Helsingin pitäisi aikaistaa investointejaan rohkeasti

Kaupunkiym­päristölau­takun­ta käsit­teli bud­jet­tiesi­tys­tä. Kovin mainit­tavia muu­tok­sia ei tehty. Ryh­mät esit­tivät itsen­sä näköisiä muu­tok­sia, jot­ka myös hyväksyt­ti­in. Demar­it halu­si­vat kokoomuk­sen tuke­m­ana edis­tää autoilua Itä-Helsingis­sä ja vihreät pyöräi­lyä ja aurinkoenergiaa.

Itse en tehnyt mitään muu­tos­ta, kos­ka jos olisin esit­tänyt, mitä ajat­te­len, se olisi ollut vas­toin kaikkia raame­ja ja strate­gioi­ta. Kokenut kun­nal­lispoli­itikko ei tee sellaista.

Olisi esit­tänyt investoin­tei­hin 100 miljoon­aa euroa lisää.

Kun Helsin­ki kas­vaa keskikokoisen kaupun­gin ver­ran vuosikymme­nessä, se tarkoit­taa keskikokoisen kaupun­gin ver­ran investoin­te­ja.  Tämä on nyt vain hyväksyttävä.

Aja­tus tehdä nämä investoin­nit myöhem­min ei ole hyvää talouden­pitoa. Kaupun­gin hallinnos­sa ei ole oival­let­tu, mitä tarkoit­taa negati­ivi­nen reaa­liko­rko: se tarkoit­taa investoin­te­ja kan­nat­taa aikaistaa jopa sil­loin, kun investoin­nin kohteelle on käyt­töä vas­ta vuosien kulut­tua. Puhu­mat­takaan siitä, että kan­nat­taa investoi­da kaik­keen sel­l­aiseen, joka alkaa tuot­taa hyö­tyä heti.

Negati­ivi­nen reaa­liko­rko puoltaa investoin­tien aikaistamista, mut­ta se ei puol­la turhia investoin­te­ja eikä lainan ottamista juok­se­vi­in menoihin.

Investoimi­nen velak­si järke­vi­in kohteisi­in ei heiken­nä kaupun­gin taset­ta. Taseen molem­mat puo­let vain kas­va­vat yhtä paljon.

Jos voi ostaa kaupungille sata miljoon­aa euroa mak­sa­van Sam­mon, ja rahoit­taa sen lainal­la, jos­ta pitää mak­saa pros­ent­ti korkoa ja joka takoo rahaa neljä miljoon­aa euroa vuodessa, sel­l­ainen kan­nat­taa tietysti ostaa  ja mielu­um­min heti eikä myöhemmin.

Nol­lan tun­tu­mas­sa ole­vat reaa­liko­rot ovat oire siitä, että talous huu­taa työl­listäviä investoin­te­ja. Jo sik­si niiden aikaist­a­mi­nen on hyvää talousajattelua.

Investoin­tien aikaist­a­mi­nen on hyvää talouden­pitoa myös sik­si, että kaupunki­maan pääasial­lise­na omis­ta­jana kaupun­ki saa maas­ta sitä parem­man hin­nan, mitä houkut­tel­e­vam­paa on asum­i­nen Helsingis­sä. Se toteu­tuuko ton­tin luovu­tush­in­ta vuokrana vai myyn­ti­t­u­lona ei tähän vaiku­ta. Jos uudelta alueelta puut­tuvat joukkoli­iken­ney­htey­det, koulut ja päiväkodit sil­loin, kun alue raken­netaan ja niiden luvataan tule­van joskus myöhem­min, ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lot laske­vat olennaisesti.

Esimerkik­si Vihd­in­tien pikaratik­ka mak­saa itsen­sä jok­seenkin kokon­aan kaupun­gin maa-omaisu­u­den arvon nousuna. Asun­non osta­jat eivät kuitenkaan kat­so vuosikym­menten päähän ja speku­loin arvon­nousul­la. He arvosta­vat ratikkaa, joka on käytet­tävis­sä nyt ja heti. Pikaratik­ka mak­saa itsen­sä vain, jos se raken­netaan etu­pain­ot­teis­es­ti. Sik­si lykkäämi­nen on todel­la kallista.

Ja täkynä kokoomuk­selle: kun teemme hyvää kaupunkia ja investoimme ajois­sa, kil­pailemme men­estyk­sekkääm­min Espoon kanssa hyvistä veronmaksajista.