Sote nouskoon tuhkasta

En osaa sur­ra Soten kaa­tu­mista. Se lähti hyvin liik­keelle, mut­ta sit­ten poli­it­ti­nen sopimus nopeutetus­sa aikataulus­sa toteutet­tavas­ta pakkoyk­si­ty­istämis­es­tä ja 18 maakun­nas­ta pilasi kaiken.

Kaikkia Soten tavoit­tei­ta ei voi­da saavut­taa, kos­ka ne ovat ris­tiri­idas­sa keskenään. Raskain sydämin luopuisin sosi­aal­i­toimen ja ter­vey­den­huol­lon yhdis­tämis­es­tä saman komen­non alaisu­u­teen ja kor­vaisin sen ”sil­lal­la”, jos­sa molem­mat toimi­si­vat itsenäis­es­ti, mut­ta niiden välil­lä olisi tiivistä kanssakäymistä ja samat tietojärjestelmät.

Amatöörin intu­iti­ol­la sanois­in, että päi­hde­huol­lon ja psyki­a­tri­an asi­akkaat kuu­lu­vat ter­vey­den­huol­lon vas­tu­ulle niin kauan kun sairaus ei tuo­ta sosi­aal­isia ongelmia, mut­ta jos elämä alkaa men­nä rateil­taan, vas­tuu kuu­luu sosi­aal­i­huol­lolle, joka on tiivi­is­sä yhtey­dessä terveydenhuoltoon.

Erikois­sairaan­hoidon ja peruster­vey­den­huol­lon yhdis­tämisel­lä saataisi­in merkit­tävä paran­nus. Nyt erikois­sairaan­hoito on peruster­vey­den­huoltoa olen­nais­es­ti parem­min resur­soitu. Kuten Mart­ti Kekomä­ki on sanonut, tuhat yleis­lääkäriä lisää ja se olisi siinä.

Olisi hyvä, että ter­veyskeskuk­sis­sa olisi läs­nä myös erikois­lääkäre­itä. Kon­sul­taa­tio voisi tapah­tua käytävän toisel­la puolel­la piipah­taen niin, että yleis­lääkäri on läs­nä. Aina voi oppia lisää.

 

Yleis­lääkäri pitäisi muutenkin palaut­taa ter­vey­den­huol­lon keskiöön – minkä pitäisi tietysti näkyä myös palka­s­sa. Kun lääketi­eteel­lisen tiedon määrä lisään­tyy val­taval­la vauhdil­la, yleis­lääkärin on yhä vaikeampi tietää kaikkea sitä, mitä pitäisi.

Tämä voi mullis­tua piankin. Tekoä­ly tulee ole­maan olen­nainen lääkärin työvä­line. Käsi­tyk­set vai­htel­e­vat siitä, kum­man diag­noosit ovat parem­pia, lääkärin vai tekoä­lyn, mut­ta kaikkien mielestä ken­tau­ri, ihmisen ja koneen yhdis­telmä, on ylivoimainen.

Kun jokin uusi lääketi­eteelli­nen tieto viral­lis­tuu kaikille jaet­tavak­si, tekoä­ly voidaan päivit­tää seu­raavak­si aamuk­si. Lääkärei­den koulu­tus käy vähän hitaammin.

= = =

Moni innos­tui valin­nan­va­paud­es­ta ajatellen, että sen jäl­keen raskas ter­veyskeskusasioin­ti kor­vau­tu­isi työter­veyshuol­losta tutul­la kevyel­lä ja jous­taval­la palvelulla.

Peruster­veelle ihmiselle riit­tävät kevyet palve­lut, kun­han hänet tarvit­taes­sa ohjataan vaa­ti­vampi­en palvelu­jen äärelle. Työssä käyvä arvostaa palvelu­jen suju­vu­ut­ta, vaik­ka se tarkoit­taakin lievää tin­kimistä hoidon laadus­ta.  Aika on kallista.

Näen euroop­palaises­sa per­helääkäri­jär­jestelmässä paljon hyviä puo­lia. Se voisi kat­taa 70 % kansalai­sista, eli ehkä 10 % hoidon tarpeesta, kos­ka kyse on peruster­veistä. Kysymys isän alko­holis­mista, äidin mustelmista ja lapsen psyykkises­tä oireilus­ta tarvit­see inte­graa­tio­ta, jos jokin. Työter­veyshuol­lon pahin ongel­ma on, että se hajot­taa per­heen­jäsenet eri organ­isaa­tioiden asiakkaaksi.

Vaik­ka valin­nan­va­pau­teen liit­tyvä pakkoyk­si­ty­istämi­nen olisi johtanut taloudel­liseen katas­trofi­in, ei yksi­ty­isiä palvelu­ja kan­na­ta uloskaan raja­ta. Yksi­tyiset yri­tyk­set ovat usein parem­min johdet­tu­ja kuin kun­nal­liset palve­lut, ainakin parem­min kuin huonoim­mat kun­nal­liset palve­lut. Huono yksi­tyi­nen yri­tys kar­si­u­tuu pois, mut­ta huono julki­nen jää.

Maakun­nal­la tulee olla oikeus tila­ta palvelu­ja yksi­tyiseltä, vaan ei velvol­lisu­ut­ta. Näin pide­tään kokon­aisu­us kasas­sa samal­la, kun yksi­tyiset voivat osoit­taa voimansa tekemäl­lä asioi­ta edullisem­min ja ken­ties jopa paremmin.

Muuten olen sitä mieltä, että maakun­tien – tai mik­si niitä nyt kut­su­taankin – määräk­si viisi olisi paras.

.….….….….

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä.