Hiilivero ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Sak­salaisen AUE-sää­tien ilmas­tosem­i­naaris­sa tietei­den talol­la 24.1. Pro­fes­sori Peter Lund opponoi alus­ta­jan Caio Koch-Weserin näke­mys­tä, että tarvit­semme kovem­pia hin­to­ja fos­si­il­isille polt­toaineille eli, hiiliveroa.

Lundin mukaan tämä pakot­taisi köy­hät sopeu­tu­maan kun taas rikkaat voisi­vat porskut­taa van­haan malli­in. En nyt puu­tu Lundin puheen­vuoron sisäiseen ole­tuk­seen, että rikkaiden kulu­tuk­ses­sa hiilipäästö­jen hin­ta­jous­to olisi nol­la vaan pohdin ratkaisua ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­u­den kannalta.

Kuvitelka­amme, että  hiiliv­eron (tai päästökau­pan) sijas­ta aset­taisimme jokaiselle henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön, olkoon se C tonnia/vuosi. Tämä nyt ainakaan ei sor­taisi köy­hiä. En nyt puu­tu siihen, miten tämä käytän­nössä tapah­tu­isi, kos­ka aion osoit­taa, ettei sitä kan­na­ta tehdä näin.

Saisiko myy­dä päästöki­in­tiöstään myy­dä toiselle, jos ei itse tarvitse sitä niin paljon kuin tarvit­see rahaa ja toinen taas ajaisi isol­la autol­la ja matkus­taisi välil­lä ulko­maille?  Siinähän ei kukaan häviäisi, kos­ka kokon­ais­päästöt eivät kas­vaisi. Molem­pi­en hyv­in­voin­ti paranisi. Eiväthän he muuten olisi tuo­hon kaup­paan ryhtyneet.

Jos hyväksymme, että henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön­sä saa myy­dä kokon­aan tai osit­tain, pystytämme pörssin, jos­sa päästöjä voi ostaa ja myy­dä. Pörssis­sä päästö­ton­nille tulee jokin hin­ta. Olkoon se p €/tonni.

Tämän jäl­keen jokainen voisi vali­ta tarkan päästön C tai jonkin toisen määrän. Olkoon tuo toinen määrä X tonnia/vuosi. Jos X > C, joutuu mak­samaan päästöoikeuk­sista ja jos X<C on saama­puolel­la. Niin­pä päästö­jen vaiku­tus tuloi­hin on

(C‑X)p €

Pienel­lä lasku­toim­i­tuk­sel­la huo­maamme, ettei sitä kan­na­ta näin tehdä, sillä

(C‑X)p €  = Cp€ — Xp €

Pääsemme täs­mälleen samaan tulok­seen jaka­mal­la ensin kaikille rahaa Cp € ja verot­toma­l­la sen jäl­keen päästöjä hion­taan p €/tonni.

Henkilöko­htainen kau­pat­ta­va hiiliv­ero on siis toteutet­tavis­sa käytän­nössä yksinker­taisim­min verot­ta­mal­la päästöjä niin korkeal­la verol­la, että kokon­ais­päästöt aset­tuvat toiv­o­tulle tasolle ja jaka­mal­la veron tuot­to kaikkien kesken tasan. Tässä ei ote­ta kan­taa siihen, tapah­tuuko tämä yhden maan sisäl­lä vai globaal­isti. Peri­aate on sama.  Veron­si­jas­ta voidaan käyt­tää päästökauppaa.