Linkolan ohjelmasta 30 vuotta myöhemmin

Pent­ti Linko­la kir­joit­ti 30 vuot­ta sit­ten ehdo­tuk­sen­sa vihreän liik­keen ohjel­mak­si. Sitä ei voitu käsitel­lä asial­lis­es­ti, kun mies ker­toi samanaikaises­ti ihail­e­vansa esimerkik­si Bad­er-Mein­hof-ryh­män terroristeja.

Ohjel­ma meni tiivis­tet­tynä näin:

On lopetet­ta­va met­sien raiskaami­nen ekol­o­gis­es­ti köy­hik­si puu­pel­loik­si. On vähen­net­tävä sekä kulu­tus­ta että väk­ilukua radikaal­isti. Ihmisen kuu­luu raataa elan­ton­sa eteen ja hylätä työtä säästävä teknolo­gia. Kaupungeista tulee muut­taa maalle peruselinkeino­jen pari­in. Kansa on lyhyt­näköistä, joten demokra­ti­as­ta ei ole muu­tos­ta toteut­ta­maan. Tarvi­taan ekol­o­giseen pelas­tuk­seen sitoutunut dik­ta­tori­nen maailmanhallitus.

 

Ter­ror­ipuheet osoi­tus älyl­lis­es­tä umpikujasta

Oliko Linko­la tosis­saan ter­ror­is­min kanssa, vai oliko kyse kir­jal­lis­es­ta tehokeinosta?

Ainakaan vira­nomaiset eivät uskoneet hänen ole­van tosis­saan. Vähem­mästäkin olisi joutunut tekemiseen virkaval­lan kanssa.

Minus­ta ter­ror­ipuheet oli­vat osoi­tus älyl­lis­es­tä umpiku­jas­ta. Linko­la ymmär­si, ettei voisi saavut­taa halu­a­maansa muu­tos­ta demokra­t­ian ja keinoin, mut­ta ei poht­in­ut vai­h­toe­hdon realistisuutta.

Miten pieni val­is­tunei­den joukko pysty­isi kaap­paa­maan val­lan? Armei­jas­takaan ei siihen olisi, kos­ka meil­lä on asevelvollisuusarmeija.

Linko­la oli loogis­es­ti oike­as­sa siinä, ettei maail­maa uhkaa eli­itin ker­skaku­lu­tus vaan mas­so­jen vauras­tu­mi­nen. Tuskin hän kuitenkaan olisi saanut ajatuk­selle kan­na­tus­ta Bad­er-Mein­hof ‑ryh­mältä.

Dik­tatu­urin ja ter­ror­in tie oli vielä pahem­min tukossa.

 

Maail­man pelas­tu­mi­nen ei riip­pu­vainen Linkolan elämänarvoista

Oliko Linkolan ohjel­ma ain­oa tie vält­tää maail­man tuhou­tu­mi­nen, mut­ta maail­ma vihreät mukaan luet­tuna val­it­si tuhoutumisen?

Linkolan teesit jakau­tu­i­v­at kah­teen osaan, kulu­tuk­sen alen­tamiseen ja käsi­tyk­seen hyvästä elämästä. Jälkim­mäisessä oli kyse hänen elämä­nar­vois­taan, ei maail­man pelastamisesta.

Linkolan mielestä ihmi­nen voi kokea aitoa nautin­toa vain raskaan­työpäivän päät­teek­si. Pitk­iä pyörä­matko­ja tekevänä ymmär­rän, mis­tä hän puhuu. Pitkän päivä­matkan jäl­keen hyvä illalli­nen on elämän aidoimpia nautin­to­ja. Raatamisen ihanu­ud­es­ta voi silti olla perustel­lusti tois­takin mieltä.

Linkolan kaipuu men­neeseen työn­tää ajoit­tain maail­man pelas­tamisen taka-alalle. Hän löysi pyörä­matkallaan 30-luvun idyllin paikalleen jämähtäneestä Puo­las­ta. Aika suuret päästöt ilmake­hään ja Itämereen hän oli valmis anta­maan anteeksi.

Matkalla Niz­za­an pyöräilin 20 vuot­ta myöhem­min Puolan maaseudun läpi. Idyl­listä naut­ti­maan oli jäänyt vain vanhuksia.

Jos hyväksytään mod­erni teknolo­gia, saataisi­in vaa­ti­mat­tomas­ta kulu­tuk­ses­ta kor­vauk­sek­si läh­es täy­delli­nen vapau­tus työstä. 1930-luvun elin­ta­son eteen ei tarvit­sisi tehdä työtä kuin muu­ta­ma tun­ti viikos­sa. Sel­l­ainen olisi edes vähän helpom­min markkinoitavissa.

Eikä elin­ta­soakaan tarvit­sisi laskea yhtä alas. Ruuan lait­ta­mi­nen öljy­lam­pun val­os­sa puuhel­lal­la on haaskausta.

 

Met­siä olisi kan­nat­tanut säästää

Linko­la esit­ti joskus, että met­sä­te­ol­lisu­us saisi puo­let met­sistä ja toinen puoli suo­jeltaisi­in kokon­aan. Ei huono ajatus.

Olisiko Suo­mi elinkelvo­ton, jos met­säalamme olisi alun perin ollut puo­let pienem­pi? On silkkaa ahneut­ta, että eteläisessä Suomes­sa on met­sästä jäl­jel­lä vain pari pros­ent­tia. Ekol­o­gis­es­ti ja visuaalis­es­ti köy­hä puu­pel­to muis­tut­taa met­sää yhtä vähän kuin vehnäpel­to luon­non niittyä.

Nyt on kui­h­tu­van maaseudun oljenko­r­rek­si otet­tu ”bio­talous”, eli met­sien entistäkin tehokkaampi par­tur­oin­ti sel­l­ukat­tiloiden kitaan. Se suret­taa min­ua suuresti.

 

Väestöräjähdys on ohi, vaan ei Afrikassa 

Linkolan tavoin pidin 1970-luvul­la väestöräjähdys­tä kaikkien ympäristöon­gelmien äit­inä. Ennus­teet johti­vat sil­loin apoka­lyp­tiseen tule­vaisu­u­teen. Maail­ma olisi paljon parem­pi paik­ka sekä ihmiselle että muulle luon­nolle, jos meitä olisi kolme eikä kahdek­san miljardia.

Syn­tyvyys on sit­tem­min laskenut läh­es kaikissa vau­rais­sa mais­sa tasolle, joka johtaa väestön pienenemiseen.

Linkolankin on myön­net­tävä, että vauras, mut­ta pienenevä väestö on ajan mit­taan parem­pi kuin köy­hä mut­ta ekspo­nen­ti­aalis­es­ti kasvava.

Väestökysymys on ratkaistu läh­es kaikkial­la muual­la, mut­ta ei Afrikas­sa. Afrikan väk­iluku on min­un eli­naikanani nelink­er­tais­tunut mil­jardi­in asukkaaseen ja sen ennuste­taan nou­se­van tämän vuo­sisadan aikana neljään miljardiin.

Linko­la ennuste väki­val­taisia kan­sain­vael­luk­sista on mitä ajanko­htaisin. En ymmär­rä, että tähän suh­taudu­taan niin rauhal­lis­es­ti. Vaikea uskoa, että vuo­teen 2050 men­nessä ylikan­soitet­tu Euroop­pa ottaisi Afrikas­ta mil­jar­di siir­to­laista. Jo satamiljoon­aa tun­tuu paljolta.

 

Syväekologi­nen talous­poli­ti­ik­ka perus­tu­isi raa­ka-aine- ja energiaveroihin

Syväekol­o­giselta liik­keeltä puut­tuu talouden osaami­nen. Sik­si esitetään kaikkea hölmöä alka­en henkilöko­htai­sista hiilikiintiöistä

Jos halu­amme vähen­tää radikaal­isti luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta, vero­tamme työn sijas­ta ener­giaa ja uusi­tu­mat­to­mia raa­ka-ainei­ta niin, että niiden hin­nat vähin­tään kym­menker­tais­tu­vat. Kaik­ki se mitä kalli­ista raa­ka-aineista tehtäisi­in, olisi laadukas­ta ja pitkäaikaista. Se toimisi ja siihen voitaisi­in siir­tyä asteittain.

Ainee­ton elin­ta­so, vaikka­pa hyvä kir­jal­lisu­us, palveluelinkenot ja kaikki­nainen kanssakäymi­nen kukois­taisi. Se olisi eri­laista elin­ta­soa, mut­ta ei vält­tämät­tä huonompaa.

Sel­l­aista ei ehdo­ta, jos vihaa mukavaa ja help­poa elämää.

 

Inspi­raa­tion tähän kir­joituk­seen antoi Riit­ta Kylän­pään kir­joit­ta­ma tieto fin­lan­di­an ansai­tusti voit­tanut kir­ja Pent­ti Linko­la – ihmi­nen ja legenda. 

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä