Britannia siirtyy WTO-tullien taakse 1.11.2019.
Tietysti tilanne voi vielä muuttua. Boris Johnson kuvittelee, että saa EU:n polvilleen uhkaamalla ampua itseään jalkaan. Lapset voivat painostaa vanhempiaan uhkaamalla vahingoittaa itseään, mutta kansainvälisissä suhteissa tämä on aivan uusi strategia. Tuskin toimii.
Voi tietysti olla, että parlamentti ei hyväksyä kovaa eroa, mikä tarkoittaa, ettei se hyväksy eroa lainkaan, koska tarjotun sopimuksen se on hylännyt jo kolme kertaa -vai oliko niitä jo neljä?
Itse ennustin vuonna 2017, että lopulta järjestetään uusi kansanäänestys ja Brexit perutaan. Ei tämä vieläkään ole mahdotonta, mutta toivon totisesti, ettei niin tapahdu. Emme kaipaa EU:hun jäsenmaata, joka suhtautuu koko yhteisöön vihamielisesti ja jonka edustajat EU-parlamentissa kääntävät selkänsä EU-hymnille. EU on toimintakykyisempi ja vahvempi ilman Britanniaa. En ole juristi, mutta eikö eron peruminen vaadi EU-mailta yksimielistä hyväksyntää?
Ehkä sitten, kun Britannia on saanut asiansa kuntoon ja saanut kokemuksia ulkopuolella olemisen ihanuudesta, voidaan harkita sen palaamista EU:hun joko jäsenenä tai samanlaisella sopimuksella, joka Norjalla on, siis jäsenä ilman äänioikeutta.
Jokseenkin varmasti Britannian ja EU:n väliin tulevat siis WTO-tason tullit. Tullit jo sinänsä rajoittavat kauppaa, mutta tullaukseen liittyvä vaiva karsii sitä lisää ja paljon. Ne ovat muuten maataloustuotteilla erittäin korkeat.
Sitä lisää myös se, että kaikki Britanniassa valmistetut tuotteet pitää tyyppihyväksyä ja todeta turvalliseksi samalla menettelyllä kuin vaikkapa Kongossa valmistetut tuotteet.
EU:n ulkorajan asettuminen Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajalle tulee tuottamaan suurta harmia. Sen on oltava kova raja, koska viime aikoina EU on halunnut paikata ulkorajojensa vuotamista. Ei voi olla niin, että Pohjois-Irlannin kautta kuka vain voi tulla EU:hun ilman papereita. Italian tilannetta se tietysti helpottaisi.
Johnson lupaa menetettyjen työpaikkojen tilalle tullimuurin suojassa uusia. Tässä on vain se vika, että tullien takia kannattamattomaksi muuttuvat tuotanto ajetaan alas heti, uusien mahdollisuuksien synnyttämät työpaikat tulevat vähitellen. Paitsi tietysti ne rajamuodollisuuksista huolehtivat, joita pitää palkata paljon ja heti.
EU-yritysten, myös suomalaisten yritysten kannattaa olla valppaana, koska brittituotteiden jäljiltä jää paljon vallattavia markkinoita. Esimerkiksi brittiläiset makeiset eivät kestä mitenkään korkeita tulleja. Isompaa merkitystä on tietysti autoteollisuudella, koska tämän jälkeen britit valmistavat autoja lähinnä vain itselleen.
Onhan tässä tietysti brittien kannalta hyviäkin asioita. Esimerkiksi asuntojen hinnat Lontoossa laskevat, kun pankkisektorin työpaikat siirtyvät EU-maihin.
Mutta miten käy EU:ssa Englannin kielen. Jokainen jäsenmaa saa ilmoittaa yhden kielen EU:n viralliseksi kieleksi. Kumpi uhrautuu, Irlanti vai Malta?
EU eron voi perua ilmoituksella ja ei vaadi kenenkään hyväksyntää. Mutta se ilmoitus edellyttäisi Britti-parlamentin hyväksyntää. No Deal Brexit on siten todella todennäköinen koska miksi kukaan enää myöntäisi uutta lykkäystä
Olen kanssasi samaa mieltä. Iso-Britannia on valinnut tiensä. Jos he eivät halua sopimusta erostaan, on heillä EU:n perussopimusten mukaan oikeus lähteä ilman sopimusta. Tämä on taloudellinen katastrofi, joka vaarantaa Irlannin rauhan, mutta suvereenina maana Isolla-Britannialla on oikeus tehdä tyhmyyksiä. Ei ole myöskään unionin etu, että pidämme muodollisena jäsenenä maata, joka on haluton olemaan jäsen.
Eri asia sitten on se, tuleeko meidän enää teeskennellä Ison-Britannian olevan ystävämaa. Eikö järkevintä olisi todeta, että se on osoittanut meille vakavaa vihamielisyyttä vaarantaessaan Irlannin, EU-jäsenmaan, rauhan ja talouden? Mielestäni voisimme aivan hyvin määrätä Isolle-Britannialle pakotteita. Esimerkiksi se, että kieltäisimme brittiläisten lentokoneiden ylilennot ja katkaisisimme Gibraltarin maayhteydet, voisi olla mielekäs tapa osoittaa närkästystä brittien vastuuttomuudesta. Meille tämä merkitsisi Yhdysvaltain-lentojen pitenemistä muutamalla sadalla kilometrillä, mutta briteille – erityisesti brittien päätöksiä tekevälle yläluokalle – tämä aiheuttaisi kaiken Aasiaan suuntautuvan lentoliikenteen pidentymisen useilla tunneilla ja välilaskujen välttämättömyyden, kun koneet joutuisivat kiertämään Espanjan etelä- ja Ruotsin pohjoispuolitse.
Olennaista on joka tapauksessa se, että brittien lähtiessä unionista ilman sopimusta, heidän elämäänsä ei helpoteta millään teknisillä erityisjärjestelyillä vaan että heitä kohdellaan täysin armotta kolmantena maana, jolla ei ole EU:n kanssa mitään sopimuksia.
Britannialaiset lentoyhtiöt menettävät oikeuden kabotaasiin EU:n alueella. Ne saavat siis lentää Lontoosta Pariisiin, mutta eivät Pariisista Berliiniin.
Ihan hölmö ajatus, että EU:n pitäisi rangaista eroajaa muuten, kuin ajamalla omia etuja neuvotteluissa. Kyllä kova brexit on ihan riittävän suuri rangaistus sellaisenaankin, eikä populisteille pidä näyttää että EU on vihamielinen eroajille. Mielestäni on legitimiteetin kannalta tärkeää, että EU:sta voi myös käytännössä erota.
EU:n pitää olla tarkka eduistaan. Ja Putinin vain naureskelisi, kun Länsi-Eurooppa olisi tukkanuottasilla keskenään.
Mitta mitähän ne tuumaavat Pohjois-Irlannissa? Rauhansopimusten osapuolet eivät yleensä tykkää, jos sopimuksen olennaisia pykäliä rikotaan ja kova raja Irlantien välille on ihan selvä sopimuksen rikkominen.
Tarkoitin siis aivan tosissani poliittista pakotetta, jossa ei poistettaisi vain kabotaasioikeuksia vaan myös oikeus lentää unionin ilmatilan kautta kolmansiin maihin.
Brittejä ei pidä kohdella eri tavalla kuin muita EU:n ulkopuolisia maita vain siksi, että ovat joskus olleet jäsen. Ei siis kohdella pehmeämmin kuin Moldovaa, mutta ei myöskään huonommin.
Tosin aikovat ilmaisesti jättää velkansa EU:lle maksamatta, mikä voi tietysti antaa aihetta vastatoimiin, esimerkiksi maan omaisuuden konfiskointiin.
Olisi epäsymmetristä haitantekoa ja huonoa diplomatiaa. Pakotteet tulevat kysymykseen, jos valtio rikkoo solmimansa sopimuksen. Pitkänperjantain rauhansopimusta en katsoisi rikottavan sillä, että Iso-Britannia jättää EU:n, vaikka se kovaa rajaa Irlannin saarelle tietäisikin.
Sopimuksen tekstissä itsessään todetaan eksplisiittisesti, että se lepää sen päällä, että sekä Irlanti että Yhdistynyt kuningaskunta (en käytä tässä nimeä ”Iso-Britannia”, koska se on juuri se jonka kanssa Pohjois-Irlanti on yhdistynyt) ovat EU:n jäseniä.
Lisäksi sopimuksessa todetaan, että Euroopan ihmisoikeussopimus sitoo Pohjois-Irlantia. Ja vaikka sillä ei olekaan yhtään mitään tekemistä EU:n kanssa, se on brexit-hourailijoille ollut perinteisesti keskeinen vihan kohde, ja irtautuminen siitä on keskeinen osa sitä mitä he tarkoittavat ”brexitillä”. Jos siitä ei irtauduta, mitään brexitiä ei ole heidän mittapuullaan vielä tapahtunutkaan, ja sama show jatkuu entisellään.
Jos sopimus lepääkin EU-jäsenyyden päällä, sopiva tulkinta on, että sopimus raukeaa (vaan ei rikkoudu), kun britit lähtevät EU:sta; sopimus on siis voimassa vain EU-jäsenyyden ajan.
Se nyt kuitenkaan ei ole mikään epämuodollinen poliittinen julistus vaan kummankin valtion ratifioima sopimus, joka on osa voimassaolevaa kansainvälistä oikeutta. Siinä ei ole mitään määräyksiä irtisanoutumisesta; todetaan vain, että jos sopimusta jollain tavalla rikotaan, asia tullaan korjaamaan tämän ja tämän mekanismin kautta. (Sopimushan mahdollistaa mm. kansanäänestyksen järjestämisen Pohjois-Irlannin yhdistymisestä Irlantiin.)
Vuonna 1998 koko brexitin mahdollisuus oli niin täydellisen etäinen, ettei kenellekään tullut edes mieleen miettiä sitä.
Tottakai Iso-Britannia on ystävämaa. Tässä on ollut kyse muutamasta kyynisestä sanomalehdestä ja henkilöstä, jotka onnistuivat edistämään omaa asiaansa pykäämällä valheisiin perustuneen kansanäänestyskampanjan. Samaan aikaan epäonnekkaasti sattui EU:n suuri pakolaiskriisi, joka varmasti pelotti montaa brittiäkin ja saattoi ratkaisevasti vaikuttaa äänestyksen tulokseen. Ja konservatiivipuolueen ytimen näyttävän muodostavan historian lumoissa elävät haihattelijat. Suurin osa brittejä ei kuitenkaan ole mitään äärimmäisyysihmisiä, vaikka eivät selvästi EU:n toimintaa paljon tunteneetkaan (tuntevatko suomalaiset?). Brittien enemmistö suhtautuu ulkomaalaisiin ja myös meihin muihin eurooppalaisiin ihmisiin hyvin myönteisesti – ja lähes puoli kansaa olisi halunnut pysyä myös EU:n jäsenenä, kaikista lokakampajoista huolimatta. Pidetään tarkkaan huolta siitä, että viestimme on kirkas: ero on hoidettava sääntöjen mukaan, mutta muuten he ovat ja pysyvät ystävinämme.
Ei oikeastaan. Kyse on valtioiden politiikasta. On aivan samantekevää, miten positiivisesti vähemmistö briteistä suhtautuu unioniin, jos Iso-Britannnia valtiona toimii meille vihamielisesti. Nämä kyyniset sanomalehdet, joihin viittaat, ovat osa Ison-Britannian valtiorakennetta ja nykyisen hallituksen tukena. Ne ovat siis ulkomaiden näkökulmasta osa Britannian virallista linjaa. Emme siis voi elätellä ajatusta jostain sentimentaalisesta kansojen ystävyydestä, jos tämä ei näy maan hallituksen politiikassa. Ystävät eivät aiheuta naapuriensa rajoille sotia. Jos Ison-Britannian kansa on aidosti meidän ystävämme, he korjaavat poliittisen järjestelmänsä ja hoitavat eronsa sivistyneesti.
Ehdotukseni lentokiellosta briteille perustui nimenomaan siihen, että briteille asetettavien pakotteiden tulee iskeä talouden sellaisiin piirteisiin, jotka eivät vahingoita tavallista brittiä. Lentokielto, joka tekee suorista lennoista Aasiaan paljon aiempaa hankalampia, olisi juuri tällainen toimenpide.
Venäjä on toki ongelma. Riitely brittien kanssa on heille hyödyksi. Silti katsoisin, että kyllä sopimuksetonta eroa pitää seurata joukko rangaistustoimenpiteitä. Britit ovat jo aloittaneet. Heikäläinen oikeusistuin katsoi EU:n pankkivalvontaviraston olevan velvollinen pysymään vuokralaisena aiemmassa toimitilassaan riippumatta siitä, että Ison-Britannian ero pakottaa viraston muuttamaan unionin alueelle. Iso-Britannia ei ole muuttanut lainsäädäntöään kumotakseen tämän päätöksen. Kyse on siis – kansainvälisoikeudellisesti – Ison-Britannian hallituksen toimenpiteestä, jolla he vaativat useita miljardeja euroja rahaa unionilta brittiläiselle toimijalle. (Kun Isosta-Britanniasta tulee kolmas maa, sen oikeusistuimet eivät enää ole osa unionin oikeusjärjestelmää vaan osa Ison-Britannian monoliittiseksi katsottavaa hallitusta.) Tällaiseen kohtuuttomaan röyhkeyteen pitää vastata voimalla.
Lentokielloilla niiden asettaja lyö herkästi eniten itseään. Lentokielloilla voisi tehdä Brittien suorista lennoista Aasiaan hankalampia ja kalliimpia. Politiikan kentällä kuitenkin pakotteiden kohde usein asettaa vastaavan pakotteen sen asettajalle. Lennoista keski-Euroopasta Pohjois-Amerikkaan tulisi vastaavasti hankalampia ja kalliimpia, jos niitä ei saisi tehdä Britannian alueen yli. Myös suorat lentoyhteydet EU-maista Irlantiin jäisivät sen jälkeen aika vähiin, tai tulisivat ainakin selvästi nykyistä enemmän polttoainetta kuluttaviksi, koska nykyisin lennot Irlantiin kulkevat hyvin suurelta osin Britannian yli.
”Heikäläinen oikeusistuin katsoi EU:n pankkivalvontaviraston olevan velvollinen pysymään vuokralaisena aiemmassa toimitilassaan riippumatta siitä, että Ison-Britannian ero pakottaa viraston muuttamaan unionin alueelle. Iso-Britannia ei ole muuttanut lainsäädäntöään kumotakseen tämän päätöksen. Kyse on siis – kansainvälisoikeudellisesti – Ison-Britannian hallituksen toimenpiteestä, jolla he vaativat useita miljardeja euroja rahaa unionilta brittiläiselle toimijalle. ”
Yksityisoikeudelliset sopimukset, kuten vuokrasopimukset ovat voimassa, jos ne on sitovasti laadittu eikä sopimus ole keskeytynyt. Kuluttajien vuokrasopimuksiin liittyy monenlaisia kuluttajansuojaan liittyviä etuja, mutta yritysten ja julkisten organisaatioiden väliset vuokrasopimukset ovat aika laajalti sopimusvapauden piirissä. Siksi erityisesti suurista summista vuokrasopimuksia laadittaessa yleensä jokainen sopimusehto sovitaan tarkasti. Jos EU ei ole sisällyttänyt vuokrasopimukseensa irtisanomismahdollisuutta, vaan on tehnyt pitkäaikaisesti sitovan sopimuksen ilman ennenaikaista irtautumismahdollisuutta, on joku virkamies kyllä tehnyt aika kalliin virheen vuokrasopimusneuvotteluissa.
Tutustuin hieman tuohon tapaukseen. Vuokranantajana pankkivalvontavirastolla näyttää olevan Canary Wharf Group, jonka omistajana puolestaan ovat useilla mantereilla toimiva, pörssilistattu kiinteistösijoitusyhtiö Brookfield Property Partners sekä Quatarin valtion kokonaan omistama sijoitusyhtiö Qatar Investment Authority. Vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2039 asti. Tuomistuimen tuomion mukaan EU:lla ei ole mitään laissa säädettyä erityisoikeutta jättää vuokranmaksuvelvoitteensa hoitamatta, vaan vuokrasopimusten kohdalla toimitaan EU:n toimielinten tekemien vuokrasopimusten kohdalla samalla tavoin kuin muidenkin organisaatioiden vuokrasopimusten kohdalla. Tuomioistuin katsoi, että se mahdollisuus, että jokin jäsenmaa voi irtaantua EU:sta, on ollut EU:n tiedossa vuokrasopimusta tehdessään (joten ei ole vuokranantajan vika, jos EU ei ole sitä asiaa sopimukseen kirjannut vuokrasopimuksen ennenaikaiseksi päättämisperusteeksi), eikä ole tapahtunut muutakaan sellaista, jonka perusteella vuokralaisella olisi oikeus yksipuolisesti päättää vuokrasopimus.
Käytännössä asia ratkennee samoin kuin yritysten ollessa vuokralaisinakin tehtäisiin eli niin, että vuokralainen neuvottelee vuokranantajan kanssa sopimuksen taloudellisista korvauksista, joiden maksamista vastaan vuokrasopimuksen saa päättää ennenaikaisesti, minkä jälkeen vuokranmaksuvelvollisuus päättää siihen. Toinen vaihtoehto on se, että vuokralainen etsii tilaan uudet vuokralaiset ja jälleenvuokraa tilan edelleen. Niin tuskin käy, että tila olisi tyhjillään vuoteen 2039 asti ja että EU jatkaisi vuokran maksua sinne asti.
Ihan kiva suunnitelma, mutta harmi vaan että British Airwaysin emoyhtiö IAG:n kotipaikka on jo valmiiksi Espanja, ja eiköhän tällaisessa tilanteessa tytäryhtiönkin kotipaikka vaihtuisi johonkin EU-maahan suht ripeästi, vaikka se ylimääräistä paperisotaa varmasti teettääkin. Eiköhän kotimarkkinoilta löydy sen verran ymmärrystä, ettei brändikään kärsi juuri sen enempää.
Kovaa Brexitiä kohtihan tässä näköjään ollaan menossa, ehkä Johnsonin valinta vihdoin sinetöi sen, että aletaan vähitellen tunnustaa tosiasioita. Kun nyt kerran mitään uskottavaa suunnitelmaa uuden kansanäänestyksen tueksi ei ole tarjolla (looking at you, Jeremy Corbyn), niin ehkä tämä on lopulta parempi näin. Se pöydällä oleva sopimushan on lähinnä sopimus eron reunaehdoista, jos sen päälle pitää vielä vääntää tähänastiset neuvottelut kertaa tuhat milloin mistäkin yksityiskohdasta ennen lopullista eroa, niin EU:n agendalle ei juuri muuta mahdu seuraavinakaan vuosina. Ehkä tuli perseen alla osataan paremmin priorisoida sammutuskohteita.
Kuukausi pari sitten uutisoitiin mielipidetiedustelusta, jonka mukaan konservatiivien kannattajille oli tärkeämpää EU-ero kuin valtion yhtenäisyyden säilyminen. Skotlannissa tunnetusti kaivetaan jo lähtökuoppia, saa nähdä miten ja koska muut. Maan nimeen ”Yhdistynyt kuningaskunta” ei kyllä oikein enää pysty suhtautumaan täydellä vakavuudella.
Olen koko Suomen EU-jäsenyyden ajan tilannut jatkuvasti postitse tavaraa vähän sieltä sun täältä muista EU-maista. Ennen brexit-kansanäänestystä tilanne oli se, että karkean arvioni mukaan noin 30-50 prosentissa Britanniasta saapuneita paketteja oli ohessa yksityiskohtaisesti käsin kirjoittaen täytetty, päivätty ja allekirjoitettu tulliselvitys. Suuri osa kansasta on siis siellä ollut täydellisesti pihalla jopa siitä kaikkein perustavanlaatuisimmasta perustason perusseikasta, että EU on tulliliitto.
Hauskaa kylläkin, kansanäänestyksen jälkeen näiden turhien tulliselvitysten määrä on kääntynyt selvään laskuun, ja nykyään niitä on enää ehkä 10 prosentissa paketteja. Aika helvetin kova hinta on tullut tälle valistuskampanjalle.
Sen sijaan mistään muista EU-maista ei koko tänä aikana ole muistikuvieni mukaan tullut kuin kolme pakettia, joissa on ollut tämä sama turha tulliselvitys: yksi Belgiasta, yksi Italiasta ja yksi – uskomatonta kylläkin – Ruotsista. Nämä ovat niin harvinaisia poikkeustapauksia, että ovat kukin jääneet mieleen.
Itsellenikin tulliselvityksiä on tullut. Useimmiten niitä on lähetetty siitä syystä, että firmat toimittavat tuotteensa jostain ihan muualta kuin mistä on tuotteen tilannut. Erityisesti alle ALV:n minimirajan olevat tuotteet lähetetään herkästi EU:n veroalueen ulkopuolelta, vaikka ne tilaisikin EU:n veroalueen sisällä olevasta verkkokaupasta. Lähin EU:n veroalueen ulkopuolinen paikka on Ahvenmaa, jolla on samat veropoikkeukset kuin Kanariansaarilla, Kanaalisaarilla, Andorralla ja esim. Guadeloupe, Ranskan Guyana, Martinique, Reunion, Mayotte kuuluvat myös samaan joukkoon. ja osa Britti Samaa tosin harrastavat muutkin firmat. Brittiverkkokaupoista osa hyödyntää veroetuussyistä mm. Irlannin ja Iso-Britannian välissä sijaitsevaa Mansaarta toimitusten lähtöpaikkana, joka on EU:n tullialueen sisällä, mutta sen veroalueen ulkopuolella monen asian osalta, minkä vuoksi sieltä lähettävillä toimituksilla on lähes samat veroetuudet kuin Suomen Ahvenanmaaltakin postitettavissa tuotteissa on.
Kyllä. Näissä kertomissani tapauksissa ei kuitenkaan ollut kyse tästä vaan yksityishenkilöistä tai pienyrityksistä, jotka ovat lähettäneet pakettinsa minulle Englannista, yksiselitteisesti EU:n tulli- ja veroalueen sisäpuolelta.
(Joukossa on paljon mm. antikvaarisia kirjakauppiaita, joilla luulisi ammatin puolesta olevan jonkinlainen perustason yleissivistys, mutta ei.)
No, olen vastaanottanut Ranskasta useita paketteja ei pelkästään tulliselvityskaavakkeiden kera vaan myös täysin alv-vapaasti (so. tilauksen loppusummasta on vähennetty ranskalainen alv – koska onhan kyse ”viennistä EU-alueen ulkopuolelle…) Kyse ei ole ollut mistään pikkufirmoista vaan ihan isoista postimyyntiä päätoimenaan harjoittavista tahoista.
Muistelenpa, että useampi vuosi Suomen EU-liittymisen jälkeen Ranskassa ei saanut tehtyä automaateista ”EU-alue” -postimaksua Suomeen vaan laite tyrkytti huomattavasti kalliimpaa maksua (ajattelin lähettää painavat konferenssiproceesingist näppärästi postitse…) Postikonttorissakin tarvittiin joku puolentusinaa virkailijaa ihmettelemään asiaa ennen kuin löytyi se tyyppi, joka tiesi Suomen jäsenyydestä – ja siitä miten aateekoosta saatiin maaniteltua esiin oikea postimaksu…
Kiehtovaa. Itse olen tilannut Ranskasta varmasti toistasataa kertaa, eikä koskaan ole ollut mitään tällaista. Tosin aloitin aktiivisemman sieltä tilaamisen vasta joskus viime vuosikymmenen alussa; ehkä tieto oli siihen mennessä jo ehtinyt levitä.
Tässä vaiheessa minun silmääni vähiten huonolta vaihtoehdolta vaikuttaa se, että Britannia eroaa ilman sopimusta, ja pienen pohdiskelun ja itsetutkiskelun jälkeen EU:n jäseniksi palaavat yksi kerrallaan itsenäiset Pohjois-Irlanti, Wales, Skotlanti ja Englanti.
Tarkoittanet itsenäistä Skotlantia ja yhtenäistä Eiren saarta? Walesilla ja Englannilla se tuumaustauko taitaa venähtää pidemmän puoleiseksi.
Vain 28,4% Pohjois-Irlannin asukkaista pitää itseään irlantilaisina [1] – tuntuu vähän rohkealta olettaa suoralta kädeltä, että brexitin toteutuessa paikallinen väestö ryntäisi yhtenäisenä joukkona pyytämään Irlantia ottamaan alueen haltuunsa.
No, voihan sitä tietysti kuvitella, että IRAn jälkeläiset aloittavat aseellisen kapinan ja pyytävät Irlannin melkein vapaapalokuntatasolla olevan mikkihiiriarmerjan ”vapauttamaan” uuden Pohjois-Irlannin kansandemokratian brittien ikeestä, mutta jotenkin en pidä tätä vaihtoehtoa varteenotettavana…
[1] https://en.wikipedia.org/wiki/Northern_Ireland#Citizenship_and_identity
Sehän ei tapahtuisi sitä kautta vaan kansanäänestyksellä. Mielipidemittauksissa, joissa erikseen kysytään halua nimenomaan äänestää yhdistymisen puolesta kansanäänestyksessä siinä tapauksessa että sopimukseton brexit tulee, yhdistyminen on saanut viime aikoina usein taakseen enemmistön. Ei mitenkään ylivoimaisen valtavaa enemmistöä, mutta enemmistön kuitenkin.
Ja jo toissavuotisissa Pohjois-Irlannin paikallisparlamentin vaaleissa, jotka järjestettiin ennen brexitin ”kovettumista”, Sinn Féin jäi vain noin tuhannen äänen päähän suurimman puolueen asemasta.
Belfastin pormestari sanoi juuri kolme päivää sitten, että äänestys hänen nähdäkseen tulee ja että siihen kannattaisi jo alkaa valmistautua: https://www.thejournal.ie/border-poll-brexit-4735732-Jul2019/
Englanti tuskin, kun sehän siirtomaaimperiumin kaipuussaan on potkaissut koko roskan liikkeelle. Ja Wales näyttää peesaavan kaikessa Englantia. Mutta kiikun kaakun mahdollisuuksien rajoissa – ja minusta hyvin toivottavaa – olisi, että itsenäistynyt Skotlanti palaisi jäseneksi ja Irlannin saari yhdistyisi.
Ei, kyllä siellä on kulttuurissa vallalla ihan normaali kansallisvaltion nationalismi, joka ei vain ole saanut aivan samanlaista päivänpoliittista ilmenemismuotoa kuin Skotlannissa.
Ainoa syy, miksi Walesissa enemmistö äänesti brexitin puolesta, on se että siellä on kirjoilla paljon englantilaisia eläkeläisiä. Syntyperäisten walesilaisten enemmistö äänesti brexitiä vastaan. Ja kuten voi kuvitella, tämä on omiaan nimenomaan voimakkaasti vähentämään heidän haluaan ”peesata kaikessa Englantia”.
Komppaan Tommia Walesin osalta. On oleellista huomata, että tämän vuoden eurovaaleissa eniten Walesissa sai ääniä Brexit-puolue, mutta heti seuraavana tuli Walesin itsenäisyyttä ajava Plaid Cymru, joka voitti ensimmäistä kertaa ikinä Labourin Walesin laajuisissa vaaleissa (puolue on perustettu 1925, joten aika monta kertaa ovat yrittäneet). Osa tästä menee tietenkin Labourin epämääräisen Brexit-kannan piikkiin, mutta kertoo myös siitä, että Walesissakin on ruvettu miettimään vaihtoehtoista etenemistä. Jos mennään näiden EU-vaalien äänestystulosten perusteella on entistä selvempää, että Brexittiä halutaan ennen kaikkea Englannissa ja muut osat ovat ottaneet selkeästi eriävän kannan. Valitettavasti mediassa huomio meni pääsääntöisesti siihen, että Brexit-puolue menestyi niin hyvin.
Skotlannissa EU:ssa pysymistä kannattaneet puolueet (jätän Labourin pois molemmista, koska heidän kantansa oli niin epäselvä) keräsivät 61,6 prosenttia äänistä, kun lähtöä kannattavat keräsivät 28,2 prosenttia. Walesissa EU:ssa pysymistä kannattaneet puolueet keräsivät 42,4 prosenttia äänistä, kun lähtöä kannattavat keräsivät 42,3 prosenttia äänistä, jonka jälkeen Welshin labourin (keräsi loput 15,3 prosenttia äänistä) puheenjohtaja ilmoitti, että heidän on puolueena siirryttävä kannattamaan vähintään toista kansanäänestystä. Pohjois-Irlannissa EU:ssa pysymistä kannattaneet puolueet keräsivät 54,4 prosenttia äänistä ja Brexitin kannattajat keräsivät 41,9 prosenttia äänistä.
EUn on tehtävä nyt kovia valintoja. Erityisen tärkeää olisi varautua rahallisesti tukemaan Irlantia.
Se kun kärsii eniten. Ehkä jopa enemmän kuin Britannia. Se on EUn akilleen kantapää.
Sinällään on hyvä. Että kun kovaan eroon päädytään, on puikoissa ja vastuu paikalla juuri syylliset itse. Sinällään olen vähän epävarma siitä, onko ihmisen psyyke valmis myöntämään olleensa väärässä. Edes pahimmassa mahdollisessa lopputuloksessa
Ei ole valmis myöntämään. Näen jo nyt otsikot ja kolumnit, missä Brexitin arkkitehdit vetoavat siihen, että Brexitin aiheuttamat ongelmat johtuvat siitä, että se Brexit ei ollut tarpeeksi ”puhdas”. Jos se vaan olisi tehty, kuten se heidän mukaansa olisi ollut tehtävissä (riippumatta siitä, että oliko heidän sanomisillaan mitään mahdollisuuksia toteutua sellaisenaan), se olisi johtanut Britannian uuteen utopiaan ja kukoistukseen.
Eikö Irlanti ole saanut (ja saanee edelleen) riittävästi EU-tukea? Irlanti on tarjoamalla oivan veroparatiisin mm. amerikkalaisille teknologia- ja lääkejäteille noussut tukien avulla (tai niistä huolimatta) vauraimpien EU-maiden joukkoon – mutta tämän vapaamatkustajan rikastumista pitäisi siis entistä enemmän pönkittää kompensoimalla ikään kuin varmuuden vuoksi jotain kuviteltuja haittoja?
Brexit haitat ja järkevä verotus eivät ole sinänsä yksi asia. Se että irlantilaiset osaavat meitä paremmin optimoida verotusta, ei vähennä brexitin haittoja.
Pohjois-Irlannille, Walesille ja Skotlannille annettu lupaus nopeasta jäsenyyden käsittelystä toisi mukavasti väriätilanteeseen, mutta ei taida olla noin pelimiehiä keskeisissä jäsenmaissa?
Sinällään huvittavaa / ironista, että Skotlannin edellisen itsenäistymisäänestyksen yhteydessä jotkut brittipoliitikot uhkailivat skotteja, että eroamalla meistä eroatte myös EU:sta ja meilläpä on veto-oikeus siihen, että päästämmekö teitä enää takaisin jäseneksi.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/eb10f5f1-606d-47e8-984c-d3d3699d4dbf?_ga=2.190532907.1449824897.1563896429-1840953929.1563896428
EU:n kannalta pahin skenaario on se, että kumpikaan ei uhraudu ja EU ei suostu myöntämään, että englannin on edelleen paras olla EU:n virallinen kieli tästä huolimatta. Mikäli englanti ei ole EU:n virallinen kieli, suuri osa dokumenteista muuttuu täysin lukukelvottomiksi kansalaisille, koska mm. suomenkieliset käännökset ovat niin palikkakieltä, että niistä ei saa selvää ilman pitkää paneutumista lyhyeenkin dokumenttiin.
Toisaalta ehkä EU:n johto haluaa rajoittaa informaation leviämistä.
Aika jännää olisi, jos englanti lakkaisi kelpaamasta EU:n T&K -puiteohjelmien raporttien de facto -standardina. Rajat ylittävä tutkimusyhteistyö kutistuisi hetkessä aivan mitättömiksi noroiksi (tai suurten naapurimaiden temmellyskentäksi) – koska ainoa Euroopan laajuinen yhdistävä tekijä on ”bad english”.
The Economist -lehsden kolumnisti arvioi että päinvastoin englannin asema kanssakäymisen kielenä brexitin jälkeen paranee suhteessa saksaan tai ranskaan. Sen käyttö on tasa-arvoisempaa kun (juuri) kukaan käyttäjistä ei enää saa äidinkielen tuomaa etulyöntiasemaa.
Englannin häviäminen kielten joukosta ei ole ongelma kuin Suomessa ja ehkä Ruotsissa. Keski- ja Etelä-Euroopassa luetaan ihan muita kieliä. Erään tutun tytär on hyvässä lukiossa Italiassa ja hänen poikkeuksellisen laaja kielivalintansa sisältää ranskan, kreikan ja latinan. Englanti ei kuulu valikoimaan, joten sitä tyttö on opiskellut erikseen.
Englanti säilyy merkittävänä Suomessakin lähinnä USA:n, Kanadan ja eräiden Afrikan sekä Aasian maiden vuoksi. Ykköskieleksi Suomessa palannee saksa. Esimerkiksi pankkimaailmassa ei tulevaisuudessa pärjää ilman saksaa ja ehkä ranskaa.
Siitä brittien oikeudesta perua ero yksipuolisesti on käsittääkseni EU-tuomioistuimen päätös.
Mutta itse pelkään eniten tällä hetkellä sitä, että tämä tilanne jää vuosikausiksi johonkin limboon tuhlaamaan kaikkien osapuolten aikaa ja ruutia. Britit ovat poliittisesti niin kaaoksessa, että sieltä ei löydy edelleenkään selkeää kannatusta millekään ratkaisulle ja EU puolestaan elättelee edelleen pienen pientä toivon kipinää, että britit tulisivat järkiinsä ja peruisivat koko eron. Ja kun lokakuun loppu on jo todella lähellä (erityisesti huomioiden alkava brittiparlamentin 5 viikon kesäloma), niin jääväämättä hakevat kohta taas jatkoaikaa eron valmisteluille ja tällä kertaa vähän pitempään, vuoden tai pari.
OS: ” Emme kaipaa EU:hun jäsenmaata, joka suhtautuu koko yhteisöön vihamielisesti ja jonka edustajat EU-parlamentissa kääntävät selkänsä EU-hymnille. ”
Jaa..a. Brexitissä on hirmuinen määrä pintakuohua ja irrationaalisuutta. Sääli, sillä Brexitin myötä Pohjoismaat ja Hollanti menettävät merkittävän osan vaikutusvallastaan. Ainakin vielä reilut 10 vuotta sitten UK, NL ja Pohjoismaat tekivät laajamittaista yhteistyötä monien direktiivien ja asetusten käsittelyssä. UK:lla oli loppupeleissä sitten se kuuluisa suuri nuija. Nyt se katoaa.
En ole oikeustieteilijä, mutta kokemani mukaan eteläisellä ja pohjoisella Euroopalla on yllättävän syvä näkemysero säätelyn filosofiassa. Pohjoisessa säädöksen tarkoitus kirjataan enemmän tai vähemmän selkeästi johdantoon (preambles), m.l. esityöt, etelässä rakastetaan luetteloita siitä, mitä pitää tehdä, mikä on sallittua ja ennen kaikkea, mikä on kiellettyä. Muutaman direktiivin luettelot olivat vanhentuneet, ennenkuin ne virallisesti julkaistiin.
minulla ei ole antaa lähteitä tai faktoja mutta olen kuullut savua.
minua epäilyttää pahasti boris johnson. karkeasti jäi olo että theresa may yritti oikeasti jotain mutta boris johnson on vähän kuin donald trump lite hyöstettynä kremlin vaikutteilla. boris johnson:n pää-tavoite on kremlin motiivien pohjalta maksimoima poliittinen tuho eu:ssa ja britanniassa. tässä tilanteessa tekisi mieli sanoa että taitaa vähiten huonoin vaihtoehto olla hard-brexit. ellei jeremy corbyn jotenkin onnistu voittamaan mutta en hirveästi tykkää labour puolueestakaan.
englannin kieli onkin erikoinen väittely. itse pitäisin englannin kielen eu:n pääkielenä tai ainakaan ranska tai saksa ei ole hyviä vaihtoehtoja. jos yleiskieli valitaan sillä pitää olla jokin globaali yleisyys. pikkukohtana olisi mikä kieliversio valitasiin englannille, irlanti, britannia, usa englanti. itse valitsisin usa englannin vaikka poliittinen leima onkin niin yleisyys on selkeästi parempi.
itse näen merkkejä että englanti voi menettää globaalin kielen aseman 20 vuoden kuluttua. tämä riippuu paljon muutamien maiden poliitikasta ja eikä hyviä vaihtoehtoja ole näköpiirissä.
Joku EU-tuomioistuin antoi jossain välissä mielipiteen, että Britannia voi yksipuolisesti perua eroilmoituksensa.
Muistetaan kuitenkin, että merkittävä osa briteistä ei suhtaudu EU:hun vihamielisesti ja toivoo Brexitin perumista. Älkäämme vieraannuta heitäkin puhumalla briteistä kuin yhtenä joukkona.
Britit kuitenkin pysyvät EU:ssa tai lähtevät yhtenä joukkoja.
Jos oikein epämiellyttävästi haluaa maalailla, niin voisi muistuttaa siitä, että itsenäinen Suomen valtio oli aikoinaan melkein kolme vuotta sodassa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa – eikä pelkästään paperilla, laivaston ilmavoimathan pommittivat Petsamoa, suomalaisia internoitiin Mansaarelle ja suomalaiset laivat takavarikoitiin kaikissa imperiumin maissa. Suomen presidenttinä oli Risto Ryti, jota brittimielisempää ihmistä sen ajan Suomen julkisesta elämästä tuskin edes löytyi, mutta hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että kansallinen etu ajoi vanhojen tunnesiteiden edelle.
EU tuhoutuu sisäisesti brittien lähdettyä.
Nykyäänhän ei ilmeisesti edes puhuta vaihtoehdosta, että unionin budjetti kutistuisi Brexitin myötä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että enää ei puhuta pelkästään siitä miten brittien jättämä aukko paikattaisiin vaan ennemmin EU:n budjetin ja tulonsiirtojen kasvattamisesta.
Samaan aikaan ollaan myös puuhaamassa sitä, että entisiltä rautaesiriipun takaisilta EU-mailta voitaisiin evätä ainakin osa EU-rahoituksesta yhteisten arvojen ja muun diipadaapan perusteella. Eli budjetti ja tulonsiirrot kasvanevat, Itä-Eurooppa käsketään nurkkaan aasinhattu päässä -> etelän vetelät PIGS-maat (ja Ranska?) vetävät suokuokalla lisää EU-rahaa (joka päätyy paikallisten poliitikkojen ja järjestäytyneen rikkollisuuden taskuihin)?
Saksalaiset tuntuvat olevan niin sekaisen, että he voivat tällaisen hyväksyäkin (varastetuilla/hukkaan syydetyillä EU-rahoilla ostetaan kuitenkin mersuja, bemareita ja leopardeja…) – mutta toivoisi, että täältä muualta ”maustesilli/salmiakki” -vyöhykkeltä alkaisi kuulumaan vähän enemmänkin rutinaa ennen kuin ollaan ihan täysin selvitystilassa.
(No, Rinteen hillopurkki on ainakin täysillä täpöillä mukana rakentamassa ”solidaarista” tulonsiirtounionia, joten ennen seuraavia (uusinta)vaaleja ei täältä pohjan perukoilta liene paljoa odotettavissa…?)
Osin tuo Itä-Eurooppa puhe on kai seurausta siitä, että jos Brexit toteutuu, itäisen Euroopan painoarvo EU:n päätöksenteossa nousee huomattavasti. Esimerkiksi ilmastopolitiikassa nimenomaan Britannia on ollut edelläkävijä. Se on isoista teollisuusmaista vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 1990 jälkeen kai jopa eniten, ja nimenomaan Britannia on ajanut voimakkaasti vuosille 2030 ja 2050 päästöjen leikkaamista koko EU:ssa. Jos Britannia jää EU:sta pois, päästövähennystahti hiipuu jo sen vuoksi, että Britannia on omilla toimillaan parantanut niin paljon päästövähennystilastojen keskiarvoja EU:ssa, mutta myös mahdollisesti sen vuoksi, että EU:n ympäristöpolitiikka saattaa ottaa Brexitin jälkeen askeleen itä-Euroopan kannattamaan suuntaan. Aiheesta l on kirjoitettu esim. tässä: https://www.ulkopolitiikka.fi/lehti/1-2019/brexit-hammentaa-ymparistopolitiikkaa/
Myös esim. EU:n päästökauppajärjestelmä jäljelle jäävässä EU:ssa voisi kokea kolauksia, jos Britannia jää siitä pois ja korvaa järjestelmän joko omalla kilpailevalla päästökauppajärjestelmällä tai omalla hiiliverollaan. Viime vuosina päästöoikeusmarkkinoilla on koitettu arvailla, mitä päästöoikeuksien arvoille mahtaisi tapahtua Brexitin myötä, ja että kannattaako oikeuksia ostella varastoon. Päästöoikeuksien hinnat ovat Brexit-kansanäänestyksen jälkeen kohonneet ylöspäin. Päästöoikeuksien hinnat ovat olleet nousussa maaliskuun 2017 Brexit-äänestyksestä lähtien, minkä jälkeen niiden hinta on jo miltei kolminkertaistunut.
Miten käy EU:n budjetin, kun briteiltä ei enäää saada jäsenmaksuja?
En olisi tästä huolissani, sillä britit ovat jo nyt maksaneet kokoaan vähemmän jäsenmaksuja. Jonkinlainen vaje sinne tulopuolelle syntynee, mutta ihan yhtä lailla sieltä menopuolelta lähtee aimo tukku rahaa. Britit ovat olleet nettomaksaja, joten enemmän tulee vajetta kuin lähtee menoja, mutta kyllä se raha jostain löytyy / jotain menoja leikataan vastaavasti.
§EU:n budjetista saa toki aina hyviä uutisotsikoita, mutta sehän on oikeasti hyvin marginaalinen rahareikä valtioiden budjetteihin verrattuna. Eurooppatiedotus: ”Jäsenmaksuista koostuvien unionin omien varojen summa voi olla korkeintaan 1,23 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansatulosta.” Suomi esimerkiksi maksoi nettona 275 miljoonaa vuonna 2017, kun koko budjetti on reilut 50 miljardia.
Viime vuonna Suomen EU-jäsenmaksu oli 1,6 miljardia euroa. Toki voi tarkastella erikseen myös vaikkapa nettomaksuja. Tosin valtioiden toimintaa vastaavasti ei tavata katsoa nettomaksujen kautta, eli edes raportoiden sitä, paljonko enemmän valtio rahaa vuosittain kerää kuin jakaa ulospäin. Se olisi kyllä Suomen valtionkin kohdalla ihan kiinnostava luku kyllä tietää, paljonko vuosittain ovat nettomaksut valtiolle, mutta sellaista lukua en ole nähnyt missään julkaistun.
Mitenkähän muuten EU suhtautuu Brexitin jälkeen vanhan britti-imperiumin jäänteisiin – erityisesti moniin veroparatiiseihin? Tuossa saattaa olla melkoinen neuvotteluvipu iskeä nimenomaan sen päättävän yläluokan intresseihin.
Britti-imperiumin palauttamisen polulla (tosin ilnan maa-alueita ja siirtomaiden väestöä) yksi tärkeä askel on imperiaalisten mittayksiköiden palauttaminen, mitä Rees-Mogg esittää.
Brexit on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen kokeilu, saa nähdä miten käy. Nyt kun siellä värvätään tullimiehiä kovalla kiireellä, mieleen tulevat Keynesin lasipullot jotka täytetään rahalla ja haudataan kaivoksiin muiden esiinkaivettavaksi. Ehkä järjenvastainen tehottomuus nostaakin brittitalouden kukoistukseen.
Toivottavasti saadaan tulevaisuudessa Skotlannista uusi ’Pohjoismaa’. Se on sopivasti 5,425 miljoonalla asukkaallaan Suomen kokoinen ja monet ongelmat ovat samanlaisia.
Brexitin ratkaisevat äänet olivat median myötävaikuttamia. Brittimediassa on paljon ulkomaista omistusta ja Boris Johnsonin alustan Daily Telegraphin omistajatkin ovat kanaalin saarilta, siis EU:n ulkopuolelta. Median merkitys demokratialle on ratkaiseva, kuten Putin, Berlusconi ja Orban osoittavat mutta vapaan median ongelma on hankala kun someakin voidaan manipuloida. – Yhtä kaikki, vaikka Britannia on monen hyvän aatteen äiti on se säilynyt luokkayhteiskuntana mikä pohjimmiltaan hyväksyy eriarvoisuuden mihin liittyvä paremmuuden tunne mahdollistaa muiden torjunnan. Tässä Britannia ei tosin ole ainoa. – Voisikohan yksi skenaario olla, että Skotlanti liittyy Euroopan unioniin tuoden protestanttisen Pohjois-Irlannin mukanaan. Tällöin Eu-rajaongelmakin ratkeaisi.
Britannia on eroamassa EU:sta, mutta ei Natosta. Ja se on USA:n ohella se toinen Natolle sotilaallista uskottavuutta tuova tekijä. Siksi moni EU-maa ei suostu mihinkään kostotoimiin (koskisiko lentokiellot myös brittihävittäjiä?). Esimerkiksi Balttian maiden itsenäisyydelle Britannia (ja USA) on todella tärkeä. Eli eiköhän me olla samalla puolella jatkossakin. Tästä syystä vertailut Moldovaan ontuu.
”Onhan tässä tietysti brittien kannalta hyviäkin asioita. Esimerkiksi asuntojen hinnat Lontoossa laskevat, kun pankki-sektorin työpaikat siirtyvät EU-maihin.”
Siis on hieno juttu, että hyvin maksavat työpaikat vähenevät ja samalla kysyntä. Millä saataisiin häädettyä parempituloiset ja siis samalla heidän verotulonsa esim. Katajanokalta, jolloin asuntojen hintakin laskee?
Sinulta taisi jäädä havaitsematta tekstiin sisältyvä piruilu brexit-hörhöille. Lontoon Citysta saattaa siirtyä 100 000 kovapalkkaista duunia Saksaan ja Ranskaan.
Noinkin saattaa käydä, mutta pankkimaailma näyttää tällä hetkellä kyllä siltä, että jos Lontoosta vähenee 100 000 kovapalkkaista pankkimaailman työpaikkaa, ne eivät välttämättä täysimääräisesti siirry yhtään mihinkään. Jos jokin yritys muuttaa, se yleensä samalla miettii uusiksi sen, paljonko työvoimaa uudessa paikassa oikein tarvitaan – ja määrä on usein alkuperäistä pienempi. Lisäksi työvoiman tarjontaa löytyy myös Saksasta ja Ranskasta pankkialalta – mahdollisesti Lontoon työvoimaa halvemmallakin, ja jo valmiiksi paikallisen lainsäädännön tuntien. Tarjontaa pankkialalla on nyt työvoimasta hyvin paljon. Heinäkuussa 2019 pelkästään Deutsche Bank tiedotti vähentävänsä 18 000 työntekijää vuoteen 2022 mennessä sen lisäksi, että vuonna 2018 yritys päätti jo vähentää 7000 työntekijää osakemarkkinatoiminnoistaan. Vähennyksiä on suunnattu nimenomaan paremmin ansaitsevaan osaan työntekijäkunnasta, eikä matalapalkkaisempiin asiakaspalvelutyöntekijöihin, joita on jo aiemmin vähennetty reilusti. Myös monilla muilla saksalaispankeilla sekä ranskalaispankeilla on menossa työntekijöiden vähennysohjelmia.
Digitalisaatio osuu parhaillaan voimakkaasti pankkialan asiantuntijatehtävien tarpeeseen. Ohjelmistot korvaavat parhaillaan monissa pankeissa muun muassa osakemarkkinatoiminnoissa samoin kuin mm. luototustoiminnassa aiemmin toimineiden ihmisten aiempaa työtä.
Eli kostetaan sille porukalle, joka äänesti EU:hun jäämisen puolesta (Lontoon pankkimaailman työntekijät), vaikuttamatta siihen porukkaan, joka äänesti brexitin puolesta (maaseudun ja taantuvien kaupunkien asukkaat).
Suunnilleen kaikki tässä ketjussa suunnitellut EU:n kostotoimenpiteet iskevät pääosin niihin britteihin, jotka olisivat kannattaneet EU:ssa pysymistä (tietenkin pääosin siksi, että heillä on eniten tekemistä muun Euroopan kanssa ja siten EU:n toimenpiteet vaikuttavat heihin eniten). Onhan sanottu, että yksi tekijä brexit-äänestyksessä oli juuri se, että osa kansasta halusi itsekin näpäyttää niitä, jotka olivat eniten jäsenyydestä hyötyneet, eikä kaksipuoluejärjestelmän vuoksi ollut mitään mahdollisuutta tehdä niin normaaleissa vaaleissa.
Tämä että finanssikeskus joutuu siirtymään EU:n sisälle ei johdu minun piruilustani. Se johtuu siitä, että maa, joka ilmoittaa, ettei sillä ole mitään aikomusta noudattaa ensimmäistäkään EU-direktiiviä, ei voi toimia EDU:n finanssikeskuksena.
Jotkut rahoitusalan työpaikat joudutaan siirtämään Brexitin myötä EU-alueelle, jos Brexit toteutuu. Vastaavasti EU-alueelle jäävien toimijoiden täytyy ilmeisesti perustaa Brexitin myötä uusia rahoitusalan työpaikkoja Britanniaan hoitamaan Britannian pankkisääntelyn edellyttämiä asioita, jos haluavat toimia myös siellä. Britannia ei ole missään vaiheessa ollut euromaa, mutta puntakaupankäynnin keskus se lienee jatkossakin. Finanssialan työpaikkojen muutospelissä EU:n jäljelle jäävä alue ei välttämättä ole voittava osapuoli. Eikä ole välttämättä Lontookaan.
Maailman 10 suurimman finanssikeskuksen listalta on tavannut löyyä neljä eurooppalaista kaupunkia: Lontoo, Zyrich, Geneve ja Frankfurt. Niistä vain yksi on euromaassa, ja kaksi on EU:n ulkopuolisia nykyisinkin. Näyttäisi siltä, että etenkin Aasiasta on nousemassa aika monta finanssikeskusta sellaista vauhtia, että eurooppalaisten keskusten määrä tuolla listalla jatkossa kutistuu. Finanssikeskittymien kohdalla pätee suuruuden ekonomia. Ei se poistu Brexitinkään myötä. Jos Lontoon merkitys pankkimaailmassa Brexitin myötä kutistuu, ja jos kovapalkkaisimpia työpaikkoja finanssialalla johonkin Lontoosta siirtyy, siirtymää saattaa tapahtua myös muihin kaikkein isoimpiin finanssikeskittymiin, kuten Sveitsiin ja Aasiaan.
Aasiaan on jo siirtynyt paljon finassialaa. Sveitsillä on oma pankkisalaisuus joka rajoittaa sen pankkien toimintaa ulkomailla. Lontoo, Zurich, Geneve ja Frankfurt ovat Euroopan suuria finanssikaupunkeja nyt mutta esimeriksi Lontoosta lähtee pankkeja muualle Eurooppaa sellaisiin maihin joista tulee huomattavia finanssikaupunkeja kuten Pariisi ja Amsterdam. Amsterdamilla on mahdollisuus kehittyä finanssikaupungiksi koska hollantilaiset ovat perinteisesti olleet hyvän englanninkielen taitoisia eivätkä punastele puhumaan englantia toisin kuin ranskalaiset. Etenkin pariisilaiset.
puntakaupankäynti on erittäin pientä ja punnan ostovoima ja arvostus on laskenut . Lontoon cityssä suuremmat valuutat ovat punnan lisäksi USD, jeni, EURO, CHF-frangi, , Singaporen ja Hongkongin dollari. Englannin punta on menettänyt arvonsa verrattuna sen loisto vuosiin. Kyllä dollari ja myös Saksan markka jota euro edelsi olisi päihittänyt punnan 1970-luvulla.
Samuli Saarelma: Eli kostetaan sille porukalle, joka äänesti EU:hun jäämisen puolesta (Lontoon pankkimaailman työntekijät), vaikuttamatta siihen porukkaan, joka äänesti brexitin puolesta (maaseudun ja taantuvien kaupunkien asukkaat).
Britannian maaseutu ei ole taantuvaa koska Britannialla on tuottoisa maatalous joka on erittäin vienti ja tuonti vetoista. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänesti EU:n jäsenyyden puolesta 2016 ovatko ne taantuvia seutuja? Lontoon viisi osa-aluetta (Borough) äänesti jäsenyyttä vastaan ja nämä alueet ovat maantieteellisesti ihan eri suunilla itä-länsi ja etelä akselilla joissa muut osa-alueet äänesti jäsenyyden puolesta. Kaakkois-Englannissa jäsenyyden kannattaja hävisi todella pienellä prosentti osuudella. Samoin Lounais-Englannissa (mukaan lukien Gibraltar) ja Walesissa ero oli pieni. Pohjois-Englannissa ero oli iso. Esimeriksi Pohjois-Irlannin maatalous on riippuvainen EU markkinoista koska suurin osa sen alueen maataloustuotteista menee vientiin Irlannin tasavaltaan.
Todennäköisesti uusia finassialan työpaikkoja tulee syntymään uusiin keskuksiin muun muassa Amsterdam ja Dublin. Englanninkielen asema on näissä parempi ja pankkien brittityöntekijät ovat jo muuttaneet paljon muun muassa Alankomaihin. Amsterdamissa on englanninkielisiä kouluja työntekijöiden lapsille.
Lontoon asuntojen hinnat tuskin tippuvat koska sinne on sijoitettu enemmän kiinteistö sijoituksina Aaasian ja Persianlahden maiden maista koska petroraha tuli Lontooseen jo 1970-luvun lopulla. Singaporelaiset, hongkongilaiset, intialaiset ja persianlahden arabit ovat tulleet Lontooseen jo 1970-luvulla. 2000-luvulla tuli venäläiset mutta viime aikaisten taphtumien takia venäläisiä on alettu tarkkailla. Monet venäläiset ovat lähteneet pois Lontoosta. Muuan muassa Roman Abramovitš ei asu enää Lontoossa.
Mielestäni kaikki näkemykset Skotlannin, Pohjois-Irlannin ja Walesin eroamisesta unionista kansanäänestysten ja neuvottelujen tuloksena ovat melkoisen naiiveja ja historiattomia. Perinteisesti kansallisvaltioiden ja imperiumien yhdistämiset ja hajoamiset ovat menneet huomattavasti verisemmin ja sotien kautta. Kuka luulee että Lontoo katspisi passiivisena sivusta jos separatismi leviäisi ? Ensi kädessä se kai yrittäisi hoitaa asian rahan kanssa mutta ottaa muut keinot tarvittaessa käyttöön. Miten taannoinen Katalonian tapaus ? Kaikki separatistijohtajat kai tuomioidtuimen edessä ? Muistaakseni jopa N:liiton perustuslaissa oli mahdollisuus federaatiosta irtaantumiseen, heh 🙂 Samalla tavalla ainoa kestävä ratkaisu Euroopan ikuiseen integraatiodilemmaan olisi ikioma vapaus/sisällissota jossa vastakkain ovat syvemmän integraation puolustajat ja vastustajat, tyyliin Amerikan sisällissota, Saksan yhdentyminen jne jne ja miksei myös Suomen punakapina 1918
Tätä kokoluokkaa olevat asiat usein herättävät niin paljon intohimoja että niitä ei aina voida hoitaa ’sivistyneesti’ neuvottelupöydässä
Skotlannissa järjestettiin pari vuotta sitten kansanäänestys itsenäisyydestä. UK:n osana säilyminen voitti niukasti, mutta on ihan turha sanoa, että siinä oli jotain naivia, että Skotlanti olisi itsenäistynyt rauhanomaisesti. Tarkoitatko, että UK:n parlamentti ei olisi päästänyt Skotlantia omilleen, jos tulos olisi ollut hieman toinen?
Toiseksi, P-Irlannin rauhansopimuksessa on eksplisiittisesti mainittu kansanäänestys mahdollisuutena liittyä Irlantiin. Demografiakehitys siellä on ollut koko ajan siihen suuntaan, että katolisten suhteellinen määrä on kasvanut. Etenkin pitkällä aikavälillä Irlantiin liittymisen poissulkeminen on täyttä naiviutta. Ja jos hard brexit tapahtuu, niin tämä vaihtoehto saa entistä enemmän kannatusta, koska EU-jäsenyys on ollut asia, joka on pitänyt aiheen sivussa, kun arkipäivän elämän asiat ovat toimineet rajan yli muutenkin. Tämä muuttuu, jos maiden välille tulee rajatarkastuksia ja tulleja.
Wales on ehkä vähiten haluamassa erota, koska on kiinteimmin näistä kolmesta sidoksissa Englantiin, mutta jos ne kaksi muuta lähtevät omille teilleen sielläkin itsenäisyyden kannatus todennäköisesti lähtee nousuun.
Perinteisesti Euroopan maat ovat sotineet toisiaan vastaan. Eivät sodi enää. Eli pääosin itsevaltiutta ja muuta epädemokraattista hallintoa sisältäneestä historiasta on ihan turha koittaa hakea vastauksia siihen, miten liberaalit demokratiat setvivät keskenään tai sisäisesti asioitaan. Euroopassa ainoa sodan lietsoja on ollut Venäjä, joka juuri ei ole liberaali demokratia.
Skotlannin itsenäisyys on mahdollinen. Irlanti itsenäistyi 1922 ns vapaavaltio sopimuksella ja siitä tuli tasavalta 1947. Britannian siirtomaat ovat lähes kaikki itsenäistyneet muun muassa Karibianmerellä toisin kuin Ranskan siirtomaat joista tehtiin departamentteja (maakuntia) . Skotlannin separatistit eivät ole vankilassa toisin kuin Katalonian. Lontoo on kyllä katsonut passiivisesti toisen maailmansodan jälkeen kun sen imperiumi hajosi. Viimeksi näin tapahtui Belizen ja Rhodesian kohdalla. Myös monet Britannian siirtomaat itsenäistyivät Karibialla viimeistään 1970-luvulla. Britannian siirtomaat toisen maailmansodan jälkeen hoitivat separatismin sivistyneesti neuvottelupöydän ääressä muun muassa Irlanti, Intia, lukuisat Afrikan, Aasian ja Karibianmaat. Suomi sopi itsenäisyydestä viimeistään Neuvosto-Venäjän kanssa 1920 Tarton rauhassa. Amerikan vapaussota oli mielenkiintoinen prosessi mutta se johtui siitä että se sallittiin oli se että Ranska tuki kapinallisia ja Espanja uhkasi Britanniaa Karibialla. Britannia jäi yksin. Itse asiassa Ruotsi oli Britannian puolella mutta Ruotsin panos oli erittäin pieni. Väkivaltaisia purkauksia on toki nähty kun Jugoslavia hajosi. Portugalin siirotmaat onnistuivat sotilaallisesti löymään Portugalin siirtomaavallan 1974 mutta se johtui sotilasvallankaapauksesta Lissabonissa. Portugali oli tosin ajettu nurkkaan YK:ssa ja se oli tuolloin Länsi-Euroopan köyhin maa. Neuvostoliiton kaikki tasavallat itsenäistyivät kun Moskovassa alkoi elokuussa 1991 epäonninen vallankaappausyritys jota johti mies porukka joka oli lähinnä tullut pitkältä kapakka reissulta. Viimeksi väkivaltainen separatismin purkaus oli Itä-Timorissa joka itsenäistyi 2000. Se oli pitkä vapaussota ja Indonesiaa tuki länsimaat mutta lopulta Itä-Timor itsenäistyi. Kyllä Skotlanti voi tulevaisuudessa itsenäistyä ja Irlanti yhdistyä. Skotlannin kohdalla itsenäisyys tulee merkisemään valtiollista persoonaunioni mikä oli Ruotsin ja Norjan välillä vuosina 1814 -1905. Se purkautui ilman väkivaltaa. Skotlannin tulevaisuus on todennäkäisesti personaaliunioni Britannian kanssa. Britannian historia tuntee persoonaunioneja muun muassa Irlannin vapaavaltio 1922-1937 (de jure) 1937 -1949 ja Etelä-Afrikka (1931-1961), Intia (1947-1950); Pakistan (1947-1956), Ceylon (1948-1972), Ghana (1957-1960), Nigeria (1960-1963), Sierra Leone (1961-1971), Tanganjika (1961-1962), Trinidad ja Tobago (1962-1976), Uganda (1962-1963), Kenia (1963-1964), Malawi (1964-1966), Malta (1964-1974), Gambia (1965-1970), Guyana (1966-1970), Mauritius (1968-1992), ja Fidži (1970-1987) . Esimerkkejä on .
”Mutta miten käy EU:ssa Englannin kielen. Jokainen jäsenmaa saa ilmoittaa yhden kielen EU:n viralliseksi kieleksi. Kumpi uhrautuu, Irlanti vai Malta?”
Jäin vielä miettimään, mitä juridisesti oikein tapahtuisi, jos Brexit toteutuisi ja sitten Irlanti vaihtaisi viralliseksi EU-kielekseen englannin. Eikö silloin EU:n virallinen englanti olisi nimenomaan Irlannin englanti? Eli esimerkiksi kellonajoissa ilmaisu ”half six” tarkoittaisi sen jälkeen EU:n virallisessa kielessä puoli seitsemää ja myös iiripohjaiset Irlannin englantiin tulleet laina/uudissanat tulisivat silloin kai osaksi EU:n virallista kieltä? Myös EU:n viralliset tulkkaukset pitäisi olettavasti tehdä sen jälkeen Irlannin englannin ääntämyksellä eikä enää brittienglannin ääntämyksellä? Vastaavasti tapahtuisi kai silloin, jos Malta vaihtaisi virallisen kielensä englantiin, mutta Maltan englanti on paljon lähempänä kansainvälistä yleisenglantia kuin Irlannin englanti. Maltalla englannista on tullut maltan ohella toinen käytetty kieli vasta 1900-luvun aikana, minkä johdosta paikallinen englanti ei ole erkaantunut brittienglannista yhtä paljoa kuin Irlannin englanti. 1800-luvulla Maltalla puhuttiin virallisena kielenä italiaa.
Ohimennen sanottuna finanssitaloista ylivoimainen enemmistö siirtyy tai on jo siirtynyt Dubliniin. Toiseksi suurin on sekin aika selkeästi Luxemburg. Yllätyksekseni ainakin nyt näyttää siltä, että Amsterdam on vasta viides ja häviää sekä Pariisille, että Frankfurtille. Tavallisinta kai tule olemaan, että osa toiminnasta säilyy Cityssä. Pysyyhän se kai kuitenkin tärkeimpien finanssikeskusten joukossa. Nyhän se on suurinpiirtein kakkonen NewYorkin jälkeen mutta tulee varmaan tippumaan jonkun sijan.
Mitä jos EU nostaisikin englannin kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi, kuten se de facto sitä jo onkin – ainakin kohta valtaan astuvalle sukupolvelle. Mikään ei oikeastaan muuttuisi, mutta britit kokisivat voittaneensa ja tottahan se onkin: kyllä englannin kieli on aikamme lingua franca.
Nostaisiko tämä brittien itsetuntoa ja heidän intoa lähteä EU:sta? Bonuksena säästettäisiin tulkkien kuluissa sekä legitimoitaisiin EU:ta, kun jokainen ymmärtää, että asiakirjojen kääntäminen 24 eri kielelle on täysin turhaa.
No ok, ehkä sen ranskan kielenkin voi ottaa mukaan. Ei tämä varmaan muuten onnistu.
Tarkoitan tietenkin, että englannin kielen virallistaminen innostaisi brittejä jäämään EU:hun. Yksi yhteinen kieli olisi oletettavasti taloudellekin hyvä tässä vuosisatojen kaaressa, missä muutkin pyrkivät eteenpäin. Suurvalloilla näyttäisi olevan aina yksi virallinen kieli (englanti Yhdysvalloissa, latina Roomassa, ranska, venäjä, arabia, mandariinikiina jne.)