Kuolema ja tilastollinen kuolema

HS ker­too tänään, kuin­ka liiken­nekuolemien määrä Helsingis­sä on rom­ah­tanut, kun Helsin­ki on muut­tanut keskus­tan katu­ja käve­lykaduik­si ja alen­tanut nopeusra­joituk­sia.  Liiken­netur­val­lisu­u­den paran­t­a­mi­nen on perus­tunut toisin sanoen autoil­i­joiden oikeuk­sien rajoittamiseen.

Todet­takoon, että jutus­sa on grafi­ik­ka liiken­neon­net­to­muuk­sis­sa kuolleista, mut­ta se kos­kee vain 2000-lukua, vaik­ka suuri pudo­tus tapah­tui ennen tätä.

Twi­it­tasin uutis­es­ta ja ker­roin, että kaikkia näitä toimia yhdis­tää se, että kokoomus on niitä vastustanut.

Mon­en mielestä kokoomus on ollut oike­as­sa. Liiken­nekuolemat ovat hin­ta, joka kan­nat­taa mak­saa autoilun vapaudesta.

Se pani miet­timään, mik­si tilas­tolli­nen kuole­ma on niin vähäpätöi­nen asia kasvol­liseen kuole­maan verrattuna.

Kuvitelka­amme, että meil­lä oli­si­vat nämä autoil­i­joiden oikeudet ja niiden hin­tana uhrat­taisi­in jumalille rit­u­aali­teuras­tuk­se­na joka toinen lauan­tai-ilta tele­vi­siouutis­ten jäl­keen yksi arval­la valit­tu kansalaisen lot­toar­von­nan sijas­ta. Arvon­ta tehtäisi­in maanan­taina ja lehdis­tö pää­sisi haas­tat­tele­maan seu­raavaa mes­tat­tavaa ja tämän läheisiä etukä­teen. Tätä tuskin jatket­taisi­in kauan, vaan todet­taisi­in, etteivät autoil­i­joiden vapaudet ole näin arvokkai­ta. Edes kokoomus ei olisi toista mieltä.

Mitä eroa siinä on ver­rat­tuna siihen, että joka toinen viikko yksi helsinkiläi­nen kuolee, kos­ka autoilun vapaus on niin tärkeä?