Smith-Polvisen liikennesuunnitelma pelasti Helsingin

HS teki kult­tuu­ri­teon visu­al­isoidessaan 1960-luvun autoide­olo­gian kauneim­man kukkasen, Smith-Polvisen liikennesuunnitelman.

Tuo suun­nitel­ma oli hirveä, mut­ta se itse asi­as­sa pelasti Helsin­gin. Se näyt­ti. mitä on sen tien päässä, johon liiken­teen kehi­tys kaupunkia vei.  Tämän nähtyään helsinkiläiset päät­täjät otti­at liiken­nepoli­ti­ikas­sa aivan toisen suun­nan. Ilman tätä rav­is­telua van­haa tietä olisi jatket­tu ja lop­putu­los olisi lop­ul­ta ollut jotain vision mukaista.

Ams­ter­damis­sa kävi samaan aikaa samal­la taval­la. Autokaupunkivi­sio pelästyt­ti päät­täjät ja sen jäl­keen Ams­ter­dam on men­nyt toiseen suun­taan – ja hyvin onnistuneesti.

Smith-Polvi­nen myötä­vaikut­ti huo­mat­tavasti Enem­mistö ry:n kasvu­un merkit­täväk­si vaikut­ta­jaryh­mäk­si, jon­ka kam­pan­join­nin ansios­ta autot pois­tet­ti­in Alek­sil­ta. Kahdek­san vuot­ta myöhem­min perustet­tu Helsin­ki-liike, joka myöhem­min otti nimek­seen Helsin­gin Vihreät.

Smith Polvisen pelästyt­tämä val­tu­us­to teki neljä merkit­tävää päätöstä.

Se

1. alkoi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­teen lipunhintoja;
2. alkoi rajoit­taa autol­la tehtäviä työ­matko­ja rajoit­ta­mal­la pysäköin­tipaikko­jen määrää keskustassa;
3. päät­ti rak­en­taa metron Kamp­ista Itäkeskukseen;
4. ei lopet­tanutkaan ratikkaliikennettä.

Nämä toimet yhdessä merk­it­sivät liiken­nepoli­ti­ikan täyskään­nöstä. Niiden ansios­ta Helsin­gin niemelle suun­tau­tu­va autoli­ikenne ei ole kas­vanut vuo­den 1970 jälkeen.

Autoilun rajoit­tamisen keskus­tas­sa pelät­ti­in alen­ta­van asun­to­jen arvoa, mut­ta siinä kävi aivan toisin. Liiken­nepoli­ti­ikan täyskään­nös nos­ti kan­takaupun­gin arvoa asuinalueena merkit­tävästi, kos­ka liiken­teen hait­to­jen rajoit­ta­mi­nen paran­si asum­isolo­suhtei­ta. Vielä 1960-luvul­la asun­not oli­vat Kru­u­nun­haas­sa halvem­pia kuin Tapiolassa.

Helsin­gin Sanomien lois­tavas­sa artikke­lis­sa oli mielestäni yksi asi­avirhe. Siinä san­ot­ti­in, että Smith-Polvisen liiken­nesu­un­nitel­man arvio autoli­iken­teen määrästä meni aivan pieleen.  Ei ennuste mitenkään virheelli­nen ollut. Se olisi toden­näköis­es­ti toteu­tunut, jos suun­nitel­man mukaiset moot­tori­ti­et olisi raken­net­tu. Kaupungis­sa on auto­ja juuri niin paljon kuin sen teille ja kaduille mahtuu.