Taide, tekoäly ja tekijänoikeudet

Kuvitelka­amme, että joku tekoälyasiantun­ti­ja syöt­täisi tekoä­ly­ohjel­malle kaik­ki Mozartin 41 sin­fo­ni­aa ja lait­taisi ohjel­man tuot­ta­maan vielä yhden saman­laisen. Hän toisi sen julk­isu­u­teen väit­tämäl­lä teosta sen­saa­tiomais­es­ti sak­salaisen kar­tanon ullakol­ta löy­tyneek­si Mozartin 42. sinfoniaksi.

Kri­itikot oli­si­vat hal­tiois­saan ja yksimielisiä siitä, että tämä on Mozartin sin­fo­nioista paras. Siinä kitey­tyy kau­ni­isti ja kyp­syneessä muo­dos­sa Mozartin koko aiem­pi tuotan­to. Uut­ta sin­fo­ni­aa soitet­taisi­in innol­la kon­sert­ti­talois­sa ympäri maailmaa.

Sit­ten petos pal­jas­tu­isi. Olisiko sin­fo­nia tämän jäl­keen muut­tunut huonom­mak­si musiikiksi?

Entä kenen teos tämä sin­fo­nia olisi? Tekoä­ly­ohjel­moi­jan, joka toteut­ti pro­jek­tin vai Mozartin, jon­ka musi­ik­ki oli ope­tu­saineis­tona tekoä­ly­ohjel­malle ja joka loi sen tyylin, jota ohjel­ma kopioi?

Mozart ei ole enää vaa­ti­mas­sa tek­i­jän palkkioi­ta itselleen, mut­ta entä jos joku tek­isi näin jollekin elos­sa ole­valle säveltäjälle – tai taidemaalarille?

Tekoä­lyn avul­la tul­laan tuot­ta­maan niin musi­ikkia kuin kuvataidet­takin. Onko se tap­pio kult­tuurille vai suuri voit­to – olet­taen, siis että tuo­tos on ihmisen tekemää taidet­ta parempaa?