On varauduttava massiivisiin väestönsiirtoihin

Tiedän, että ei pitäisi liet­soa tap­pi­omielialaa, mut­ta viimeaikaisten uutis­ten val­os­sa olen tul­lut aiem­paakin vaku­ut­tuneem­mak­si siitä, ettei ole real­is­tista pysäyt­tää ilmas­ton läm­pen­e­mistä kah­teen asteeseen, puolesta­toista asteesta nyt puhumattakaan.

Kun näin on, on varaudut­ta­va sopeu­tu­miseen, eikä se tule ole­maan help­poa. Edessä on mas­si­ivisia väestön­si­ir­to­ja, kun esimerkik­si sadat miljoonat intialaiset jäävät ilman vet­tä Tiibetin jäätiköi­den sulaessa.

Myös suuri osa Afrikas­ta on käymässä elinkelvot­tomak­si. Euroopas­sakin tulee ongelmia veden saamisen kanssa Espan­jas­sa ja Italiassa.

Tämä voi johtaa myös maid­en välisi­in kon­flik­tei­hin. Ital­ialaiset saat­taisi­vat esimerkik­si ajatel­la, että Po-joen laak­so pitäisi voi­da pelas­taa tekemäl­lä mas­si­ivi­nen vesi­varas­to Sveit­si­in, jonne liian nopeasti tule­vat sulamisvedet varas­toidaan annos­teltavak­si pitkin kesää. Tähän pitäisi vara­ta kokon­ainen kan­toni. Sveit­siläisil­lä voi olla asi­as­ta toinen mielipide.

Min­ul­l­la on itse asi­as­sa aika utu­inen kuva siitä, mihin kaik­keen miedän pitää varautua. Pelkään, että se johtuu siitä, ettei oikein kukaan tiedä kun­nol­la. Siitä, mitä kol­men asteen läm­pen­e­m­i­nen tosi­asi­as­sa merk­it­see, on liik­keel­lä yllät­tävän vähän tietoa, vaik­ka tämän katas­tro­faalisen kehi­tyk­sen toden­näköisyys on suuri.

Sato­jen miljoonien ihmis­ten asut­ta­mi­nen uud­estaan ei ole aivan kivu­ton asia. Minne he menevät? Katse kään­tyy tietysti har­vaan asut­tui­hin mai­hin kuten Aus­trali­aan – ja esimerkik­si Suomeen. Suomen osu­us tulee ole­maan usei­ta miljoo­nia, eikä sitä meiltä kysytä.

Ilmas­ton­muu­tok­sen edis­tämistä kan­nat­ta­vat puolueet voisi­vat Suomes­sa ajatel­la myös tätä. Tosi­asi­as­sa hei­dän poli­ti­ikkansa johtaa juuri siihen ”väestön­vai­h­toon”, jota he julk­iste­tuis­sa ohjelmis­saan vastustavat.

Kiireisin ongel­ma ilmas­ton muu­tok­seen sopeu­tu­mises­sa ovat tämä elinkelvot­tomik­si käyvien maid­en väestön uudelleen asut­ta­mi­nen. Seu­raa­va ongel­ma on meren pin­nan nousu jäätiköi­den sulaes­sa. Se tapah­tuu onnek­si viipeel­lä, mut­ta jos meren pin­ta nousee vaikka­pa vain par­il­la metril­lä, val­ta­va määrä ihmisiä joutuu muut­ta­maan ran­nikoil­ta sisä­maa­han. Ran­nikot kun ovat kaikkial­la tiheästi asuttuja.

Helsin­ki varautuu kaavoituk­ses­saan meren pin­nan nousu­un metril­lä. Se on ehkä liian vähän.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­nen on niin gigant­ti­nen haaste, että siihen pitää alkaa varautua heti. Olisi pitänyt alkaa jo vuosia sit­ten. Tarvit­sisimme myös paljon lisää tutkimus­ta läm­pen­e­misen paikallis­es­ta vaikutuksesta.

Jos siis uskon, että ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisessä eäon­nis­tu­taan, kan­nat­taako siis luop­ua sen vas­tus­tamis­es­ta. No ei todel­lakaan. Vaik­ka läm­pen­e­m­i­nen kolmel­la asteel­la on katas­tro­faal­ista, läm­pen­e­m­i­nen neljäl­lä asteel­la on vielä moninker­tais­es­ti kasastrofaalisempaa.