Pyöräillessä kuunneltua: Popeda 1946

Viro­laisen Ilmar Tan­skan kir­ja Neu­vos­to­val­lan alkua­joista Virossa. Kir­jan päähenkilöitä ovat mies, nainen ja poi­ka. Poi­ka on naisen poi­ka, mut­ta mies ei ole naisen puoliso, vaan KGB:n agent­ti, jon­ka hienoon Pope­daan pieni poi­ka ihas­tuu ja tulee ker­toneek­si vähän liikaa per­heen­sä asioista urkki­jalle. Sen seu­rauk­se­na isä katoaa ja lop­ul­ta poi­ka menet­tää myös äitinsä. 

Kir­jan voi nähdä mus­tavalkoise­na pro­pa­gan­dakir­joituk­se­na siitä, mitä kauheuk­sia viro­laiset jou­tu­i­v­at neu­vos­tomiehi­tyk­sen ensim­mäis­inä vuosi­na koke­maan. Mut­ta se, mitä viro­laiset jou­tu­i­v­at koke­maan, oli juuri niin kauheaa, eikä sitä oikein voi muuten kuin mus­tavalkois­es­ti kuvata. 

Kir­ja kuvaa myös kor­rup­tio­ta ja sitä vain­o­tuk­si jou­tu­misen pelkoa  pelkoa, jota myös jär­jestelmän kan­nat­ta­jat kokivat.

 Sofi Oksa­nen tekee sen parem­min, mut­ta kyl­lä tämä kir­ja kan­nat­taa lukea/kuunnella. Noi­ta aiko­ja Virossa tun­nemme aivan liian huonos­ti. Jos etsii kir­jal­lisu­ud­es­ta vaalean­punaisia unelmia, tämä kir­ja kan­nat­taa kiertää. 

Sitä en tiedä, enkä nopeal­la googlet­tamisel­la löytänyt, mis­sä määrin kir­ja ja eri­tyis­es­ti pikkupo­jan syyl­lisyys perus­tuu tositapahtumiin.

Äänikir­ja on julka­istu huhtiku­us­sa 2018, mut­ta mis­tään ei käy ilmi, mil­loin suomen­nus puhu­mat­takaan alku­peräis­es­tä kir­jas­ta on julka­istu.  Ehkä vuon­na 2016?