Sisääntuloteiden kapasiteetti vain ja yksinomaan siitä, kuinka paljon sen päästä pääsee autoja katuverkkoon niin kuin pullosta ulos tulevan nesteen määrä ei riipu pullon paksuudesta vaan pullonkaulan paksuudesta. Tuskin paljasta salaisuutta, kun kerron, että Helsinki säännöstelee esimerkiksi Länsiväylältä tulevaa liikennettä Ruoholahdessa liikennevaloilla. Jos ei säännöstelisi, katuverkko menisi tukkoon ja liikennejärjestelmä kapasiteetti romahtaisi.
Viimeinen merkittävä liittymä moottoriteille ennen Helsingin katuverkkoon törmäämistä on Kehä I. Siksi bulevardisointi tehdään Kehä I:n sisäpuolella. Ruuhka-aikana bulevardeista ei ole sisääntuloteiden kapasiteetille haittaa.
Ruuhka-ajan ulkopuolella nopeusrajoitukset, suojatiet ja liikennevalot tietysti hidastavat matkantekoa, tyypillisimmillään 2 – 5 minuuttia. Toisessa vaakakupissa on niiden 70 000 ihmisen matka-aika, jotka näin pääsevät asumaan Helsinkiin ratikkayhteyden päähän sen sijaan, että muuttaisivat esimerkiksi Tuusulaan, jonne Antti Kaikkonen toivotti heidät tervetulleiksi.
Kun Helsinki kaavoittaa asuntoja 150 000 ihmiselle Kehä I:n sisäpuolella, merkitsee se, että katuverkko alkaa käydä ahtaaksi. Helsinkiläiset eivät voi itse käyttää autoa niin paljon kuin tähän asti. Siksi Helsinki panostaa ratikkaverkkoon — jopa kokoomus kannattaa tätä. Mutta ei Helsinki myöskään toivota tervetulleeksi kasvavia automääriä naapurikunnista.
Jos nuo 70 000 ihmistä asutettaisiin kahden auton kotitalouksiin pitkin Uudenmaan savipeltoja, sisätuloteiden liikenne ruuhkautuisi niin pahoin, että matka-ajat pitenisivät nykyisestä olennaisesti.