Se on sitten Brexit ilman sopimusta

Bri­tan­nia siir­tyy WTO-tul­lien taakse 1.11.2019.

Tietysti tilanne voi vielä muut­tua. Boris John­son kuvit­telee, että saa EU:n polvilleen uhkaa­mal­la ampua itseään jalka­an. Lapset voivat pain­os­taa van­hempiaan uhkaa­mal­la vahin­goit­taa itseään, mut­ta kan­sain­väli­sis­sä suhteis­sa tämä on aivan uusi strate­gia. Tuskin toimii.

Voi tietysti olla, että par­la­ment­ti ei hyväksyä kovaa eroa, mikä tarkoit­taa, ettei se hyväksy eroa lainkaan, kos­ka tar­jo­tun sopimuk­sen se on hylän­nyt jo kolme ker­taa ‑vai oliko niitä jo neljä?

Itse ennustin vuon­na 2017, että lop­ul­ta jär­jestetään uusi kansanäänestys ja Brex­it perutaan. Ei tämä vieläkään ole mah­do­ton­ta, mut­ta toivon totis­es­ti, ettei niin tapah­du. Emme kaipaa EU:hun jäsen­maa­ta, joka suh­tau­tuu koko yhteisöön vihamielis­es­ti ja jon­ka edus­ta­jat EU-par­la­men­tis­sa kään­tävät selkän­sä EU-hym­nille. EU on toim­intakykyisem­pi ja vahvem­pi ilman Bri­tan­ni­aa. En ole juristi, mut­ta eikö eron peru­mi­nen vaa­di EU-mail­ta yksimielistä hyväksyntää?

Ehkä sit­ten, kun Bri­tan­nia on saanut asiansa kun­toon ja saanut koke­muk­sia ulkop­uolel­la olemisen ihanu­ud­es­ta, voidaan harki­ta sen palaamista EU:hun joko jäse­nenä tai saman­laisel­la sopimuk­sel­la, joka Nor­jal­la on, siis jäsenä ilman äänioikeutta.

Jok­seenkin var­masti Bri­tann­ian ja EU:n väli­in tule­vat siis WTO-tason tul­lit. Tul­lit jo sinän­sä rajoit­ta­vat kaup­paa, mut­ta tul­lauk­seen liit­tyvä vai­va kar­sii sitä lisää ja paljon. Ne ovat muuten maat­alous­tuot­teil­la erit­täin korkeat.

Sitä lisää myös se, että kaik­ki Bri­tan­ni­as­sa valmis­te­tut tuot­teet pitää tyyp­pi­hyväksyä ja tode­ta tur­val­lisek­si samal­la menet­te­lyl­lä kuin vaikka­pa Kon­gos­sa valmis­te­tut tuotteet.

EU:n ulko­ra­jan aset­tumi­nen Pohjois-Irlan­nin ja Irlan­nin rajalle tulee tuot­ta­maan suur­ta harmia. Sen on olta­va kova raja, kos­ka viime aikoina EU on halun­nut paika­ta ulko­ra­jo­jen­sa vuo­tamista. Ei voi olla niin, että Pohjois-Irlan­nin kaut­ta kuka vain voi tul­la EU:hun ilman papere­i­ta. Ital­ian tilan­net­ta se tietysti helpottaisi.

John­son lupaa menetet­ty­jen työ­paikko­jen tilalle tul­limuurin suo­jas­sa uusia. Tässä on vain se vika, että tul­lien takia kan­nat­ta­mat­tomak­si muut­tuvat tuotan­to aje­taan alas heti, uusien mah­dol­lisuuk­sien syn­nyt­tämät työ­paikat tule­vat vähitellen. Pait­si tietysti ne raja­muodol­lisuuk­sista huole­hti­vat, joi­ta pitää palkata paljon ja heti.

EU-yri­tys­ten, myös suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kan­nat­taa olla valp­paana, kos­ka brit­ti­tuot­tei­den jäljiltä jää paljon val­lat­tavia markki­noi­ta. Esimerkik­si brit­tiläiset makeiset eivät kestä mitenkään korkei­ta tulle­ja. Isom­paa merk­i­tys­tä on tietysti auto­te­ol­lisu­udel­la, kos­ka tämän jäl­keen britit valmis­ta­vat auto­ja lähin­nä vain itselleen.

Onhan tässä tietysti brit­tien kannal­ta hyviäkin asioi­ta. Esimerkik­si asun­to­jen hin­nat Lon­toos­sa laske­vat, kun pankkisek­torin työ­paikat siir­tyvät EU-maihin.

Mut­ta miten käy EU:ssa Englan­nin kie­len. Jokainen jäsen­maa saa ilmoit­taa yhden kie­len EU:n viral­lisek­si kielek­si. Kumpi uhrautuu, Irlan­ti vai Malta?