Kaupunkiympäristölautakunta Torontossa (4) Korkea rakentaminen

Jos on suun­nit­tele­mas­sa kokon­aan uut­ta kaupunkia keskelle ei mitään, ei kan­na­ta suun­nitel­la sinne korkei­ta toimis­to- tai asuin­torne­ja. Paljon parem­paan tulok­seen pääsee euroop­palaisel­la umpiko­rt­telirak­en­tamisel­la, 5 – 8 ker­rosta. Tuot­taa osa­puilleen saman aluete­hokku­u­den (tornien väli­in on jätet­tävä tilaa) ja parem­man asuinympäristön.

Tor­nit ovat yhtä surkeaa asuinympäristöä kuin pis­te­talot, joiden väli­in jäävä alue on ei kenenkään maa­ta. Pieniä lap­sia ei esimerkik­si voi yksin ulos leikkimään toisin kuin tur­val­lises­sa umpiko­rt­telin pihassa.

Toimis­to­jen osalta korkeat tor­nit ovat vähän eri asia. Sil­lä las­ten leikkip­i­hal­la ei ole niin väliä ja yri­tyk­sen sisäi­nen logis­ti­ik­ka toimii parem­min yhdessä 70-ker­roksises­sa tor­nissa kuin 14:ssä viisikerroksisessa.

Jos kan­takaupun­ki (down­town ‑alue) on täy­teen raken­net­tu ja satatuhat­ta ihmistä halu­aisi muut­taa sinne, se on mah­dol­lista vain rak­en­ta­mal­la todel­la korkei­ta asuin­torne­ja. Tornien on olta­va todel­la korkei­ta ennen kuin tiiveys voit­taa nor­maalin umpikorttelin.

On tietysti toinenkin mah­dol­lisu­us: purkaa van­ha, tehot­tomasti raken­net­tu (e<0,8) ja kor­va­ta se kaupunki­maisem­mal­la (e= 1,5 – 2), mut­ta tähän liit­tyy se purkami­nen. Jois­sakin onnekkaissa tapauk­sis­sa on mah­dol­lista tiivistää ole­mas­sa ole­vaa ilman, että siitä tulee kovin keinotekoisen näköistä.

Jos siluet­ti puhkaistaan ympäristöä korkeam­mal­la raken­nuk­sel­la, on velvol­lisu­us rak­en­taa todel­la hienoa. Helsingis­sä on jo kahdesti käynyt niin, että kaavaan merkit­ty hieno torni toteu­tuukin hal­pana rumiluk­se­na.  Ensin Cir­ruk­sen torni Vuosaa­res­sa ja nyt tämä SRV:n valkois­es­ta likaisen har­maak­si muut­tunut Kalasa­ta­mas­sa. (Tänään se muuten näyt­ti laske­van auringon val­os­sa läh­es valkoiselta.) Nämä vähen­tävät huo­mat­tavasti toden­näköisyyt­tä sille, että Helsingis­sä kaavoitet­taisi­in lisää korkeaa rak­en­tamista. Min­un on myös vaikea ymmärtää, että kaupun­gin virkamiehet myön­tävät tuos­ta vain raken­nus­lu­van merkit­tävälle raken­nuk­selle, joka rikkoo kaavamääräyksiä.

Van­cou­veris­sa opimme, että korkea rak­en­t­a­mi­nen on järkevää vain keskus­tas­sa, jos­sa asukkaat saa­vat kor­vauk­se­na korkean rak­en­tamisen haitoista kaiken sen, mitä asum­i­nen keskus­tas­sa tarjoaa.

Toron­tossa oli kuitenkin siel­lä tääl­lä muu­ta­man tornin ryp­päitä keskel­lä ei mitään. Kun ympäril­lä oli hyvin tilaa, olisi tun­tunut loogisem­mal­ta toteut­taa rak­en­tamien euroop­palaisit­tain. Tähän täy­tyy olla jokin mikro­taloudelli­nen syy. Esimerkik­si se, että devoloperi halu­aa tietyn määrän rak­en­tamista oma­lle maalleen ja sitä on vähän. Naa­puris­sa olisi hyvin tilaa, mut­ta sen omis­taa joku toinen.

Nämä maan­omis­ta­jave­toiset han­kkeet johta­vat tällaiseen.

Tästä on kyse myös Pauli­gin tule­vis­sa torneis­sa Vuosaa­res­sa. Vuosaa­res­sa olisi kyl­lä tilaa, mut­ta Paulig ei omista sitä. Kat­so­taan, mitä siitä tulee.

Toron­tossa näki paljon ohui­ta ja siro­ja torne­ja. Suomes­sa sel­l­aista ei saa rak­en­taa, kos­ka on olta­va kak­si rap­pukäytävää tuli­palon var­al­ta. Palo­tur­val­lisu­us on Kanadas­sa korkeam­mal­la tasol­la kuin Suomes­sa, joten jokin teo­ria niil­lä on olta­va siitä, miten kapea tor­ni­ta­lo tehdään turvallisesti.

Mut­ta tor­nit voivat olla myös kauniita