Virolaisen Ilmar Tanskan kirja Neuvostovallan alkuajoista Virossa. Kirjan päähenkilöitä ovat mies, nainen ja poika. Poika on naisen poika, mutta mies ei ole naisen puoliso, vaan KGB:n agentti, jonka hienoon Popedaan pieni poika ihastuu ja tulee kertoneeksi vähän liikaa perheensä asioista urkkijalle. Sen seurauksena isä katoaa ja lopulta poika menettää myös äitinsä.
Kirjan voi nähdä mustavalkoisena propagandakirjoituksena siitä, mitä kauheuksia virolaiset joutuivat neuvostomiehityksen ensimmäisinä vuosina kokemaan. Mutta se, mitä virolaiset joutuivat kokemaan, oli juuri niin kauheaa, eikä sitä oikein voi muuten kuin mustavalkoisesti kuvata.
Kirja kuvaa myös korruptiota ja sitä vainotuksi joutumisen pelkoa pelkoa, jota myös järjestelmän kannattajat kokivat.
Sofi Oksanen tekee sen paremmin, mutta kyllä tämä kirja kannattaa lukea/kuunnella. Noita aikoja Virossa tunnemme aivan liian huonosti. Jos etsii kirjallisuudesta vaaleanpunaisia unelmia, tämä kirja kannattaa kiertää.
Sitä en tiedä, enkä nopealla googlettamisella löytänyt, missä määrin kirja ja erityisesti pikkupojan syyllisyys perustuu tositapahtumiin.
Äänikirja on julkaistu huhtikuussa 2018, mutta mistään ei käy ilmi, milloin suomennus puhumattakaan alkuperäisestä kirjasta on julkaistu. Ehkä vuonna 2016?
Itse olen vuosien varrella kuunnellut satoja tunteja lähinnä englanninkielisiä non-fiction äänikirjoja (plus luentoja ja podcastejä). Monet aiemmin tylsät hetket pakollisten askareiden parissa ovat muuttuneet iloksi. Ulkoilua suorastaan odottaa, kun pääsee kuuntelemaan mielenkiintoista kirjaa, luentoa tms. Varmaan hyödyllisin harrastus ikinä. Suomenkielistäkin matskua olisin mielelläni kuunnellut, mutta sitä ei ole ollut tarjolla paitsi lähinnä romaaneja. Tosin näkövammaisten kirjastosta löytyisi vaikka mitä mutta kun ei ole näkövammaa https://www.celia.fi. Toisaalta nyt osaan sitten englantia paljon paremmin. Ja ruotsia, koska ruotsiksi äänitietokirjallisuutta jo löytyy kirjastoista ja netistä toisin kuin suomeksi.
Tykkäsin kanssa Pobedasta paljon. Taska on kertojana lumoava. Kirja toimii paremmin viroksi, käännös ei ole ihan niin kaunista kieltä, joskaan ei siinä mitään vikaa sen kummemmin ole. Totalitaristinen valtio ja “uuden yhteiskunnan” rakentamisen vaatimat uhraukset tulevat kirjassa todella kouriintuntuvasti esiin. Arvostan tässä opuksessa etenkin sitä, että kaikkien henkilöhahmojen ymmärtäminen on hyvin helppoa.
Tämä kirja on myös totisesti siitä kiinnostava, että virolaista maailmankatsomusta on sen valossa helpompi ymmärtää. Ainoa, mitä jäin miettimään, on kuusivuotiaan pikkupojan maailma. Noin kovissa oloissa elävä lapsi ei varmasti selviäisi ilman vaikeita traumoja.
Suomessa on sukupolvi, joka ei oikein tajua, mitä Neuvostoliitto merkitsi Balttiassa ja Keski-Euroopassa. Sitten ihmetellään, miksi Venäjää kohdellaan orjuuttajana ja Saksaa yhä pelastajana alueella, joka alkaa Baltiasta ja päättyy Ukrainaan.
Olisikohan USA se pelastaja? Puolet Saksasta oli myös Neuvostoliiton vallan alla, ja sitä ennen Saksa kaasutti miljoonia Baltiassa, puolassa ja Ukrainassa. USA oli se joka laittoi vuosikymmenet Neuvostoliitolle vastaan.
Suomessa poliitikot kumarsivat itään samalla kun Neuvostoliitossa vietiin toisinajattelijoita Siperiaan leireille kuolemaan.
Valitettavasti Venäjä näyttää kunnioittavan vain voimaa, ja valitettavasti tuntuu siltä, että nykymaailmassa Suomen olisi kasvatettava maanpuolustusbudjettia, ja harkittava naistenkin kansalaisvelvollisuutta Israelin tapaan.
Juuri noin,
USA se oli joka kaiken lopulta korjasi. Kiitosta se ei saanut koskaan. Euroopallainen vasemmisto tykkasi Neuvostoliitosta ja mita tahansa se teki, se oli oikein.
Olen usein miettinyt, miksi nykypaivankin vasemmisto tukee kaikkea Venajan politiikkaa, vaikka itse maa on nykyisin pahimman lajin kapitalistipaikka. Mutta kai se on vain historian muistoa.
Kiinnostavaa.
t. Mikko
USA tuki kylmän sodan aikana Euroopan vasemmiston enemmistöä eli demareita näiden kamppailussa neukkumyötäilijöitä ja vallankumouksellisia vastaan. USA tuki, muuten, myös esimerkiksi mafiaa samassa tarkoituksessa.
Sama kuvio toistui Suomessa, vaikka täällä oli muuten enemmän neukkujen virallista ja vapaaehtoistakin nuolemista kuin muualla lännessä. Demareissakin oli varsin vastenmielistä kommariporukkaa. Tosin enemmistö vasemmistostakin olisi varmasti ollut valmis tarttumaan aseisiin, jos Neukkula olisi yrittänyt vallankaappausta.
Historiakatsauksen lopuksi muistutan, että neukkujen nuolemiskulissin takana pressa ja hallitukset veivät Suomea osaksi länsieurooppalaista yhteisöä: pohjoismaita, Eftaa, EEC:t, Euroopan neuvostoa.
Suomi liittyi “EEC“hen vasta vuonna 1995
Vapaakauppasopimus EEC:n kanssa joskus 1070-luvun alussa. EEC:hen Suomi ei ehtinyt liittymään.
Ymmärsit varmaan että EEC = nykyinen EU.
Vapaakauppasopmus astui voimaan 1973, ja oli seuraus siitä että Britannia, Tanska ja eräät muut maat erosivat EFTA:sta ja liittyivät EEC:hen. Vienti Britanniaan oli Suomelle siihen aikaan arvoltaan suurinta ja olisi ollut katastrofi jos sopimusta ei olisi saatu aikaan. Silti Suomessa oli jostain syystä niitä jotka vastustivat sopimusta.
Otsikosta luulin että kuuntelit 1980-luvun suomirokkia.
Suomessa pyörällessä saa kummasti perspektiiviä Yle Areenan 1918 äänien kirjasta.