Asuntoja sinne, missä niistä maksetaan eniten

 

Helsin­gin seudul­la asun­to­jen hin­nat ovat nousseet eniten lähel­lä keskus­taa ”ratikkakaupungis­sa”. Kehyskun­nis­sa ja osas­sa Espoo­ta ja Van­taa­ta ne ovat jopa laskeneet.

Uusia asun­to­ja pitäisi rak­en­taa sinne, mis­sä niistä mak­se­taan eniten. Mut­ta eikö sil­loin vain rikkail­la olisi varaa asua?

Kuvitelka­amme kaupun­ki, jos­sa puo­let asun­noista on meren ran­nal­la ja puo­let suon laidal­la. Edel­liset ovat kalli­ita ja jälkim­mäiset halpoja. 

Kaupunki­in muut­taa lisää asukkai­ta, joi­ta varten raken­netaan sata asun­toa. Pitäisikö ne rak­en­taa suon laidalle vai meren ran­nalle? Tuli­joista vain 40 per­heel­lä on varaa asun­toon meren rannalla. 

Jos asun­not raken­netaan meren ran­nalle, mitä tapah­tuu lopuille 60 per­heelle ja 60 tyhjälle asunnolle? 

Asun­not meren ran­nal­la halpenevat niin, että 60 per­het­tä suon laidal­ta pystyy muut­ta­maan niihin ja nuo 60 muual­ta tule­vaa per­het­tä muut­ta­vat heiltä vapau­tu­vi­in asuntoihin.

Jos asun­not raken­net­taisi­in suon laidalle, asun­not meren ran­nal­la kallis­tu­isi­vat niin, että 40 per­het­tä jou­tu­isi hakeu­tu­maan suon laidalle ja varakkaat muut­ta­jat aset­tuisi­vat hei­dän asun­toi­hin­sa. Suon laidalle muut­taisi yhteen­sä 100 per­het­tä, joista 60 olisi kaupunki­in muut­tavia ja lop­ut 40 kaupun­gin van­ho­ja asukkai­ta, joil­la ei olisi enää varaa asua meren rannalla. 

Kun asun­not raken­netaan meren­ran­nalle, 100 per­het­tä enem­män pystyy asumaan meren ran­nal­la. Aluei­den hin­taerot tasoit­tuvat hie­man. Keskimääräi­nen asum­is­ta­so paranee.

Ran­nan van­ho­jen asukkaiden kan­nat­taa vas­tus­taa tätä, kos­ka hei­dän asun­to­jen­sa arvo las­kee ja naa­puri­in muut­taa väärän­laisia naapureita. 

Voitaisi­in myös rak­en­taa meren ran­nalle kohtu­uhin­taisia asun­to­ja ja vali­ta niihin sata onnel­lista per­het­tä. Olen­naista on, että kaikissa vai­h­toe­hdois­sa olisi hölmöä rak­en­taa asun­to­ja huonoon paikkaan vain, jot­ta ne oli­si­vat halpoja. 

Oike­as­sa elämässä ei ole vain hyviä ja huono­ja aluei­ta. Suurin osa on siltä väliltä. Eri ihmiset myös pitävät eri alueista. Olen­naista on, että siel­lä, mis­sä asun­noista mak­se­taan eniten, niitä on liian vähän ja sinne kan­nat­taa rak­en­taa lisää. 

Kun raken­namme lisää asun­to­ja halut­tui­hin kaupungi­nosi­in, rikkaiden osu­us asun­noista ei kas­va, kos­ka heil­lä kaikil­la on jo asun­to. Hei­dän van­hat asun­ton­sa vapau­tu­vat joillekin toisille, näi­den asun­not seu­raav­ille ja niin edelleen. Tässä ketjus­sa kaikkien asum­is­ta­so para­nee ja halut­tui­hin kaupungi­nosi­in pääsee aiem­paa pienituloisempia.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Demokraatti-lehdessä.