Viikko koulutusta joka vuosi kaikille

Tekoä­ly tekee aikuisk­oulu­tuk­ses­ta välttämättömyyden

Dig­i­tal­isaa­tio vei 1900-luvun lop­ul­la nopeaan tahti­in työ­paikko­ja pankeista, tehtaista ja vähän kaikkial­ta. Sen jäl­keen on ollut rauhal­lisem­paa. Matal­la roikku­vat hedelmät on poimittu.

Tekoälystä odote­taan uut­ta talouden vauhdit­ta­jaa. Se avaa val­tavia näkymiä luvat­en parem­pia tuot­tei­ta, toimi­vam­paa yhteiskun­taa ja helpom­paa elämää.

Silti tekoä­lyä koske­vat kir­joituk­set ovat voit­top­uolis­es­ti pelokkai­ta. Pelätään mas­satyöt­tömyyt­tä ja eriarvoisuutta.

Tekoä­lyn vaiku­tus työl­lisyy­teen riip­puu ennen kaikkea siitä, mitä tapah­tuu osaamisvi­noumalle – sille, että työ­paikko­jen vaa­timus­ta­so ylit­tää työt­tömien osaamisen.

Yleinen usko­mus on, että tekoä­ly kar­sii edelleen ruti­ini­no­maista työtä. Jäl­jelle jäävät työt, jois­sa ihmi­nen on konet­ta parempi.

Ajatel­laan vaik­ka kie­lenkään­täjiä. Tietokoneen kyky kään­tää tek­stiä kielestä toiseen kohe­nee nopeasti. Kaunokir­jal­lisu­u­den kään­tämiseen tekoälystä tuskin on pitkään aikaan. Ihmiskään­täjistä jäl­jelle jäävät ne, joil­la on ymmär­rystä tek­stin nyans­seille – siis parhaat.

Tämä kos­kee muitakin ammat­te­ja. Parhaat ja luovim­mat men­estyvät ja ruti­in­isuorituk­seen yltävät kor­vau­tu­vat koneilla.

Kyse on pait­si koulu­tuk­ses­ta, myös henkilöko­htai­sista omi­naisuuk­sista. Uudessa taloudessa tarvi­taan sosi­aal­isia taito­ja. Yhdys­val­lois­sa ujout­ta lääk­itään jo sairautena.

Amerikkalaiset teknolo­giayri­tyk­set kehit­tävät kil­van kas­saton­ta kaup­paa, jos­sa asi­akkaan poim­i­mat tuot­teet laskute­taan suo­raan tililtä. Se on kallis kehit­tää, mut­ta hal­pa monistaa, joten sen voi ennus­taa lev­iävän nopeasti.

Kokon­ais­ten ammat­tien katoamises­sa ei ole mitään uut­ta. Off­set-pain­ot syr­jäyt­tivät kohopain­o­la­to­jien vaa­ti­van ja arvoste­tun ammatin muu­ta­mas­sa vuodessa. Mitään sel­l­aista työ­paikkatuhoa ei ole näkyvis­sä, joka koet­ti­in maa- ja met­sä­taloudessa 1960-luvulla.

= = =

Moni asia muut­tuu toisen­laisek­si. Kuten aikanaan auto­ja ajatelti­in moot­to­ril­la varustet­tuina hevos­rat­taina, ajat­telemme itse ajavaa autoa Volvon kaltaise­na kulkuneuvona.

Tule­vaisu­ut­ta voivat olla itse kulke­vat kaup­pakas­sit, jot­ka tuo­vat netistä tilatut ostok­set talon seinässä ole­vaan laatikkoon. Niiden ei tarvitse olla las­ten­rat­tai­ta isom­pia eikä polkupyörää nopeampia. Suuret kaup­pakeskuk­set voivat käy­dä tarpeettomiksi.

Paljon on kiin­ni siitä, mitä lain­säädän­tö sal­lii. Ter­vey­den­huol­los­sa omien elin­toim­into­jen mit­taami­nen yleistyy. Net­ti­in ilmestynee kau­pal­lisia sivus­to­ja, jot­ka jalosta­vat mit­taus­tu­lok­set diag­noo­seik­si. Sairaalas­sakin tekoä­ly tulee tekemään oikeampia diag­noose­ja kuin ihmis­lääkäri. Koneen ja poti­laan välis­sä tarvi­taan ihmistä, mut­ta riit­täisikö siihen usein sairaanhoitaja?

= = = =

Koulu­tus­ta­son 1990-luvul­la pysäytet­ty nousu pitäisi käyn­nistää uud­estaan. Tätäkin tärkeäm­pää on uud­is­taa opetet­tavia tieto­ja ja taitoja.

Koulim­i­nen tun­nol­lisek­si puur­ta­jak­si on toiv­ot­tavasti jäänyt taakse. Työ­markki­noil­la tarvi­taan jatkos­sa matemaat­tista ajat­telua, vuorovaiku­tus­taito­ja ja esi­in­tymiskykyjä sekä epä­suo­ma­laista itsen­sä esil­lä pitämistä.

Tekoä­ly myös tehostaa oppimista räätälöimäl­lä dig­i­taal­isia oppimisym­päristöjä opetet­ta­van taito­jen mukaan.

Suuri mullis­tus tarvi­taan aikuisk­oulu­tuk­seen. Kukaan tuskin kuvit­telee, että tämän ajan koulu­tus vas­taa 2060-luvun työelämän vaa­timuk­sia. Viikko vuodessa koulu­tus­ta kaikille olisi hyvä peri­aate osaamisen päivit­tämisek­si. Sen pitäisi olla jokaisen oikeus, ellei suo­ras­taan velvol­lisu­us. Oppivelvol­lisu­usiäk­si 65 vuot­ta! Tämä on aivan keskeistä, jos halu­amme tekoälya­jan muut­tuvan ilok­si eikä syr­jäyt­täväk­si eriarvoisuudeksi.

Aikuisk­oulu­tuk­ses­ta ja työn ohes­sa oppimis­es­ta pitäisi saa­da todis­tus, jot­ta voisi osoit­taa osaamisen­sa työtä haet­taes­sa. Tarvit­semme pieniä mini­tutk­in­to­ja, ajoko­rt­te­ja, joil­la voi osoit­taa osaamisen­sa taval­la, jota tietokonekin ymmärtää.

Tekoä­ly voi nimit­täin tuo­da val­taisas­ti lisää tehoa työn­väl­i­tyk­seen, mut­ta se tarvit­see tiedot osaamis­es­ta. Suomes­sa täytetään noin puoli miljoon­aa työ­paikkaa vuodessa. Työtä hake­vat ja työ­nan­ta­jat tutus­tu­vat vain häviävän pie­neen osaan tar­jol­la ole­vista vaihtoehdoista.

Tekoä­ly pystyy paljon parem­paan. Se voisi myös etsiä jatku­vasti sopi­vaa työ­paikkaa kaikille – myös työssä oleville.

Osaamisvi­noumaa nimit­täin helpot­taisi huo­mat­tavasti, jos saisimme sysi­tyk­si työu­ral­la eteen­päin niitä, joiden koke­mus on kart­tunut vaa­ti­vampi­in tehtävi­in sovel­tuvak­si. Heiltä jäisi yksinker­taisem­pia työ­paikko­ja niille, joiden osaami­nen ei vielä riitä vaa­ti­vampi­in tehtäviin.

Osaamisen kart­tumisen kannal­ta työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen aina sil­loin täl­löin on muutenkin hyväk­si. Onkin turmi­ol­lista, että työ­paikan vai­h­toa yritetään kahli­ta kil­pailukiel­loil­la. Siitä kär­sii koko kansantalous.

= = = =

Pes­simistit voivat silti olla oike­as­sa siinä, että tekoä­lyltä ja robot­eil­ta jää yhä vähem­män työtä ihmis­ten tehtäväk­si. Huonos­ti toteutet­tuna tämä voi johtaa eri­ar­voiseen dystopiaan.

Vähän pitäisi nos­taa rimaa tavoiteaset­telus­sa. Eikö työn­teon vähen­e­mistä ja antoisam­paa elämää kan­na­ta suo­ras­taan tavoitel­la, kun­han tulon­jaos­ta huole­hdi­taan? Uhka kan­nat­taa kään­tää mah­dol­lisu­udek­si. Se on vaa­ti­va urak­ka ja vaatii aika eri­laista poli­ti­ikkaa kuin nyt har­joite­taan, mut­ta siihen kan­nat­taisi varautua.

Onko kukaan valit­tanut, että automaat­tiset pyyk­in­pe­sukoneet ovat vähen­täneet kotitaloustyötä?

= = =

Kir­joit­ta­ja on toimin­ut TEM:n Tekoä­lyn aika ‑han­kkeen työn tule­vaisu­ut­ta pohti­neen jaos­ton puheenjohtajana

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä