terävä sepeli. Puo­livälis­sä alkoi hirvit­tää renkaiden puoles­ta, mut­ta puo­livälis­sä ei enää kan­nat­tanut kään­tyä takaisin. Ajoin siis varovais­es­ti, eivätkä renkaan puhjenneet.

Kukaan paikalli­sista ei osan­nut ker­toa, kuin­ka van­ha kir­jas­toraken­nus oli, eivät myöskään kir­jas­tossa työsken­nelleet, mut­ta ainakin se uusi osa oli liian uusi, jot­ta vai­moni olisi voin­ut tehdä työtä siellä.

Sää läm­peni ja aurinko alkoi pais­taa. Iloi­sis­sa tun­nelmis­sa läh­estyin selvästi aikataulua edel­lä Uut­takaupunkia, kunnes viisi kilo­metriä ennen maalia takaren­gas räjähti. Siis räjähti, ei puh­jen­nut. Siinä oli sivus­sa viil­to­haa­va, jos­ta ilmeis­es­ti sisären­gas oli tunkenut ulos, muo­dostanut suuren kuplan ja räjähtänyt. Täl­laista min­ulle ei ollut ennen tapahtunutkaan.

Viil­to näyt­ti puukol­la tehdyltä, mut­ta kos­ka ajat­te­len kans­saih­mi­sistä lähtöko­htais­es­ti hyvää, epäilen, että se Vehmaan oiko­tien sepeli oli tämän tehnyt.

Sisären­gas­ta ei voin­ut paika­ta. Mikään paik­ka ei olisi niin isos­sa reiässä pysynyt. Vai­h­doin renkaan ja panin sisäku­min paikalleen. Mut­ta ei. Ymmärsin, että vaik­ka nyt painet­ta olisi vähem­män, ulos se tulisi uudestaan.

Laiton paikan ulko­renkaan sisäpuolelle estämään uut­ta pok­sah­dus­ta. Kun lisäk­si pump­pasin renkaan aika löysäk­si, pystyi linkut­ta­maan Uuteenkaupunki­in. Yhytin pyöräli­ik­keen 20 min­u­ut­tia ennen sen sulkemista. Ostin uuden ulko­renkaan ja sovin, että tuon fil­lar­i­ni aamul­la huol­let­tavak­si. Sen etu­vai­hde oireili taval­la, joka enteili vai­jerin katkeamista.

Uuden päällysrenkaan laitossa han­kalin­ta on saa­da pakkauk­seen lit­tanaksi taitel­tu ren­gas ymmärtämään, että sen kuu­luisi olla pyöreä.

Illalli­nen sata­man ran­nas­sa teras­sil­la lyhythi­haises­sa puserossani. Ihana sää!

Seu­raavak­si päiväk­si ennusteti­in hirveää myräkkää. Rajua sadet­ta ja ankaraa vas­tatu­ul­ta. Pien­veneil­i­jäitä kehoteti­in (jos­sain päin Suomea) pysymään pois­sa mereltä. Hark­itsin, että olisin ottanut hotellin kahdek­si yök­si, mut­ta päätin kat­soa aamuun.