Mitä tehdä Hitas-järjestelmälle?

Helsin­gin Hitas-jär­jestelmä on kieltämät­tä kum­malli­nen. Sitä on helpom­pi ymmärtää eläy­tymäl­lä Helsin­gin asun­tomarkki­noi­hin 40 vuot­ta sitten.

Siihen aikaan uus­tuotan­nos­sa tavoitelti­in 40 pros­entin osu­ut­ta ARA-vuokra-asun­noille. Kovan rahan vuokra-asun­tokan­ta oli tuhot­tu vuokrasään­nöste­lyl­lä. Asun­non osta­jan piti säästää puo­let hin­nas­ta, jot­ta voisi saa­da ruhti­naal­lisen kahdek­san vuo­den asun­to­lainan. Näil­lä sään­nöil­lä omis­tusasun­to oli mon­en ulot­tumat­tomis­sa, kos­ka ei ollut tarpeek­si rikas, ja ARA-asun­to, kos­ka ei ollut tarpeek­si köyhä.

Helsingistä oli tulos­sa kaupun­ki, johon pää­sevät vain rikkaat ja köy­hät, mut­ta koulute­tut nuoret aikuiset jou­tu­i­v­at hake­tu­maan Espooseen. Tähän väli­in tuli­vat Hitas-asun­not. Niiden ansios­ta Helsin­gin asukas­jakau­ma on nyt paljon tas­apain­oisem­pi kuin olisi ollut, jos olisi ollut vain kovan rahan omis­tusasun­to­ja ja ARA-asuntoja.

Hitas-jär­jestelmän esiku­vana taisi olla omis­tusar­a­va, jon­ka turvin raken­net­ti­in suuri osa sodan jälkei­sistä omistusasunnoista.

Moni jopa kuvit­teli, että Hitas-asun­to­jen hal­pa hin­ta vetäisi kovan rahan asun­to­jen hin­to­ja alas. Nykykäsi­tyk­sen mukaan hin­tasään­nöstel­ty tuotan­to päin­vas­toin nos­taa säätelemät­tömien asun­to­jen hintoja.

= = =

Vaik­ka Hitas oli aikanaan hyvä ratkaisu, ei siinä asun­tomarkki­noiden muu­tut­tua ole enää järkeä. Luo­ton­sään­te­lyn lop­pumi­nen ja pitkät asun­to­lainat ovat vie­neet suuren osan sen hyödy­istä, ja tavat käyt­tää jär­jestelmää väärin ovat yleistyneet. En näe Hitas-sään­te­lylle pitkää ikää.

Mut­ta jokin välimuo­to sen tilalle on kuitenkin tul­ta­va, sil­lä asun­tomarkki­nat ovat edelleen liian raako­ja eri­tyis­es­ti nuo­ria lap­siper­heitä ajatellen.

Oma suosikki­ni välimuodok­si ovat kaupun­gin omis­ta­mat kovan rahan vuokra-asun­not, joiden vuokrat oli­si­vat suun­nilleen markki­nahin­taisia, mut­ta jois­sa asumisen tur­va olisi suurem­pi kuin yksi­ty­isil­lä vuokra­markki­noil­la. Sekin on etu, ettei tarvitse pelätä asun­non myymistä alta. Ne pitäisi perus­taa asun­to-osakey­htiöinä, jot­ta vuokralainen voisi ostaa asun­non omakseen.

Mik­si kaupun­gin omistamat?

Kun asun­noista on pulaa, niin kuin Helsin­gin ratikkakaupungis­sa on, asumisen hin­ta nousee. Hin­nan nousun pitäisi syn­nyt­tää lisää asun­to­ja. Pul­lonkaula ei kuitenkaan ole talo vaan tont­ti. Jos tont­te­ja ei tule lisää, asumisen kalleus ei syn­nytä lisää asuntoja.

Tont­tien tuotan­to on kaupun­gin vas­tu­ul­la. Ei riitä, että ton­tista tehdään raken­nuskelpoinen pois­ta­mal­la saas­tunut maa ja rak­en­ta­mal­la katu­verkko. Tarvi­taan ratikkalin­jat, koulut, päiväkodit, ter­veysase­mat ja kaikkea, mitä kaupun­gin kasvu aiheut­taa. Yksi uusi asukas mak­saa Helsingille 30 000 – 50 000 euroa eli ker­rosneliöik­si muutet­tuna uus­tuotan­nos­ta pitäisi kilah­taa kaupun­gin kas­saan 750 € – 1250 €, jot­ta van­hat asukkaat eivät jou­tu­isi veroina tuke­maan uusia asukkai­ta. Mitä enem­män kaupun­ki saa ton­teista tulo­ja itselleen, sitä nopeam­paan asun­to­tuotan­toon sil­lä on varaa.

Toinen vai­h­toe­hto tietysti on huu­tokau­pa­ta ton­tit tai niiden vuokraoikeudet. Jostain syys­tä asun­to­jen kalleus ei kap­i­tal­isoidu ton­tin arvok­si niin kuin pitäisi.

Entä mitä tehdä van­hoille Hitas-asun­noille? Yksi vai­h­toe­hto olisi lakkaut­taa koko jär­jestelmä, kos­ka eihän van­ho­ja Hitas-asun­to­ja juuri myy­dä säädel­lyl­lä hin­nal­la. Pois muut­ta­van kan­nat­taa lait­taa asun­to vuokralle odot­ta­maan myyn­ti­hin­nan vapau­tu­mista 30 vuo­den tul­tua täy­teen. Tämän vain luk­it­see asun­tomarkki­noi­ta haitallisesti.

Omis­tusar­avien hin­tasään­nöste­ly lop­pui yhdel­lä nui­jan kopau­tuk­sel­la, mikä merk­it­si suur­ta lot­tovoit­toa esimerkik­si van­hem­mil­leni. Hitas-sään­te­lyn lop­pumisen ei tarvitse merk­itä saman­laista lot­tovoit­toa, kos­ka siinä yhtey­dessä ton­tin vuokra nousee.

 

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperi-lehdessä