Pilvenpiirtäjiä Helsinkiin?

Helsin­gin kaupunkiym­päristölau­takun­ta kävi Toron­tossa tutus­tu­mas­sa kanadalaiseen kaupunkisuunnitteluun.

Toron­tossa kuten jok­seenkin kaikkial­la, yhä suurem­pi osa asukkaista halu­aa asua keskus­tan tun­tu­mas­sa, urbaanien palvelu­jen äärel­lä ja käve­ly- tai ratikka­matkan päässä työpaikoistaan.

Väljästi kaavoite­tu­il­la alueil­la on omat hyvät puolen­sa, mut­ta niiden huono puoli on, että väljä kaavoitus tietää vähän asukkai­ta ja se taas tietää köy­hää kaupunkikult­tuuria. Ei kahviloi­ta, ei taide­gal­le­ri­oi­ta ei tapah­tu­mia ja huonot joukkoli­iken­ney­htey­det.  Elävä kaupun­ki ja väljä asum­i­nen ovat ris­tiri­itaisia tavoit­tei­ta. Aiem­paa use­ampi val­it­see tiivi­isti kaavoite­tun alueen, jon­ka kor­vauk­sek­si saa urbaanin elämän­muodon edut. Kaik­ki eivät näin ajat­tele eikä edes enem­mistö — onnek­si, kos­ka keskus­ta-asum­ista on tar­jol­la rajoitet­tu määrä.

Jot­ta tiivi­iseen kaupunki­in pää­si­sivät kaik­ki ne, jot­ka sitä halu­a­vat, tarvit­taisi­in kan­takaupungis­sa lisää asun­to­ja ainakin sadalle tuhan­nelle asukkaalle.

Toron­tossa sata­ma- ja logis­ti­ik­ka-alueil­ta on vapau­tunut tilaa niin kuin meil­läkin, mut­ta tämä ei riitä alku­unkaan tyy­dyt­tämään keskus­ta-asumisen kysyn­tää. Toron­tossa vas­taus on rak­en­taa ylöspäin. Van­ho­ja matalia raken­nuk­sia pure­taan monikym­menker­roksis­ten asuin­tornien tieltä.

Pitäisikö Helsingis­säkin sal­lia pil­ven­pi­irtäjien rak­en­t­a­mi­nen, vaik­ka se merk­i­t­y­sisikin, että Tuomiokirkko jäisi niiden varjoon?

== = =

Voi kuu­lostaa yllät­tävältä, mut­ta korkeat tor­nit eivät tuo olen­nais­es­ti lisää asun­to­ja, elleivät ne ole todel­la korkei­ta. Umpiko­rt­telit tuo­vat neliök­ilo­metrille suun­nilleen yhtä paljon asukkai­ta, jos ne on raken­net­tu tehokkaasti niin kuin Kru­u­nun­haas­sa tai Jugend-Kata­janokalla. Tor­nit tarvit­se­vat ympärilleen tilaa. Toki umpuko­rt­teli­in voi rak­en­taa nurkki­in korkeampia torne­ja, jol­loin saadaan yhdis­te­tyk­si molem­pi­en ratkaisu­jen edut.

Helsin­gin uusil­la alueil­la, vaikka­pa Jätkäsaa­res­sa, ei ole päästy Kata­janokan tehokkuuk­si­in, kos­ka vaa­dit­tua määrää autopaikko­ja ei saisi mah­tu­maan mihinkään. Sata vuot­ta sit­ten täl­laisia rajoit­tei­ta ei ollut. Ihan kivasti asun­not kuitenkin menevät kau­pak­si, vaik­ka autopaikko­ja ei olekaan.

Umpiko­rt­teli on hyvä malli keskus­ta-asumiselle — eri­tyis­es­ti, jos kort­telin sisälle jäävää piha toteutetaan yht­enäisenä puis­tona ilman tont­tien välisiä aito­ja. Talot suo­jaa­vat liiken­teen melul­ta ja ‑saastei­ta eivätkä pikku­lapset karkaile pihoil­ta kadulle.

Tornien sijas­ta urbaa­nia Helsinkiä pitäisi laa­jen­taa tiivi­inä umpiko­rt­te­likaupunk­i­na ja tyy­tyä 5–8 ‑ker­roksisi­in taloi­hin. Joitakin torne­jakin mah­tuu, kuten Kalasa­ta­mas­sa nyt tehdäänkin.

Ongel­mana vain on, että kan­takaupun­ki on ympäröi­ty tehot­tomasti kaavoite­tul­la esikaupunkialueel­la.  Ne pitäisi purkaa vai­heit­tain pois ja kaavoit­taa kolme ker­taa tehokkaam­min, mut­ta täl­laista on demokra­ti­as­sa vaikea toteut­taa. Ehkä siis sit­tenkin torneja?

= = = =

Raken­nuskus­tan­nuk­set ovat torneis­sa huo­mat­tavasti suurem­mat kuin mata­lam­mis­sa talois­sa. Tarvi­taan esimerkik­si tur­val­lisu­ussy­istä kahdet raput ja rak­en­t­a­mi­nen on muutenkin vaa­ti­vam­paa. Sik­si torneista ei saa kan­nat­tavia kuin siel­lä, mis­sä asun­to­jen osta­jat ovat valmi­ita mak­samaan korkei­ta neliöhin­to­ja. Lähiöis­sä korkean asumisen vasti­neek­si ei saa kan­takaupun­gin etu­ja eikä korkea rak­en­t­a­mi­nen tun­nu muutenkaan järkevältä, kos­ka tilas­ta ei ole puutetta.

Espoon Keilaniemeen kuitenkin suun­nitel­laan 40-ker­roksisia asuin­torne­ja. Suh­tau­tu­vat siis opti­mistis­es­ti alueen vetovoimaan. Opti­misti­nen on myös Paulig Oy, joka rak­en­taa Vuosaa­reen 26-ker­roksista asuintaloa.

Urbaa­nia elämää ei syn­nytä rak­en­ta­mal­la yksi kort­teli tiivi­isti. Tarvi­taan kilo­metrin säteelle kym­meniä­tuhan­sia asukkai­ta tai työpaikkoja.

Lähiöitäkin pitäisi tiivistää, mut­ta asukkaat panevat kovasti vas­taan. Tiivistämi­nen kuitenkin nos­taa asun­to­jen arvoa. Parem­mat palve­lut ja parem­mat joukkoli­iken­ney­htey­det nimittäin.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperi-lehdässä