MAL-sopimukset 12-vuotisiksi?

On esitet­ty, että kun­tien ja val­tion maankäytön, asumisen ja liiken­teen MAL-sopimuk­set solmit­taisi­in jatkos­sa 12 vuodek­si neljän vuo­den sijaan. Kymme­nen vuot­ta sit­ten olisin ollut samaa mieltä, mut­ta en ole enää.

12 vuot­ta sit­ten pääkaupunkiseudul­la oli meneil­lään mas­si­ivi­nen muut­to kehyskun­ti­in. Tai oikeas­t­aan se oli sil­loin jo tait­tumas­sa, mut­ta asia pal­jas­tui päät­täjille vas­ta vuosia myöhem­min. Nyt tuon ilmiön sym­bo­l­ik­si nous­sut Nur­mi­järvi on muut­to­tap­piokun­ta. Jos sil­loin olisi kiveen hakat­tu 12 vuo­den liiken­nein­vestoin­nit peru­ut­ta­mat­tomasti, rak­en­taisimme nyt sadoil­la miljoonil­la yhteyk­siä keskelle pel­toa, jonne kukaan ei olisi muut­ta­mas­sa eikä toisaal­ta kas­va­neeseden kaupunki­maisen asumisen kysyn­tään pystyt­täisi vastaamaan.

Van­hen­tunein tiedoin tehtyjä investoin­te­ja voi käy­dä ihaile­mas­sa vaik­ka Hjal­lik­sen Sipoon­ran­nas­sa. Itseasi­as­sa koko Öster­sun­domin suun­nitel­ma perus­tuu van­hen­tuneisi­in asum­is­pref­er­ens­sei­hin eikä tule ehkä koskaan toteutumaan.

Jos ihmis­ten pref­er­enssit muut­tuvat noin nopeasti, on voita­va tehdä kor­jaavia päätök­siä nopeam­min kuin vas­ta 12 vuo­den kuluttua.

Aika vähän jää tilaa myös kun­nal­liselle demokra­tialle, jos val­tu­us­tot eivät voi muut­taa maankäytön suun­nitelmia kuin vas­ta kol­men val­tu­us­tokau­den jälkeen.

Minä muut­taisin koko rak­en­teen täysin. Sel­l­aiset val­takun­nal­liset han­kkeet kuin vaikka­pa tun­nin juna Turku­un tai lento­kent­tära­ta nopeut­ta­maan Tam­pereen liiken­net­tä kuu­lukoot edelleen val­tion vas­tu­ulle, mut­ta kaupunki­raken­net­ta palvel­e­vat investoin­nit laitet­takoon kun­tien mak­set­tavak­si. Vas­ta sil­loin asumisen ja liiken­teen investoin­nit tuk­i­si­vat tehokkaasti toisiaan.

Kun­nille tulisi kan­nustin kaavoit­taa asum­ista taval­la, joka ei vaa­di jär­jet­tömän tehot­to­mia investoin­te­ja. Nythän kun­nan kan­nat­taa kaavoit­taa taval­la, joka tuot­taa suuria meno­ja val­ti­olle. Jot­ta en haukkuisi aina Kirkkon­um­mea, otet­takoon täl­lä ker­taa esimerkik­si Helsin­gin kaavailut rak­en­taa Öster­sun­domin pohjoisosaan merkit­tävä määrä pien­talo­ja tukki­maan Por­voon­väylän liiken­net­tä. Jos sen alueen kus­tan­nuk­sik­si las­ket­taisi­in tielaitok­selle koitu­vat väistämät­tömät menot, han­ke kävisi kan­nat­ta­mat­tomak­si, mut­ta val­tio­han ne mak­saa, joten ei huolta.

Val­tion pitäisi tietysti kor­va­ta meno­jen siir­tymi­nen kun­nille. Jaet­takoon kun­nille infrain­vestoin­ti­ra­haa toteu­tuneen asun­to­tuotan­non suh­teessa, jotain noin 30 000 €/asunto.

Jos jokin kun­ta pystyy toteut­ta­maan asun­to­tuotan­toa niin, että infraku­lut ovat tätä pienem­mät, sehän on vain hyvä. Jos jonkin hake taas tulisi paljon kalli­im­mak­si, sitä ei ehkä kan­nat­taisi toteuttaa.

Kun päätök­sen­teko ja vas­tu­ut investoin­neista ovat kun­nal­la, koros­tuu myös kun­nalli­nen demokra­tia. Nyt tärkeim­mät maankäy­ht­töä koske­vat ratkaisut tehdään virkami­esten väli­sis­sä neuvotteluissa.

Kun­nat käyt­täi­sivät sitä suun­nit­telu­jän­net­tä, jon­ka parhaak­si näkevät. Kun suun­nitelmien poh­jana ole­vat ole­tuk­set osoit­tau­ti­vat väärik­si, kun­ta pystyy kor­jaa­maan toim­intaansa nopeam­min kuin tämä jäy­hä MAL-koneisto.