Pentti Linkola kirjoitti 30 vuotta sitten ehdotuksensa vihreän liikkeen ohjelmaksi. Sitä ei voitu käsitellä asiallisesti, kun mies kertoi samanaikaisesti ihailevansa esimerkiksi Bader-Meinhof-ryhmän terroristeja.
Ohjelma meni tiivistettynä näin:
On lopetettava metsien raiskaaminen ekologisesti köyhiksi puupelloiksi. On vähennettävä sekä kulutusta että väkilukua radikaalisti. Ihmisen kuuluu raataa elantonsa eteen ja hylätä työtä säästävä teknologia. Kaupungeista tulee muuttaa maalle peruselinkeinojen pariin. Kansa on lyhytnäköistä, joten demokratiasta ei ole muutosta toteuttamaan. Tarvitaan ekologiseen pelastukseen sitoutunut diktatorinen maailmanhallitus.
Terroripuheet osoitus älyllisestä umpikujasta
Oliko Linkola tosissaan terrorismin kanssa, vai oliko kyse kirjallisesta tehokeinosta?
Ainakaan viranomaiset eivät uskoneet hänen olevan tosissaan. Vähemmästäkin olisi joutunut tekemiseen virkavallan kanssa.
Minusta terroripuheet olivat osoitus älyllisestä umpikujasta. Linkola ymmärsi, ettei voisi saavuttaa haluamaansa muutosta demokratian ja keinoin, mutta ei pohtinut vaihtoehdon realistisuutta.
Miten pieni valistuneiden joukko pystyisi kaappaamaan vallan? Armeijastakaan ei siihen olisi, koska meillä on asevelvollisuusarmeija.
Linkola oli loogisesti oikeassa siinä, ettei maailmaa uhkaa eliitin kerskakulutus vaan massojen vaurastuminen. Tuskin hän kuitenkaan olisi saanut ajatukselle kannatusta Bader-Meinhof -ryhmältä.
Diktatuurin ja terrorin tie oli vielä pahemmin tukossa.
Maailman pelastuminen ei riippuvainen Linkolan elämänarvoista
Oliko Linkolan ohjelma ainoa tie välttää maailman tuhoutuminen, mutta maailma vihreät mukaan luettuna valitsi tuhoutumisen?
Linkolan teesit jakautuivat kahteen osaan, kulutuksen alentamiseen ja käsitykseen hyvästä elämästä. Jälkimmäisessä oli kyse hänen elämänarvoistaan, ei maailman pelastamisesta.
Linkolan mielestä ihminen voi kokea aitoa nautintoa vain raskaantyöpäivän päätteeksi. Pitkiä pyörämatkoja tekevänä ymmärrän, mistä hän puhuu. Pitkän päivämatkan jälkeen hyvä illallinen on elämän aidoimpia nautintoja. Raatamisen ihanuudesta voi silti olla perustellusti toistakin mieltä.
Linkolan kaipuu menneeseen työntää ajoittain maailman pelastamisen taka-alalle. Hän löysi pyörämatkallaan 30-luvun idyllin paikalleen jämähtäneestä Puolasta. Aika suuret päästöt ilmakehään ja Itämereen hän oli valmis antamaan anteeksi.
Matkalla Nizzaan pyöräilin 20 vuotta myöhemmin Puolan maaseudun läpi. Idyllistä nauttimaan oli jäänyt vain vanhuksia.
Jos hyväksytään moderni teknologia, saataisiin vaatimattomasta kulutuksesta korvaukseksi lähes täydellinen vapautus työstä. 1930-luvun elintason eteen ei tarvitsisi tehdä työtä kuin muutama tunti viikossa. Sellainen olisi edes vähän helpommin markkinoitavissa.
Eikä elintasoakaan tarvitsisi laskea yhtä alas. Ruuan laittaminen öljylampun valossa puuhellalla on haaskausta.
Metsiä olisi kannattanut säästää
Linkola esitti joskus, että metsäteollisuus saisi puolet metsistä ja toinen puoli suojeltaisiin kokonaan. Ei huono ajatus.
Olisiko Suomi elinkelvoton, jos metsäalamme olisi alun perin ollut puolet pienempi? On silkkaa ahneutta, että eteläisessä Suomessa on metsästä jäljellä vain pari prosenttia. Ekologisesti ja visuaalisesti köyhä puupelto muistuttaa metsää yhtä vähän kuin vehnäpelto luonnon niittyä.
Nyt on kuihtuvan maaseudun oljenkorreksi otettu ”biotalous”, eli metsien entistäkin tehokkaampi parturointi sellukattiloiden kitaan. Se surettaa minua suuresti.
Väestöräjähdys on ohi, vaan ei Afrikassa
Linkolan tavoin pidin 1970-luvulla väestöräjähdystä kaikkien ympäristöongelmien äitinä. Ennusteet johtivat silloin apokalyptiseen tulevaisuuteen. Maailma olisi paljon parempi paikka sekä ihmiselle että muulle luonnolle, jos meitä olisi kolme eikä kahdeksan miljardia.
Syntyvyys on sittemmin laskenut lähes kaikissa vauraissa maissa tasolle, joka johtaa väestön pienenemiseen.
Linkolankin on myönnettävä, että vauras, mutta pienenevä väestö on ajan mittaan parempi kuin köyhä mutta eksponentiaalisesti kasvava.
Väestökysymys on ratkaistu lähes kaikkialla muualla, mutta ei Afrikassa. Afrikan väkiluku on minun elinaikanani nelinkertaistunut miljardiin asukkaaseen ja sen ennustetaan nousevan tämän vuosisadan aikana neljään miljardiin.
Linkola ennuste väkivaltaisia kansainvaelluksista on mitä ajankohtaisin. En ymmärrä, että tähän suhtaudutaan niin rauhallisesti. Vaikea uskoa, että vuoteen 2050 mennessä ylikansoitettu Eurooppa ottaisi Afrikasta miljardi siirtolaista. Jo satamiljoonaa tuntuu paljolta.
Syväekologinen talouspolitiikka perustuisi raaka-aine- ja energiaveroihin
Syväekologiselta liikkeeltä puuttuu talouden osaaminen. Siksi esitetään kaikkea hölmöä alkaen henkilökohtaisista hiilikiintiöistä
Jos haluamme vähentää radikaalisti luonnonvarojen kulutusta, verotamme työn sijasta energiaa ja uusitumattomia raaka-aineita niin, että niiden hinnat vähintään kymmenkertaistuvat. Kaikki se mitä kalliista raaka-aineista tehtäisiin, olisi laadukasta ja pitkäaikaista. Se toimisi ja siihen voitaisiin siirtyä asteittain.
Aineeton elintaso, vaikkapa hyvä kirjallisuus, palveluelinkenot ja kaikkinainen kanssakäyminen kukoistaisi. Se olisi erilaista elintasoa, mutta ei välttämättä huonompaa.
Sellaista ei ehdota, jos vihaa mukavaa ja helppoa elämää.
Inspiraation tähän kirjoitukseen antoi Riitta Kylänpään kirjoittama tieto finlandian ansaitusti voittanut kirja Pentti Linkola – ihminen ja legenda.
= = =
Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä
Luin joskus 80-luvulla Pentti Linkolan ja Osmo Soininvaaran keskustelukirjan Linkolan ohjelmasta ja lukisin sen kernaasti uudelleenkin.
Onkohan sitä jostain saatavissa? Voisi olla myös uusintapainoksen paikka, nyt kun Linkola on elämäkerran (jonka muuten luin suurella mielenkiinnolla) johdosta taas kovin ajankohtainen. Ja keskustelun aihe on tietysti aina sekä tärkeä että ajankohtainen, nyt ehkä vielä enemmän kuin silloin.
Minulla on niitä kolme kappaleta ja minulla on kolme lasta. Jos löydän lisää, panen myyntiin.
Kiitos, olen valmis ostamaan jos sattuu löytymään.
Tässä on yksi kappale (ja tuonne ilmestyy epäilemättä ajan myötä lisää):
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=2135228
Muistaakseni mulla kirja hyllyssä, mutta en voi nyt tsekata. Voin siitä luopua vaikka kympillä.
Kirjoitin sen perusteella, proseminaarityön aikoinaan. Muistan yhden väliotsikon: Ihmiset kuin peipposet. Linkolahan piti ihmisiä eläiminä – tai lintuihin verrattavina koska oli innostunut linnuista – ja kulttuuria lähinnä eläimellisyyden tuottamana pintakiiltona.
Luin Linkolan muutkin kirjat, koska oliha hän aika loistava kirailija, esseisti. Mutta mitä enemän luin, sen vastenmielisemmiltä hänen ajatuksensa tuntuivat.
Tulin siihen lopputulokseen, kuten käsittääkseni Osmokin nyt, että ihminen ei ole eläin, kunhan on tarpeeksi vauras toteuttamaan omia mieltymyksiään. Esimerkiksi naiset – tai miehet – eivät halua tehdä kuin pari lasta, kunhan traditio ja ehkäisyn puute ei heitä estä toteuttamasta itseään.
Kiitos Tommi Uschanoville ja Atomistille vastauksista. Antikvaarilinkin kappale oli jo myyty, mutta seurataan tilannetta. Olen edelleen halukas kirjan ostamaan, vaikkapa tuohon kympin hintaan.
Nyt kun tuli mieleen katsoa, niin tuonne on tullut kaksi kappaletta lisää:
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=2284618
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=2210191
Hinta on korkeampi kuin edelliskerralla, mutta sehän on vain markkinataloutta.
Kiitos vinkistä, panin tilaten.
Ovatko henkilökohtaiset hiilikiintiöt niin huono vaihtoehto pitkällä tähtäimellä? Jos näitä hiilikiintiöitä voisi vapailla markkinoilla myydä muille ihmisille ja yrityksille, ne voisivat toimia eräänlaisena globaalina perustulona? Toki voi olla että, hiiliökiintiöissä pysyminen on tehokkainta hoitaa valtiojohtoisesti, kuten EU:ssa.
Joka tapauksessa uumoilen, että kehittyvätkin maat saadaan mukaan keskitettyihin ja sitoviin päästövähennystoimiin vain jos kaikilla mailla on jonkin siirtymäkauden jälkeen sama määrä päästöoikeuksia per capita per vuosi. Tämä olisi reilu tie verrattuna EU:n nykyiseen ”grandfathering”-mentaliteettiin, jossa päästöoikeudet sitä suurempia mitä enemmän on historiassa päästetty. Ihmisen keskimääräisen päästömäärän pitää muutaman vuosikymmenen päästä olla niin pieni, että elämisen mahdollistavasta välttämättömästä päästömäärästä pitää tulla ihmisoikeus.
Samaa mieltä mitä verotukseen tulee, mutta tuntuu että edes vihreiltä ei juurikaan ole tullut ulostuloja hiilidioksidiverojen korottamiseta/laajentamisesta tai EU:n päästötavoitteiden kiristämisestä, tai sitten ovat vaan menneet tutkan alta. Olisivat paljon tehokkaampia keinoja kuin esim. uusiutuvien tuet, joista tuoreimmat voivat sataa korkeapäästöisen bioenergian laariin. https://yle.fi/uutiset/3-10217620
Henkilökohtaiset hiilikiintiöt ovaty aivan huuhaata. Jokaiessa ostoksessa, ostat vaikka näkkileipää kaupassa, pitäisi antaa hiilikuponti, joka kttaa paitsi näkkileivän valmistukseen kuluva hiilimäärän myös kuljetukseen ja kaupan valaistukseen ja sen lämmittämiseen kuluvan.
Saisiko köyhä kansalainen myydä osan hiilikiintiöstä, jos ei sitä oikeasti tarvitse, mutta tarvitee ruokaa, vaatteita? Jos saisi myydä, paljon yksinkertaisempi olisi hiilivero ja sen palautuksena perustulo, joka vataisi hiiliveroa kiintiön mukaisesta päästöstä.
Jos siis päästö on X kiloa ja hiilivero Y euroa/kilo, kaikella tuotannolla olisi tuo päästövero Y ja jokainen saisi hiiliverostaan palautusta määrän XY. Pljon yksinkertaisempaa kuin jokaisen osotksen yhteydessä annettavat hiilikupongit.
Päästöverotusajatusten käytännön toteutus on ainakin toistaiseksi ollut myöskin huuhaata niin näkkileipien kuin vaikkapa kalankin osalta. Suomen nykyinen energiavero on eräänlainen hiilivero. Mutta kun ylitetään Suomen raja, niin toiminta muuttuukin verottomaksi. Verojärjestelmän valuvikojen esimerkiksi kalanjalostuksessa voi olla kannattavaa ensin kalastaa lohta Norjassa ja lähettää kalat sitten laivalla useiden tuhansien päähän ruotojen poistoon vaikkapa Aasiaan, ja sieltä jalostuksen jälkeen lähettää sitten taas tuhansien kilometrien päähän Suomen kauppoihin jollain halpamerkillä. Merikuljetus on puoli-ilmaista, kun se on säädetty kokonaan verottomaksi, eikä jalostusmaissakaan veroja juuri peritä. Nykyinen verojärjestelmä kannustaa globaaliin materian siirtelyyn pitkiäkin matkoja, kun se on halvempaa kuin materian siirtely huomattavasti lyhyemmän matkaa verotuksen piirissä olevien alueiden sisällä. Sama tilanne on teollisuuden aloista aika monessa. Päästöt siirretään kunkin maan omien maarajojen ulkopuolelle, ja sitten voidaan kuvitella, että on tehty omat velvoitteet.
Ensin pitäisi kaikki tuotanto saada ympäristökirjanpidon alaiseksi.
Sen jälkeen pitäisi ympäristöhaitat laittaa verolle, ja tämä vero ulottaa talousalueen rajalle. Talousalueen rajalla sille tuonnille jolla ei ole ympäristökirjanpidollista sertifikaattia pitäisi lisätä ympäristörikostulli päälle.
Suomalaisten kulutuksessahan pahimmat ympäristöpäästöt on jo ulkoistettu Kiinaan. Kiinassa siis aiheutuu ympäristöhaittoja jotta suomalaiset saavat vimpaimensa, ja tällä hetkellä päästövähennysvaatimuksetkin kohdistetaan valmistusmaan mukaan joka on erittäin epäoikeudenmukainen ratkaisu.
Voisin veikata, että jos samat tuotteet valmistettaisiin kehittyneissä länsimaissa automaattitehtaissa tiukan ympäristönormin puitteissa, kun ympäristöhaitat on huomioitu olisivat tuotteet oikeastaan aika halpoja valmistaa näin…
Vaikka mielelläni näkisin ympäristökirjanpidon lopputuloksen kauppakuitissa, vaikka ALVin alla, olisi turhaa asettaa henkilökiintiöt. Ympäristövero on selkeä ja tehokas ratkaisu.
Missään ei ole niin paljoa mustikoita ja mustikansyöjiä kuin mustikkatyypin metsässä kakkosharvennuksen jälkeen. Minua surettaa suuresti ettei ihmiset tuon vertaa metsistä ymmärrä. Päinvastoin, ovat valmiita tuhoamaan maan metsäteollisuuden jonkun puupeltokuvitelmansa takia.
Ekologisen tuhon jälkeen usein joku yksittäinen laji leviää syntyneeseen tyhjiöön hyvin voimakkaasti. Se että muutama laji menestyy syömällä mustikoita on hyttysen ininää verrattuna siihen että kaikki hyönteiset, linnut ja piennisäkkäät katoavat kun jäljellä ei ole laho- tai pesäpuita.
Hyvin hoidettu talousmetsä vastaa ekologiselta monimuotoisuudeltaan autiomaata.
Kakkosharvennusta seuraa kohta päätehakkuu, selkokielellä aukkohakkuu. Siitä ryteiköstä ei enää löydy varvun varpua.
Avohakkuta seuraa taimettuminen, nuoren metsän kasvu, ykkösharvennus, kakkosharvennus jne. Pitää paikkansa että suuri osa niin sanotuista luonnon ystävistä tuntee metsätalouden menetelmiä hämmästyttävän huonosti. Seppo Vuokko; https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.239892
”Linkolan mielestä ihminen voi kokea aitoa nautintoa vain raskaantyöpäivän päätteeksi.”
Luulenpa, että Linkola sortuu tässä virhepäätelmään nimeltä ”typical mind fallacy”.
https://wiki.lesswrong.com/wiki/Typical_mind_fallacy
heitetäänpä radikaali ajatus: universaali oikeutus eutanasiaan. Kenelle tahansa maailman kansalaiselle oikeus eutanasiaan. Kuinkahan moni lähtisi?
Kysymys pitäisi varmaankin muotoilla ennemmin elinvuosina, eli kuinka paljon eutanasian valinneet kuolevat ennen odotettua kuolemaansa ilman eutanasiaa.
En usko, että vaikutus olisi suuri. Nykyisin suurin osa eutanasian valinneista on jo lähestymässä kuolemaa muutenkin.
Vaikutus vaikeasti sairaina elinvuosina sen sijaan voisi olla merkittävä. Jos vaikkapa 1% kuolemaa lähestyvistä valitsisi eutanasian noin vuotta ennen odotettavissa olevan elinajan loppua, elinvuosina kokonaisuudessaan muutos olisi pieni mutta kaikki eutanasian valinneet olisivat vaikeasti sairaita. Muutos elämänlaadullisesti elämän ehtoopuolella voisi olla huomattavan positiivinen.
No keskustelu elämän mielekkyydestä on jossain määrin tabu. Uskoisin itse, että myös aivan terveissä ja toimintakykyisissä olisi maailmanlaajuisesti suhteellisen paljon lähtijöitä. Itsemurhan voisi tehdä myös altruistisesti, voisi poistaa oman kuorman maailmalle muiden ja tulevien sukupolvien hyväksi.
Tuohon on helppo vastata. Nuorempana mulla oli tapana mittailla masennuksen astetta kysymällä itseltäni. ”jos olisi täysin tuskaton itsemurhapilleri, käyttäisinkö sen heti?”. Nuorempana oli tuohon valmis joka kolmas päivä, mutta nykyään kerran vuodessa. Olisin jo kuollut siis. Enkä ole mitenkään erityisen masentunut, vaikka 70-luvulla jotain terapiaa ehdoteltiinkin. Arvioisin siis lonkalta että noin kolmasosa ihmiskunnasta poistuisi paikalta melkolailla heti, ainakin jos pilleri olisi tarjolla myös nuorille miehille ns. ”nuoren wertherin kärsimyksiin”.
Itsemurhapillerin kyllä haluaisin fikkaan, en nimittäin haluaisi erityisemmin ruveta kipupotilaaksi suomessa. Hihhulilääkäreitä on liikaa. Eikä niistä ole mitään julkista rekisteriä, jotta osaisi varoa ennakolta.
Itsemurhamenetelmiä on lukemattomia, eikä itsemurha tai sen yritys ole ollut rikos enää pitkään aikaan. Lisäksi itsemurhan voi tehdä vaikka käsikauppalääkkeillä, jos vain valitsee sopivan lääkkeen ja annostuksen.
Niinpä minun on vaikea eläytyä ajatukseen, että on valtava määrä ihmisiä, joille ainoa syy olla tekemättä itsemurhaa on se, että käytettävissä ei ole jotain tiettyä pilleriä X.
Kerro heti lisää näistä lääkkeistä ja annostuksista. Niinkuin mainitsin olisi kiva olla valmiina äkkilähtö, jos näyttää siltä, että pääsen ansaitsemaan taivaspaikkaa kärsimällä vuosia letkuissa sängynpohjalla.
KVG. Minä en rupea avustamaan kenenkään itsemurhavalmisteluja, vaikka sitten kuinka välillisesti.
Sitä paitsi tuo ei ollut pääpointtini vaan tämä: Kun Suomessa ylipäänsä tapahtuu itsemurhia, ja vieläpä aikamoinen (joskin vähenevä) määrä, niin se on itsessään osoitus siitä, että toimivia äkkilähtömenetelmiä on niitä haluaville käytettävissä jo nyt – olivatpa ne sitten lääkkeitä tai jotain muuta.
Suurin ihmeteltävä asia on se, miten Suomessa ylipäänsä on nähty ja näköjään edelleen nähdään Pentti Linkola henkilönä, jolla olisi jotain erityislaatuista tietoa maailman tilasta ja kehityksestä. Maailman tilaahan ei voi havaita omasta mökki-ikkunasta, eikä edes retkeilemällä. Pitäisi perehtyä kaikenlaisiin tilastoihin sekä tieteellisiin tutkimuksiin ja keskusteluihin, ja hankkia paljon tietoa siitä miten ”maailma” (talous, ekosysteemit, teknologia, jne) toimii. Synteesin tekeminen on itse asiassa todella haastava monitieteinen ja monenlaista kokemusta edellyttävä tehtävä.
Onko evidenssiä, että Linkola olisi käyttänyt merkittävästi aikaansa tieteellisten artikkeleiden lukemiseen esimerkiksi ilmasto- ja väestötieteistä? Entä hankkinut tietoa energiatekniikasta? Onko ympäristötaloustiede läpi perattua kauraa hänelle? Onko hänellä käytännön tietoa jäte- ja kierrätysmarkkinoiden toiminnasta sekä niitä koskevan säätelyn haasteista ja mahdollisuuksista?
Käsittääkseni tällaista perehtymisestä hän ei ole tehnyt. Mielipiteet ovat siis yhtä tukevalla pohjalla kuin kenen tahansa korpi- tai keittiöfilosofin tai iltapäivälehden mielipidekirjoittajan. Miksi häntä kuitenkin pidetään ympäristöasioissa jollain tavalla ”ikäviä totuuksia” kertovana henkilönä? Onko muuta selitystä kuin se, että toimittajat ovat sulaa vahaa tällaisen erityisen karismaattisen ja kielenkäyttäjänä taitavan tyypin edessä? Ja että tiedeosaamisen taso on Suomessa surkea, kun tällainen humpuuki menee läpi?
Surkeaa on, että edes tällaiset poikkeuksellisen ihmisvihamieliset ja kammottavat mielipiteet eivät ole saaneet toimittajia ja kustantajia potkimaan renkaita ja tarkistamaan, mitä tämä henkilö täsmälleen ottaen oikeasti tietää maailmasta. Yksinkertaisilla kysymyksillä asia olisi seurannut nopeasti: milloin olet viimeksi lukenut Science-lehteä? Miten seuraat ilmastotutkimusta? Voisitko sanoa, mitä tilastot kertovat maailman metsäpeitteen kehityksestä? Millaista regulaatiota ympäristötaloustiede suosittelee ilmastonmuutoksen tehokkaaksi torjumiseksi ja mitä mieltä olet näistä keinoista, ja miksi?
Ääni tälle.
Linkolan oikea kategoria pitäisi olla ”suurten ajattelijoiden” sijaan sama kuin esim. ”beetta-soihtu” ja ”sähköeetteripyörre” -tyyppien.
Eli aikaansa edellä oleva visionääri, jonka vain muutamat aikaansa edellä olevat toimittajat tunnistivat tulevana suuruutena ja todenpuhujana? 😉
Tällaisilla väitteillä Linkolan ajattelu usein pyritään mitätöimään. Linkolahan on ”mökin ukkona” laajasti lukenut ja sivistynyt ihminen, vaikka ei tietenkään mikään varsinainen tiedemies. Hänen ajattelunsa on parhaimmillaan viiltävän selvänäköistä, vaikka toki hänelläkin on heikot kohtansa. Synteesin tekijänä hän on erityisen vaikuttava.
Ikävintä on, että hänen ajattelunsa kovaa ydintä, ihmiskunnan toimintaa elinympäristöään tuhoavalla tavalla ja sen katastrofaalisia seurauksia, en ole nähnyt kenenkään pystyvän perustellusti kiistämään. Yleensä hänen ajattelunsa vain inhoten torjutaan. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että hän on oikeassa.
Yksittäisissä asioissa Linkolan voi toki osoittaa näkevän suppeasti. Yhden tällaisen Osmo Soininvaarakin nostaa esiin: välillä hän puolustaa enemmän omia elämänarvojaan kuin analysoi maailman tilaa.
Kuinkakohan moni ”mökin ukko” vietti lapsuutensa esim. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa?
Pohjimmiltaan tässä Penttiin liittyvässä sekoilussa on ollut kyse siitä, että osa näkee hänet edelleen virheellisesti jollakin tavalla poliittisena henkilönä.
Tosikoilta suomalaisilta meni samalla täysin ohi se, kuinka loistava seuramies ja suuri ihminen hän kaiken toisinajattelunsa keskellä oli.
yt. A
Globaalista väestönkasvusta 82% tulee Afrikasta tämän vuosisadan aikana. Afrikan sisällä väestönkasvun kontribuutio keskittyy myös muutamaan maahan: Nigeria, Congo, Etiopia, Tanzania, Uganda. Näissä maissa väestön keski-ikä on 17-18 vuotta. Vertailun vuoksi Egyptissä ja Etelä-Afrikassa se on jo 25-26 vuotta.
Ehkä merkittävin kysysmys liittyy ruuan saatavuuteen (huom. ei riittävyys). Etelä-Afrikka taitaa olla ainoa Afrikan maa joka on ruokaomavarainen. Viljatuotteet kuten vehnä ovat globaaleja markkinahyödykkeitä. Ne menevät sinne mistä niistä saa parhaan hinnan. Kun ilmaston lämpeneminen tuo lisää katovuosia, meillä länsimaissa ihmisillä on varaa ruokkia lemmikit ja lihakarja samaan aikaan ihmisten kuollessa nälkään Afrikassa.
Tähän asti nälänhädät eivät ole hidastaneet merkittävästi väestönkasvua, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Afrikan ruokaturvallisuus jälleen alkanut heikentyä. Kun nälänhätä seuraavan kerran iskee, se vaikuttaa suurempaan osaan ihmisiä.
Kiinan nälänhätä 1959–61 tappoi 15- 40 miljoonaa ihmistä. Kongon sota+nälänhätä 5 miljoonaa. Entä jos tulevaisuuden nälänhädät tappavat 150 – 400 miljoonaa vuosikymmenessä?
Afrikan nälähädät ovat käytännössä kokonaan johtuneet autoritaaristen valtioiden sortotoimista ja hallinnon tehottomuudesta. Entinen Rhodesia on loistoesimerkki ruuantuotannon romahduttamisesta hallinnollisin keinoin – ja ilmeisesti Etelä-Afrikka on seuraamassa samaa polkua.
Demokratia ja kansalaisyhteiskunnat kehittyvät Afrikassa hitaasti, mutta sillä välin suurin toivo olisi kasvitauteja ja tuhohyönteisiä kestävissä sekä kuivuutta ja suolaantunutta maaperää kestävissä GMO-kasveissa. Tämä jälkimmäinen tie näyttää kuitenkin vaikealta, koska ”ympäristöjärjestöjen” liekanuorassa oleva EU uhkailee kehitysmaita sanktioilla GMO-kasvien käyttöönotosta.
Toimiva tapa hidastaa väestönkasvua on tyttöjen koulutuksen parantaminen. Se kuitenkin vaatii panostuksia niin mailta joilla on tarjota osaamista koulutuksessa kuin mailta joissa sitä tarvitaan. Suomelle opettajakoulutus ja kouluosaamisvienti ovat toki hyvää kehitysapua, mutta edelleen tarvitaan se vastaanottavan maan panos jatkuvuuden, pysyvyyden takaamiseen.
Sekin on hidas keino. Vaikutukset tuntuvat kunnolla 50 vuoden päässä. Mutta parempaakaan keinoa en tunne.
Muut keinot käytännössä tarkoittavat ihmisten tappamista. Miljoonin, lopulta miljardein. Ehkä se keino otetaan käyttöön jossain vaiheessa, mutta edellyttää varsin suurta muutosta maailmassa. Toki epäsuorasti tätä käytetään jo, nälänhädät tappavat ihmisiä. Valitettavasti vain tavoitteiden kannalta vääriä ihmisiä — niitä heikoimpia.
Keinon käyttäjä on aina valtio itse (sen väestö tai hallitseva eliitti). Suomi ei käytä keinoja Nigeriassa, eikä Nigeria käytä keinoja Suomessa. Suomen tehtävä on 1) toimia yhtenä esimerkkinä, josta muut voivat halutessaan ottaa mallia, ja 2) kunnioittaa toisen suvereenin valtion valtaa ja vastuuta itsestään. Jos jokin kansa ylikansoittaa oman alueensa ja kuluttaa alueensa resurssit loppuun, silloin kansa oppii kantapään kautta, kriisin kautta, ja niin kulttuurien evoluutio etenee. (Suomalaisten kulttuuri on nykyisellä syntyvyydellä menossa kohti sukupuuttoa, mutta suunta saattaa hyvinkin kääntyä jo seuraavan sadan vuoden aikana.)
En näe mitään syytä miksi massiivisia kansainvaelluksia ei edessä olisi. Ei Nigeria tule estämään kansalaistensa lähtöä maasta. Ei valtiolla ole siellä mitään syytä yrittää estää ihmisten lähtöä.
Miten miljoonien, kymmenien miljoonien, satojen miljoonien ihmisten vaellukset kohti aluetta jossa kenties olisi paremmat olot estetään? Oletettavasti jossain vaiheessa rajoilla aletaan yksinkertaisesti ampumaan lähestyviä ihmisjoukkoja? Vai katkaistaanko kaikki matkustusreitit ensin ja torpedoidaan mahdolliset tunnistamattomat pinta-alukset? Tai kenties Euroopassa varustetaan tarpeelliset sotajoukot ottamaan haltuun ne Afrikan valtiot joista lähtevät joukot saattaisivat olla uhka, ja valtion haltuunoton jälkeen estetään valtiosta poistuminen?
En tiedä mitä tulee tapahtumaan. Mutta kannattaa miettiä vastauksia ym. kysymyksiin: millä tapaa aiomme tappaa ihmisiä.
Käyttämällä riittäviä voimakeinoja. Esimerkiksi niin, että jokainen oikeudetta rajan ylittänyt laitetaan ensin 1 viikoksi putkaan ja sen jälkeen toimitetaan takaisin sinne, mistä on tullut; toisella kerralla 2 viikoksi putkaan ja sen jälkeen takaisin; sitten 4 viikoksi, 8 viikoksi jne. Virkavallan vastustamisesta saa kovennettua. Nollatoleranssi. Selvät yksinkertaiset säännöt joissa pysytään, kuin kellon kone.
En ymmärrä, miksi tällaisessa yhdessä puhutaan välittömästi ihmisten ampumisesta. Ei kovilla ampumiseen ole tarvetta, ellei vastassa ole väkivaltaa käyttävä, mahdollisesti aseistautunut vihollinen. Kyynelkaasu ja kumiluodit toki saattavat olla sopivia joukkojen hallinnan apuvälineitä.
Oleellista on osoittaa, että omaa aluetta puolustetaan niin suurella voimalla, kuin on tarvetta, mutta ei yhtään enemmällä. Valinta jää näin tunkeutujalle.
”Toimiva tapa hidastaa väestönkasvua on tyttöjen koulutuksen parantaminen. Se kuitenkin vaatii panostuksia niin mailta joilla on tarjota osaamista koulutuksessa kuin mailta joissa sitä tarvitaan. Suomelle opettajakoulutus ja kouluosaamisvienti ovat toki hyvää kehitysapua, mutta edelleen tarvitaan se vastaanottavan maan panos jatkuvuuden, pysyvyyden takaamiseen.”
Veikkaan, että toi on ”feministinen harha”. Tyttöjen ja naisten hyvinvointihan on kaikkien eka prioriteetti, jos ei löydy vahvaa vastustajaa (kuten vaikka metallityöväenliittoa tai imaameja). Se ei kuitenkaan tarkoitaa, että tyttöjen ja naisten auttaminen olisi välttämättä rationaalista.
Yritän perustella, vaikka se onkin vaikeaa koska ihmiset ovat niin vahasti eläytyneet narratiiviin, jonka mukaan ei ole hyvä ihminen, jos ei halua auttaa tyttöjä ja naisia.
Ensinäkin pitää ymmärtää että maailmassa on tuhansia tyttöjen ja naisten avustusjärjestöjä ja muita instituutioita. Suomen kehitystyönkin painopiste on tyttöjen ja naisten auttaminen. Poikien ja miesten kohdalla ei tietenkään ole mitään vastaavaa.
Joskus tää painopiste persutellaan sillä, että naisia ja vain naisia auttamalla yhteiskunnassa tapahtuu myönteisä asioita. Naiset muka auttavat yhteiskuntaa kehittymään moninkertaisesti paremmin kuin miehet. Näitä väitteitä löytyy YK:n, EU:n, Suomen, Amestyn, Planin jne. virallisista julkaisuista.
Mutta mikä on totuus?
Jonkinlaista faktapohjaa rationaaliselle argumentaatiolle haetaan historiasta silloin kun ei voi asaiaa tiukan tieteellisesti todistaa. Onko siis niin, että mailman vauraissa maissa naiset ovat nostaneet talouden siihen lentoon, joka maista on tehnyt vauraita? Jos näin on käynnyt, totta kai on järkevää panostaa nimenomaan tyttöjen ja naisten koulutukseen.
Niinpä.
Käsittääkseni kuitenkin pitäisi löytää tapa nostaa kehitysmaaa köyhyydestä, koska silloin kaikille avautuu uusia väyliä toteuttaa itseään esierkiksi lastanhankinnan suhteen. Eli tehdä se pari lasta, joka on selvästi lasten hankkimiseen kykenevien tavoite.
Ja jos se pari lasta toteutuu, väsestö vähenee.
PS. Suomen koululaitos on sukupuoleten suhteen maailman epätasa-arvoisimpia, joten sitä kantsii suositella kai lähinnä vihollisille. Tai feministeille.
Paras tietämäni kuva aiheesta:
https://ourworldindata.org/grapher/womens-educational-attainment-vs-fertility?country=DZA+BEN+BWA+BDI+CMR+CAF+COG+CIV+COD+EGY+GAB+GMB+GHA+KEN+LSO+LBR+LBY+MWI+MLI+MRT+MUS+MAR+MOZ+NAM+NER+REU+RWA+SEN+SLE+ZAF+SDN+SWZ+TZA+TGO+TUN+UGA+ZMB+ZWE
Muutama poikkeus löytyy, mutta aika vahvalta tuo trendi näyttää. Muutos on niin voimakas ja toteutunut niin monessa maassa, että nähdäkseni sitä on syytä kokeilla lopuissakin maissa.
Mitä olen juttuja naisten köyhyydestä nostamisen ja koulutuksen tiimoilta lukenut, on naisten vastuu perheen toimeentulosta toistunut monesti, samaten vastuullisuus rahan käytön kanssa.
Voi olla, että kyse on jostain muusta, ei siis naisten vastuullisesta rahankäytöstä ja koulutuksen ja vaurauden myötä mahdollistuvasta oikeudesta omaan kehoonsa ja ehkäisyyn. Mutta pyytäisin kyllä jotain tutkimusta aiheesta niiltä jotka epäilevät asian olevan toisin.
Kaikki vaurastuneet maat ovat vaurastuneet ensisijassa miesten työllä ja yritteliäisyydellä, minkä jälkeen syntyvyys on vähentynyt. Tää oli pointti aika pitkässä kirjoituksessani mutta se ilmeisesti meni ohi,
Mutta se narratiivi, joka ei halua tätä tosiasiaa ottaa huomioon, on niin vankka, että mieluummin vedenpaisumus ja niin pois päin.
Toki tyttöjä kantsii kouluttaa sinnä kuin poikiakin. Nykyään tosin taitaa olla niin päin, että tyttöjä koulutetaan enemmän kehitysmaissakin saati kehittyneissä maissa.
Tai mitä jos olisit mies ja lopettaisit tuon säälittävän uhriutumismantran viljelyn?
Mites ajattelit, että Congon miehet saavat tämän nerokkaan viestisi sisäistettyä. 😀 (Tää tekin mieli sanoa, mutta mihinkään jatkokommentointiin en enää suostu. Joku taso sentään 😀 )
Linkola on oivaltanut ihmismassojen lyhytnäköisen (kollektiivisen) hedonismin aiheuttaman uhan maapallolle. Oivalluksensa Linkola on kärjistänyt ja voimasanoittanut.
Afganistanissa ja Syyriassakin väestön tuplaantumisaika on noin 40 vuotta. Väestönkasvu ei ole ongelma läheskään pelkästään Afrikassa.
Ratkaisu ongelmaan on sen hyväksyminen, että jokaisella suvereenilla valtiolla on sekä valta että vastuu omasta väestöstään ja omasta alueestaan.
Nigerian on itse kannettava vastuu väestönkasvustaan. Eurooppaan suuntautuvien kansainvaelluksien hyväksyminen ja niihin mukautuminen olisi vääränlainen kannuste.
Yhtä lailla haitallisten päästöjen suhteen jokaisen valtion on toimittava niin, että ei aiheuta haittaa muille. Jos uskomme kasvihuonepäästöjen haitallisuuteen, tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen maan on nieltävä omat päästönsä. Jos ei niele, on maksettava korvaus sille, joka nielee puolesta.
Nuppikohtainen päästöjen tai kulutuksen laskeminen olisi väärä kannuste. Se ei rankaisisi valtioita, jotka antavat väestönsä kasvaa tai jotka eivät ylläpidä hiilinielujaan.
Ratkaisu siis on. Puuttuu yhteinen tahto tarttua ratkaisuun.
Syyrian väestö on n. viisinkertaistunut n. 4 miljoonasta toisen maailmansodan jälkeen, Suomen väkiluvun pysyessä suunnilleen samana. Kuitenkin mediassa syynä Syyrian sisällissotaan tarjotaan aina ilmastonmuutosta (Ilmeisesti sadot ovat romahtaneet murto-osaan?) tai ”monitahoista ongelmaa”.
Syy Linkolan pysymiseen pinnalla on se, että hänelle on ulkoistettu erittäin tärkeän ja ilmeisen ongelmallisen mutta puheenaiheena miinoitetun väestönkasvun tuominen keskusteluun: Jos uskomme Linkolaa… (Emme tietenkään usko, koska olemme suvaitsevaisia ja sivistyneitä ihmisiä.)
Todellisuudessa Suomen väkiluku on noin puolitoistakertaistunut toisen maailmansodan jälkeen.
Voitko antaa linkin muutamaan mediajuttuun, joissa syyksi Syyrian sisällissotaan tarjotaan ilmastonmuutosta? Vaikka seuraan mediaa aika aktiivisesti, niin en muista nähneeni yhtään. Siis kirjaimellisesti yhtään.
Minä olen nähnyt useita, ja Google ”syria climate change” toi heti monta sivullista tällaisia artikkeleita. Eri asia sitten onko Syyrian sota nimenomaan ilmastonmuutoksen syytä. Sellainen päätelmä lienee parhaimmillaankin kuitenkin rankka yksinkertaistus.
Joskus vuosia sitten tutustuin tutkimukseen, jonka väite oli, että nuorten miesten suhteellinen osuus alueella oli tilastollisesti sodan syttymistä ennustava väestöllinen indikaattori. Etenkin sisällissodat syttyvät yleensä alueille, joissa vanhusväestöä on vähän, ja nuoria miehiä sen sijaan on erityisen paljon. Ilmeisesti vanhusten runsas ja näkyvä läsnäolo rauhoittaa nuorison sisällissota-aikeita varsin tehokkaasti. Mutta jos vanhusväestö puuttuu, niin sitten pitäisi olla joku muu estävä tekijä, jotta sisällissotia saisi ehkäistyä.
Olisi kannustavaa ,jos Osmolla olisi joitakin ehdotuksia afrikan väestönkasvuun. Siinä vaiheessa kun elintason nousu hillitsee lisääntymistä peli taitaa olla pelattu. Jos jokaiselle sukukypsälle naiselle
maksettaisiin vaikkapa Yk.n toimesta Euro päivässä niin kauan kuin hän pitäytyy yhdessä lapsessa,
ja kaksi, mikäli luopuu vallan jälkikasvusta voisi äärimmäisestä köyhyydestä selvitä ilmat suurta
lapsikarrasta. Ei mitenkään mahdottoman kallis ratkaisu.
Tietysti ehkäisyn pitäisi olla ilmaista ja kattavaa. Suomenkin kehitysapu saattaisi olla tehokkainta
kondomien muodossa.
Esa Parkatti
Porvoo
On totta, että Linkolan terroripuheet olivat eräänlainen älyllinen umpikuja. En osaa kuvitella, että hänen esittämänsä ratkaisut voisivat toimia, ainakaan nykymaailmassa. On tosin mahdollista, että älyllinen umpikuja johtuu siitä, että ihmiskunta on todella ajanut itsensä umpikujaan suhteessa elinympäristöönsä. Toimivia ratkaisuja ei ehkä edes ole?
Siinä Linkola on täysin oikeassa, että väestönkasvu on ihmiskunnan ehkä suurin ongelma. Totta on, että väestönkasvun pahin kärki on taittunut muualla kuin Afrikassa, mutta yhtä hyytävän totta on sekin, että jo nykyinen ihmismäärä aiheuttaa globaalisti koko ajan lisääntyviä ongelmia. En ymmärrä pohdiskeluja siitä kuinka paljon ihmisiä maapallo voi enimmillään kestää, kun ei sellainen ihmismäärä kuitenkaan voi elää ihmisarvoista elämää.
Osuvasti on sanottu, että Linkola on taitavampi hälytyskellojen soittajana kuin ratkaisujen esittäjänä. Minun ajatteluuni hän on vaikuttanut paljon osoittamalla, että monet itsestään selvinä pidetyt totuudet eivät ehkä olekaan totta.
Miten terrorismi määritellään? Syyriassa eri tahot aseistivat erilaisia ryhmittymiä ja saivat aikaan täydellisen katastrofin, ruumismäärä taitaa olla 0.5M luokkaa jo. Yhdysvalloilla on pitkä historia asellisten konfliktien lietsomisesta ympäri maailmaa, Syyriaan rahdattiin aseita myös eurooppalaisten valtioiden toimesta, toki myös Venäjän ja muslimimaiden taholta.
Syyrian tapahtumat ovat olleet pahimman luokan valtioterroria usealta suunnalta mutta ketään ei tunnu kiinnostavan.
Ja samaa tulee todennäköisesti tapahtumaan jatkossa Afrikassa, ja ruumiit lasketaan miljoonissa, jopa kymmenissä miljoonissa. Sudanissa taitaa olla tälläkin hetkellä nälänhätää ja väkivaltaisuuksia. Paras arvaukseni on että Euroopan rajoja kiristetään jatkossakin, ja tulevaisuudessa ihmisvirrat etelästä padotaan tavalla tai toisella. Jos ei muuten niin konekivääreillä ja muureilla.
Jos joku asia pelastaa tulevaisuudessa sodilta ja väestöräjähdyksiltä, niin varmaankin se liittyy ”tekoälyn” ja viestintäteknologian kehittymiseen ja niihin liittyviin sovelluksiin. Afrikan tulee itse ratkaista ongelmansa paikan päällä.
Apoklatyinen näky 30-40 vuotta sitten oli 10 miljarsia inmistä maapallolla. Muisa maanosissa väestönkasvu on lähes tasaantunut, mutta – kuten Ode oikien huomautti- Afrikassa se jatkuu ja nopeaa muutosta ei näy.
Kun olin 15-vuotias. maapallolla oli 3,5 miljardia asukasta. Nyt sen kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Kun olin koulussa, Egyptissäö taisi olla 30 miljoonaa asukasta. Nyt läes 100 ja suurin ,osa nuoria vailla tulevaisuutta…
Pitää muistaa että projisio ei ole sama kuin ennuste. Yhteiskunnalliset muutokset voivat pudottaa syntyvyyttä aivan yhdessä sukupolvessa. Suomessa syntyvyys putosi 1900-luvun alussa 30 vuoden aikana alle puoleen – eikä siihen tarvittu e-pillereitä tai seksuaalista vallankumousta. Vielä dramaattisempi esimerkki on Iran, jossa 20 vuodessa syntyvyys putosi kolmannekseen. Eli käytännössä Somalian lukemista Suomen lukemiin, aivan tuosta vain. Tietenkin siihen vaikutti Irakia vastaan käyty sota jossa kuoli paljon miehiä, mutta ei ne syntyvyyslukemat ole siitä toipuneet sittemminkään.
Eli todellisuudessa me emme voi mitenkään ennustaa paljonko Afrikassa on väkeä 100 vuoden kuluttua.
Afrikan ja Lähi-idän väestöräjähdyksen syy on kulttuurissa ja uskonnossa. Tyttöjen ja naisten kouluttaminen olisi toiminut viisikymmentä vuotta sitten. Nyt auttaa ainoastaan vasektomia. Linkolan ajattelun lähtökohta oli elokehän säilyttäminen ja siitä loogisesti seuraava ihmisten hävittäminen sille tasolle, jossa elokehä säilyy. Nykyinen politiikka on tässäkin pikkusievää näpertelyä, jossa prosentin osia siirrellään paikasta toiseen, ettei kenellekään tule paha mieli. Nouseeko populismi tästä kyvyttömyydestä?
Miten ihmeessä sitten Iranin syntyvyys on romahtanut alle uusiutumisrajan ja krsitityn Etiopian syntyvyys ylittää Egyptin?
Viittamassasi viestissä ei itse asiassa otettu kantaa siihen missä uskonnossa se vika tässä tapuksessa on. Kirjottajan ajatuksia en voi kuin heikosti arvailla.
(Toki, Italia ei sitten ole kovin katolinen maa, jos arvio tehdään synnytysosastojen perusteella)
No mutta eihän ihmiskunta ole vielä edes pistänyt kovia paukkuja sisään tämän planeetan kantokyvyn optimoimiseksi.
Otetaanpa esimerkiksi valtameret. Suurin osa valtamerien biomassasta on rannikkovesissä. Mitä siis tarvitaan? No lisää rannikkovesiä. Miten niitä saadaan? Rakentamalla vapaasti kelluvia keinoriuttoja. Erityisesti etelänapamantereen vesillä on pelkkää tyhjää tilaa ja ravinteikkaat vedet.
Merissä tuppaa käymään niin, että upotettiinpa sinne mitä tahansa, niin elämä tarttuu siihen kiinni.
Täytyy rakentaa ketju, jossa keinoriutoilla on planktonia, pikkukalaa ja lopuksi isompaa kalaa, joka kalastetaan ihmisten tarpeisiin.
Toki on vielä myös levät, joiden kasvatusta ihmisravinnoksi ei ole isossa mittakaavassa edes juuri tutkittu.
Meret ovat maapallon valtateitä, joten noilta vapaasti kelluvilta keinoriutoilta kala kulkee rannikoille halvasti.
Meret ovat myös maapallon suurimpia aavikoita.
Aivan äskettäin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ylivoimaisesti suurin osa maapallon biomassasta on kasveissa. Siis maalla. Kuitenkin maata maapallosta on vain neljäsosa. Osaamme kyllä kalastaa meret tyhjiksi, mutta väitän, että osaisimme myös optimoida merien biomassan tuotannon.
Sitten tulevat mukaan aavikot. Ydinreaktori rannikolle aurinkovoiman avustamana rannikolle poistamaan suolaa merivedestä ja kasteluputket aavikolle. Ja kyllä on taas lisää ruokaa ja luontoa.
Lopuksi vielä kaupungit ja uudet menetelmät tuottaa ruokaa, kuten synteettinen liha, uudet kasviproteiinituotteet, uudet kasvatusmentelmät..
Väitän, että ihmiskunnan koko voi olla luokkaa 20 miljardia, eikä edes tee kipeää.
Luonnontieteilijät, insinöörit ja matemaatikot tämän planeetan pelastavat. He keksivät ratkaisut, jolla hiilenkierto saadaan optimoitua ja ilmasto tasapainotettua. He keksivät ratkaisut jolla aavikot Saharaa myöten saadaan kukoistamaan.
On toki selvää, että ihmiskunnan lukumäärän kasvu taittuu myös Afrikassa, koska naiset eivät vain tule olemaan ikuisesti 4-10 lapsen synnytyskoneina. Siis, vaikka teknologia kehittyisikin, niin että ruokaa riittäisi 20 miljardille, niin ei kuitenkaan koskaan tule käymään.
Suurempi ongelma tulee hyvin olemaan se, että naiset ylipäätään haluavat hankkiutua raskaaksi ja synnyttää. Väitän, että jo tällä vuosisadalla tulemme näkemään keskustelua siitä, että miten raskaudesta voidaan luopua ja ihmisalkiot kasvavat kohdun ulkopuolella ”synnytykseen” saakka.
Minäkin elän naisen kanssa, joka ei halua kokea raskautta, eikä synnytystä. Enkä ihmettele yhtään.
Luin joskus 1970 neuvostoliittolaisen akateemikon kirjan Ihmiskunna elinvarat. Hän osoitit mielestään vakuuttavasti, että maapallo pystyy elättämään 100 miljardin asukkaan väestöä.
Keinoriutat kuulostavat hienolta ajatukselta, kunnes lukee troppisista hirmumyrskyistä. Rannikon läheisyydessä merestä nousee ylös veteen ravinteita. Ja niitä tule myös jokien kautta.
Mielenkiintoista: Jared Diamondin mukaan – jos oikein muistan – meri Australian ympärillä on hyvin köyhää ravinteista, eikä alueella ole suuria kalamääriä. (Suuren Valliriuran elämistön määrästä minulla ei ole käsitystä.)
Toinen tieto tuttavalta, tarkistamaton: Saharasta Eurooppan kulkeutuva pöly on hyvin ravinnepitoista ja lannoittaa maata.
Trooppisia hirmumyrskyjä harvemmin esiintyy korkeilla leveysasteilla… Niin, tätä kutsutaan kumpuamiseksi.
Kyse on tietenkin struktuurista, jonka kellukkeet ovat pinnalla, mutta varsinainen osastruktuuri, johon elämä kiinnittyy on pinnan alla.
Keinoriutan tarkoitus ei siis ole olla mikään kalankasvatuspussi vaan _riutta_.
Jos katsotaan tätä planeettaa eteläisen Tyynenmeren yltä, niin näkyy vain merta. Kun lähestytään Etelämannerta, niin pinnan yllä alkaa olla aika hirveät olot, mutta meri kuhisee elämää.
Keinoriuttoja kannattaisi jättää ajelehtimaan noille vesille, jossa ei ole juurikaan laivaliikennettä. Ainoastaan kalastuslaivastot kävisivät kalastamassa sovituin kiintiöin.
Onnistuisipa tuo kalantuotannon moninkertaistaminen muutenkin. Esimerkiksi Saharassa olisi tilaa kiertovesiviljelmille ja merestä saa vettä. Aurinkoenergiaa on yllin kyllin, ja ydinvoimalla hoituu loput.
On totta, että teknologian avulla maapallon ihmiskantokykyä voidaan lisätä. Mutta miksi ihmeessä meidän pitäisi sitä maksimoida? Tapahtuisiko se muun luonnon kustannuksella? Mikä olisi moisen toimenpiteen idea?
Kyllä ihmiskunta periaatteessa pystyisi nykyiset ongelmansa ratkaisemaan. Niissä ei ole mitään sellaista mihin ihmisen tekninen osaaminen ei riitä. Esteet ovat psykologisia ja sitä kautta siis ehkä sitäkin suurempia.
Jokaisen, joka on huolissaan maapallon tilasta, kannattaa muuten (Linkolan lisäksi) lukea Esko Valtaojan uusin kirja ”Kohti ikuisuutta”. Hän myöntää maapallon ongelmat, esimerkiksi ilmastonmuutoksen, mutta uskoo että ihmiskunta pystyy ne ratkaisemaan. Minä en ikävä kyllä Valtaojan optimismiin osaa yhtyä, mutta tosiasiat hänellä ovat kohdallaan.
Tähän voidaan vastata samalla mitalla: miksi meidän pitäisi minimoida maapallon kantokyky?
Ihmisten määrällä ei ole mitään väliä.
Tämä vastaus ei aukea minulle ollenkaan.
Aiheesta vielä kuitenkin sen verran, että viime syksynä 15 000 tieteentekijää varoitti ihmiskunnan tulevaisuuden olevan vaarassa, jos kulutusyhteiskunta ja väestönkasvu jatkuvat nykyisellä tahdilla. Tämä hätähuuto on, taas kerran, ohitettu ainakin suomalaisessa keskustelussa olan kohautuksella, vaikka nimenomaan tieteilijöiden lausunnolla luulisi olevan enemmän painoarvoa kuin meidän tavallisten ihmisten tuntemuksilla.
How to do it? Kyllä nörtit hoitaa!
Maatalouden kokonaistuotantoa on historian aikana monikertaistettu jo moneen otteeseen. Viimeistään nyt on ilmennyt, ettei tällainen ratkaisu väestönkasvuun ole siinä mielessä kestävä, että se ei vaatisi jatkossa uusia monimutkaisempia ja kalliimpia ratkaisuja tuotannon lisäämiseksi jälleen. Nyt pitää kokeilla jotain uutta.
Utilitaristisessakaan tarkastelussa väkiluvun kasvattamisessa ei ole mieltä: tulevaisuudessa tekniikka ja elintaso ovat korkeampia, jolloin resursseista saadaan suurempi hyöty kuin nyt. Eli väkilukua kannattaa siirtää tulevaisuuteen, joka on tehokaampi tuottamaan hyötyä öljystä, hiilestä ja uraanista (jos joku vielä osaa ydinmyllyjä tehdä).
Väkiluvun kasvu ei nopeuta teknologian kehitystä millään väkiluvun kasvun ongelmiin ja muihin teknologiankehitystekijöihin nähden merkittävällä vauhdilla. Esimerkki: olisiko väkiluvun äkillinen viisinkertaistuminen 1800-luvun lopulla nopeuttanut sähköistymistä ja polttomoottoreihin siirtymistä 5x? Edes 2x?
Nykyisten 23M syyrialaisen pään päällä taitaa palaa tällä hetkellä vähemmän lamppuja kuin nuoruuteni 15M syyrialaisen.
Eräs keino vähentää ongelmia Afrikan maissa olisi kieltää moniavioisuus.
Se on yksi hankalimmista eriarvoisuuden muodoista, koska ihmiskunta jakaantuu eri sukupuoliin melko tasaisesti – jos rikkaalla miehellä on 50 autoa se ei tarkoita että köyhän tarvitsisi kävellä. Moniavioisuuden suhteen tilanne on toinen.
Tämä argumentti ei ole omani, vaan perustuu The Economistin artikkeliin ”The link between polygamy and war” joulukuun 19. päivä 2017. Artikkelissa mainittiin, että moniavioisuuden salllivat maat ovat selkeästi yliedustettuina maailman kriisipesäkkeiden joukossa ja siihen liittyviä ongelmia hyödyntävät myös terroristijärjestöt rekrytöinnissään.
Mielenkinntoista kyllä, moniavioisissa perheissä on äitiä kohti vähemmän lapsia. Tällä on selvä demografine merkitys.Kenian ens. predisentti Yomo Kenyatta oli moniavioinen; statussymboli. Kenia ei liene kriispesäkkeenä pahimmasta päästä.
Tässä kyllä sekoittuvat syy ja seuraus.Moniavioisuu johtuu sodista .Kun miehiä kuolee paljon nuorina niin syntyy naisten ylijäämä ja moniavioisuus ratkaisee ylijäämänaisten sosiaalisen ongelman.
Afrikan suurimpia ongelmia ovat pääomavirrat, sillä taloudet eivät ole päässeet eroon siirtomaa-aikojen rahan ulosvirtauksesta eli pääomat katoavat veroparatiiseihin. Kehitysavulla yritetään korvata vajetta, mutta kyseessä on pohjaton ämpäri.
Seurauksena on, etti Afrikassa ole pääomia infran rakentamiseen. Afrikkalaisen viljelijän tuotteet eivät pääse kylän toria pidemmälle.Lisäksi Eun tulliraja ja länsimaitten maataloustuki estävät viennin ja itse asiassa länsimaisia elintarvikkeita dumpataan Afrikkaan ja oma maatalous näivettyy
Lännestä tuodaan second had vaatetta ja niinpä Afrikan vaatevalmistus on loppunut.
Listaa voisi jatkaa lisääkin
Paljon keskustellaan Afrikan väestökehityksestä ja ihan syystä. Minun silmiini ei ole osunut juuri mitään kirjoitusta siitä mitä afrikkalaiset itse ajattelevat tai keskustelevat asiasta. Onhan Afrikassa jo olemassa jonkinlainen kouluja käynyt keskiluokka joka kykenee seuraamaan maailman menoa, mm. omia valtaapitäviään. Onko Afrikan valtaapitävien keskuudessa aikomusta tehdä jotain väestönkasvun suhteen ?
Ainoan tähän aiheeseen liittyvän afrikkalaisen valtion edustajan kommentin, jonka olen lehdistöstä nähnyt, sisältö oli se että EU:n tulisi helpottaa Afrikan siirtolaisten pääsyä sinne. Kommentista sai sen käsityksen että edelleen laajalti afrikkalaiset katsovat asiaa siltä kantilta että siirtolaisten kotimaihinsa lähettämät rahasiirrot ovat mukava tulonlähde Afrikan valtioille.
Linkola on erittäin tunteisiin vetoava ja taitava kirjoittaja, mutta faktat eivät pidä läheskään aina paikkaansa. Kirjoituksista huomaa että hän on helsinkiläinen herraspenska joka luuli 30- luvun suomen metsiä ja luontoa luonnontilaisiksi ja vertaa nykytilannetta tuohon aikaan. Oikeasti metsät olivat tuohon aikaan kaukana luonnontilasta kaskeamisen ja harsintahakkuiden jäljiltä. Niissä elävä lajisto oli kaskettujen ja harsittujen metsien lajistoa, ei luonnontilaisen metsän lajistoa.
Linkola väitti jossakin kirjassaan että Suomen metsien inventointi tuloksia vääristellään, koska puumäärä ei voi kasvaa kun metsiä hakataan niin paljon. Suomessa kuitenkin on todellisuudessa nyt puuta enemmän kuin koskaan on tilastoitu, ja ensi vuonna taas enemmän kuin nyt. Lisääntyvistä hakkuista huolimatta. Se että täällä verrataan talousmetsiä puupeltoon tai autiomaahan osoittaa että kirjoittaja ei ymmärrä asiasta. Talousmetsissä on rikas eläinlajisto. Kun vielä lahopuun määrää saadaan lisättyä voi hakkuita lisätäkin. Suosittelen tutustumaan sellaisiin asioihin kuin metsälain 10 § kohteet, metsäsertifiointi ja metso- ohjelma. Siitä se tieto ja ymmärrys lisääntyy.
Mielestäni Osmo Soininvaara on oikeilla jäljillä, enkä oikeastaan kyseenalaista tätä näkökulmaa vaan kommentoin sitä miten kultturisten toimijoiden luontosuhteet ovat muuttuneet 30-vuoden takaisista ajoista.
Maapallon tulevaisuuden vastakkainasettelussa olivat 70-luvun ympäristöliikkeen perustamisen aikoina utlitaristinen luonnon maksimaalinen hyväksikäyttö ja primitivistinen Linkolalainen näkemys. Linkolalaiset primitivistiset dystopiat olivat selkeästi humanismin arvoja vastaa. Ny vihreä humanismi ottaa huomioon Linkolalaisuuden kritiikin ja muodostaa tästä käsin posthumanismistisen (suspended humanism) näkökulman, joka tunnustaa sen tosiasian että ihmiset ovat itse vastuussa luonnolle aiheuttamistaan katastrofeista. Humanisti Esko Valtaojan mukaan turvallien superälyn singulariteetti tulee tuottamaan teknologisen kehityksen myötä hyvinvointia, joka säästää ihmiskunnan hikeä ja kyyneileitä.
Meidän viimeinen z-sukupolvemme (1995- 2010) on aikaisempiin sukupolviiin verrattuna kaikkein post-materialistisin tarkoittaen sitä etteivät he kerää ympärilleen materiaa täydellistämään omaa egoaan. Mielestäni tämän nuoren sukupolven tietoisuuteen pitäisi vaikuttaa edelleen aktiivisesti, eikä jättää tätä 70- luvun radikalismin muiston varaan.
Tekoälyn jälkeistä maailmaa kutsutaan (epäonnistuneesti) singulariteeteiksi, koska sen jälkeistä maailmaan on oikeastaan mahdotonta ennustaa. Pelisäännöt eivät enää päde.
Musta tuntuu, että näin käy. Mutta ennustaa en pysty. 😀
Mutta jos nyt kuitenkin sanon vaikka sen, että universumista ei ehkä ole löytynyt älykästä elämää, koska singulariteetin jälkeen älykäs elämä siirtyy elämään virtuaalimaailmaan. Miksi elää tuskien täyttämää elämää kun voi elää miellyttävässä virtuaaliympäristössä. ja ehkä ikuisesti.
Pentti Linkolaa pidetään kai yleisesti(?) terävänä ajattelijana ja inhorealistina, jonka premissit ovat kunnossa vaikka epämiellyttäviä. Ja vain johtopäätökset ainakin osittain vääriä.
Noin ajattelevat, saatte suoda tämän anteeksi, mutta minusta PL ei ole edes ajattelunsa lähtökohdilta kirkas ja fiilikset hylkäävä.
Muistan jo 60-70-lukujen vaihteesta hänen – etten sanoisi vuodatuksensa – Suomen Kuvalehdestä, jossa hän syytti suomalaisia naisia haluttomuudesta lapsentekoon (luitte oikein) ja että jos he joskus lapsen tekevät, tämä on ”suloinen mustasilmä” (tarkka sitaatti) jonka isä on ulkomaalainen.
Taivaallisen rauhan aukiolla 1989 ammutut mielenosoittajat olivat Linkolalle ”ulvova kita”. Sil’viisii.
Persianlahden sodan alussa iltapäivälehdet väittivät Linkolan sanoneen ”Toivon että tapahtuu merkittävää tappamista”. Noh, tosin kysyin henk.koht. asiaa Odelta, joka kertoi Linkolan sanoneen hänelle, että sitaatti ei pitänyt paikkaansa.
Muutenkin Linkolan kirjoitukset heijastavat minusta usein jostain muusta kuin luonnonsuojelun tarpeesta kumpuavaa pahaa oloa. Tai helmi kirjasta Mietteitä ja muistoja vanhasta sivistyneistöstä(sic!): ”Ei demokratiaa, taivaan tähden, ei demokratiaa! Ei yleistä äänioikeutta, ei ikinä! Ei, ei, ei!”.
Pointtini ei tässä ole nyt ”hyvä vastaan paha, paha, paha!” (vaikka tuollainen tympiikin) vaan toteuttamiskelvottomuus. Ei todellinen inhorealisti kirjoita tuollaisia.
Yllättävä vertaus: Tuossa on jotain samaa kuin Ayn Randissa ja kirjassaan Atlas Shrugged. Kuinkahan kauan tai ainakaan monta polvea ne valioyksilöt olisivat siellä Shangri-La’assan voineet asua ennen kuin esimerkiksi alueen ylityöllistettyjen ja alipalkattujen vartijoiden lahjakkaimmat penskat olisivat panneet hulinaksi? Sama (toki todella monta muutettavaa muuttaen) Linkolan visioiden toteutuskelpoisuuden kanssa. Voihan tuollaisia kehitellä, mutta dystopiat ovat yleensä aivan yhtä hullunkurisia kuin utopiatkin.
Linkolan ajatukset torjutaan yleisimmin kai juuri siksi, että ne ovat niin epämiellyttäviä ja siksi moni ei ajattele niitä sen enempää. Ne eivät todellakaan vastaa suvaitsevaisen liberaalin näkemyksiä. Älyllisestä lähtökohdasta totuutta etsivä ei kuitenkaan voi tyytyä näin löysään torjuntaan. Olennaisena kysymyksenä säilyy se, että onko hän ydinnäkemyksessään oikeassa? Tai ainakin se, että missä määrin hän on oikeassa?
Linkolan ajattelu ei kaadu myöskään siihen, että sieltä löytyy yksittäisiä virheitä, epätäsmällisyyksiä tai outoja asenteita. Toivomme tietysti kaikki, että hän olisi väärässä, mutta pahoin pelkään ettei taida olla. Ainakaan minä en osaa torjua hänen logiikkaansa, enkä ole nähnyt muidenkaan sitä perusongelman osalta tekevän.
Olen 61 v. Kun liikun (etelä-keski-) suomessa , en näe reittini varrella laisinkaan itseäni vanhempia
metsiä. Näen vain ”metsiä”. Kaksi tai kolme varttuneenpaa puusukupolvea on vallan kadonnut.
On itsepetosta puhua puun määrästa, ja sen kasvamisesta, jos käsitys suomalaisesta metsästä
on hukassa. Metsässä on taimia, nuoria puita ja täyden kukoistukseensa saavuttaneita. On myös
pikkuhiljaa hiipuvia, kuolleita ja maatuvia lahopökkelöitä.
Kehitys on tapahtunut varsin nopeasti, mutta ymmärrän silti, että jonkun, ehkä nuoremman,
käsitys metsästä on nykyinen tasaikäinen metsä, tai hakkuuraunion pusikko.
Pentti Linkolan Luonnonperintösäätiö koettaa pelastaa viimeisiä rippeitä sellaisesta metsästä,
jossa itsekin sain lapsuudessani kulkea. Te, jotka Linkolaa demonisoitte, menkää joskus Metsään.
Ps.Julistan nimiehdotuskilpailun tasaikäiselle ja yksilajiselle metsälle. Sellaista ei suomenkielen
muutoin rikkaassa sananstossa ole. Oma ohdotukseni on Metsähkö.
Esa Parkatti
Porvoo
Kannattaa mennä autolla itärajan yli, Laatokan ympäristössä näkee vielä paljon koskemattomia ikimetsiä ja sellaisia Etelä-Suomea vastaavassa ilmastossa kasvaneita suurista puista koostuvia metsiä, jotka ovat Suomesta lähes hävinneet.
Tämä on hyvä kommentti ! Paitsi että Linkolalle kyllä sopii ekofasistin leima.
Minun on häpeäkseni myönnettävä että olin varsin kypsässä iässä jo, kun hiffasin että Suomen metsät eivät ole metsiä vaan puupeltoja. Olisi mielestäni ihan syytä tehdä tutkimus kuinka moni suomalainen tämän tajuaa.
Suomessa on vaikka kuinka paljon pieniä metsäsaarekkeita, joita ei kannata edes harventaa, koska harvennuksesta joutuu maksamaan. Sellaisissa kun vaeltaa mustikoita poimimassa, ei se nyt niin ihmeellisesti poikkea muista metsistä. Lahoja puita on enemmän, mikä tietty on hyvä juttu. Mutta esteettinen kokemus on aika sama kuin säännöllisesti harvennetussa metsässä.
Mutta minähän olenkin kaupunkilainen, joten ehkä sitten missaan jotain..
https://phys.org/news/2018-05-old-growth-forests-europe.html
Kyllä Suomessa riittää luonnontilaista ja vanhaa metsää.
Niin minustakin. Terroristinen väkivalta ei ole ratkaisu, eikä edes nahistelu mielenosoituksissa. Tuohon väkivallan umpikujaan verrattavissa olevia umpikujia ovat kuitenkin myös monet muut polut, kuten usko siihen että yksilöiden arkipäivässään tekemän vihreämmät valinnat ovat ratkaisu, tai usko siihen että suuret kokoukset ja niissä annetut suuret julkilausimat ovat ratkaisu, tai usko siihen että tekniikan kehitys lopulta pelastaa kaiken.
On väitetty, että Suomen puolueissa valtaa pitää tilataksiin mahtuva johtoeliitti. Koko maata hallitsee jo nyt siis ehkä kolme tilataksillista. Sotilaallinen vallankumous ei kuitenkaan ehkä toimisi Suomessa, koska armeija ei lähtisi leikkiin mukaan. Totalitarismiin siirtymistä voi yrittää myös henkisen yliotteen ja poliisitoimen kautta, vaikkapa kieltämällä vihapuheena kaikki valitusta linjasta poikkeava puhe. Kolmas polku (ei enää vallankumouksellinen) olisi sellaisen konsensuspolitiikan omaksuminen, jota kansa sietää niin hyvin, ettei ylly äänestämään muita kuin vuoroon vallassa olevia konsensuspuolueita. Kannatan tuota kolmatta ”kaappausvaihtoehtoa”.
Käsitys ilmastoon liittyvistä riskeistä oli tuolloin kai vielä toinen.
Linkola ymmärsi kai jo tuolloin, että useimmat nuoret valitsevat kuluttamisen ja makean elämän työntäyteisen arjen sijaan, jos vain saavat vapaasti valita.
Tässä kaavailusi ovat järkevämpiä kuin Linkolan. Ei ihmisen tarvitse raataa vanhentunein keinoin, jos koneetkin on keksitty. Harmittomia harrastuksia voi keksiä lisää, vaikka kuluttavimmat jäävätkin pois.
Hyvä suunta. Itse antaisin vain murto-osan suoraan teollisuudelle vapaasti käytettäväksi. Muualla (suojelualueiden ulkopuolella) metsätalouden tulisi toimia niin, että muutkin luontoarvot säilyvät puun tuotannon ohessa. Nykytilanteessa tällainen muutos vaatii kyllä aikaa (metsien palautumiseen) ja rahaa (lunastuksiin).
Tätä vihreät ja kepu ovat tosiaan ajaneet, eivätkä muutkaan puolueet ole vastustaneet (paitsi vihreät tietenkin aina kepun tapaa tehdä biotaloutta, ja muutkin puolueet toistensa tapoja). Helsinkikin on suunnitellut puun tuomista muista maista, kun Suomen omat metsävarat eivät sen kulutukseen kuulemma riitä.
Eikä toden totta Helsingissä. Tästä ei heru kiitosta kasvukiihkoiselle OS:lle.
Energiaa sinänsä ei tarvitse verottaa. Se riittää, että asetetaan haittaveroja (ja tarvittaessa arviotulleja) uusuitumattomille ja saastuttaville (energian ja muille) raaka-aineille (ja vastaaville luontoa häiritseville teoille). Riittää siis kohdistaa sääntely ongelmien juurisyihin. Markkinavoimia voi tämän jälkeen käyttää aiempaa luonnonmukaisemman talouden pyörittämiseen, ilman suurta byrokraattista painolastia ja nippelisäädöksiä.
Helsingissä keskimääräinen lapsiluku on 1,3 lasta per nainen. Siitä ei oikein ole väestöräjähdykseksi.
Tarkoitan hankettanne kasvattaa kaupungin väestömäärää. Muistelen että sanoit joskus, että uutta väkeä ei ole tarkoitus siirtää maakunnista niin, että väkimäärä muualla Suomessa vähenisi vastaavasti (tosiasiassahan jokseenkin kaikki Suomen kunnat yrittävät kasvattaa väkimääräänsä, mutta harvat pystyvät siihen Helsingin tasoisesti). Näin jäljelle jäävät luonnollinen kasvu ja maahanmuutto. Maahanmuuton voi laskea muiden maiden kanssa yhteistyössä tehtäväksi väestön kasvattamiseksi (sillä tässäkään tarkoitus ei ole autioittaa mitään maapallon kolkkaa).
Lopputulos on siis se, että Helsingin, ja kai Suomenkin väkimäärä kasvaa. Onko Helsingillä arviota kasvukertoimista tai kasvuvauhdista? Ainakin satoja tuhansia on kai suunnitteilla. Mikä on väestön kokonaiskasvun kerroin, vaikkapa yhden sukupolven ajanjaksolle? Onko perusteluja sille, miksi ei tyydyttäisi väestönkasvun pysäyttämiseen (Helsingissä ja Suomessa)?
Jos maailman jokainen kynnelle kykenevä kaupunki ottaa Helsingin tavoin itselleen erkoisvapauksia suhteessa väestön kasvattamiseen (olettaen kai, että muut vastaavasti pienentävät väkimääräänsä???), maapallonkin väestö kyllä kasvaa kasvamistaan, siitä riippumatta, mikä lapsiluku Helsingissä sattuu tällä hetkellä olemaan.
Kun ihmiset muuttavat muualta Suomeen, heidän syntyvyytensä alenee ja kun he muuttavat Suomen sisällä Helsinkiin, heidänkiun syntyvyytensä alenee. Kaupungistuminen on siis keino pysäyttää väestöräjähdys. Jos meillä on kuntias, joissa väestön mediaani-ikä on 60 vuotta, on selvä, että niissä väkiluku tulee vähenemään, vaikka klukaan ei muuttaisi kunnasta toiseen.
Fakta on kuitenkin kai se, että Helsinki aikoo noin puolitoistakertaistaa väkimääränsä. Ja ehkä jatkaa eteenpäin, kunhan puolitoistakertaisuus on saavutettu. Jos yksi kasvaa, pitäisi olla selitys sille, miten muut jäävät kasvamatta. Muuten maapallo paukahtaa käsiin.
En usko että kaupungistaminen on ratkaisu väestönkasvuongelmaan. Afrikassakin kaupungistumista tapahtunee aivan siinä missä Suomessa. Jos kymmeneen lapseen tottuneet muunmaalaiset saavat Suomessa vain viisi lasta, ja lähtömaassa olevat edelleen kymmenen, se ei paljon auta, vaan todennäköisemmin jopa tukee väestönkasvua. Suomessa kaupungistamista tehokkaampaa voisi olla vaikkapa lestadiolaisuuden kieltäminen. Ehkä ajattelet, että luopuvat uskostaan siirtyessään kaupunkeihin. Lapsilisien poistaminen kolmansilta lapsilta voisi myös auttaa.
Jossain kohdassa yhtälösi ei toimi. Jos Suomessa kaikki yli kymmenentuhannen paikkakunnat onnistuvat puolitoistakertaistamaan väestönsä, pienimpien kuihtuminen ei yhtälössä paljon lohduta. Ehdotan uudeksi tavoitteeksesi Suomen väestönkasvun pysäyttämistä. Helsinginkin väestönkasvu rajattaisiin niin, että se päättää kasvaa vain sen verran kuin muualla Suomessa väestömäärä vähenee. Viisi miljoonaa asukasta riittää meille hyvin.
Oletan että et kannata maapallon kuihduttamista ihmismäärää kasvattamalla, etkä tosissasi usko, että maailman kaikkien suurten kaupunkien (>100 000) jakuva (vapaa ja tavoiteltu) kasvu yhdistettynä väestönsiirtoihin automaattisesti pysäyttäisi väestönkasvun maailmassa. Helsingin kasvupolitiikka ei ole terveillä raiteilla maailman väestönkasvun näkökulmasta katsottuna. Se ruokkii väestönkasvua, eikä suinkaan vähennä sitä. Kyse on kai enemmän muista haluista kasvattaa omaa kokoa.
”Helsingin kasvupolitiikka ei ole terveillä raiteilla maailman väestönkasvun näkökulmasta katsottuna. Se ruokkii väestönkasvua, eikä suinkaan vähennä sitä. ”
Koska syntyvyyteme on jo alle uusiutumisrajan ja väestö kasvaa vain maahanmuuton seurauksena (viime vuonna kuolleita oli enemmän kuin elävänä syntyneitä), ainoa looginen johtopäätös on että kannatat maahanmuuton lopettamista ja aivan erityisesti maahanmuuton totaalista lopettamista kehitysmaista.
Hommafoorumilta löytynee hyvinkin paljon kannatusta tälle älyttömälle ajatukselle.
En ottanut tarkoituksella kantaa siihen, millainen eri väestönkasvu- tai vähentämistapojen suhde tulisi olla. Mihin perustat olettamuksesi, että suosisin yhtä tapaa hillitä väestönkasvua yli toisten? Itse asiassa en suosi yhtään noista kolmesta väestönkasvattamistavasta. En siis syntyvyyden lisäämistä, ihmisten rahtaamista muualta Suomesta Helsinkiin, enkä muualta maailmasta (kehitysmaista tai kehttyneistä maista) Helsinkiin. Parasta olisi hyväksyä se, että ihmisiä on maailmassa jo tarpeeksi, ja luontoa on helpompi suojella, jos emme tähtää väkimäärän jatkuvaan kasvattamiseen. Kritiikkini oli tarkoitettu ehkä lähinnä Helsingin vihreille, joiden kaksijakoista suhtautumista maailman ja Helsingin väestön kasvattamiseen en oikein ymmärrä ja hyväksy.
Entä oma kannanottosi? Lisää vai ei? Helsinkiin vs. muihin Suomen kaupunkeihin ja maaseudulle? Entä millä tavalla ja mistä, jos lisää pitää saada? Mitkä kaupungit, maat ja kunnat vähentävät, jos Helsinki lisää? Onko eri hankkimistavoilla vaikutusta väestön kasvun kannalta?
Juho Laadun logiikkaa en ymmärrä. Jos hän on sitä mieltä, että ihmisiä on liikaa, silloin ainoa vastaus tähän on syntyvyyden aleneminen. Se, että väestö keskittyy alueellisesti, on luonnon kannalta hyvä, ei huono asia. Koko Suomen kansa mahtuisi Helsingin kantakaupunkiin Hongkongion tehokkuudella. VBalkoselätikka kiittäisi. Tässä ratkaisussa on muita ongelmia, mutta on vähän hassua sanoa, että väestön muttaminen kaupunkeihin olisi väestön kasvua. Erityisersti, koska hedelmällisyys laskee kaupunkeihin muutettaessa.
Vastavuoroisesti en oikein ymmärrä sinun logiikkaasi. Tiedät että Suomenkin väkiluku kasvaa koko ajan, puhumattakaan maailman väkiluvusta. Ehdotat väkiluvun kasvattamista Helsingissä, etkä esitä mitään sellaista skenaariota, joka tähän yhdistettynä vähentäisi kokonaisväkimäärää Suomessa tai maailmassa.
Esität vain joitain yksityiskohtia, kuten Helsingin lapsilukuun liittyvää tilastotietoa, mikä ei vielä mitenkään takaa väestön kasvun pysähtymistä. Tämä kuulostaa korvissani oljenkorteen takertumiselta ja toiveajattelulta, kun tietää, että kasvua kuitenkin tapahtuu, eikä väki vähene muualla Helsingin kasvua vastaavasti. Myös ajatus kulutuksen vähenemisestä väestön keskittyessä on epävarma arvio (maito ja sähkö eivät tule seinästä), eikä sekään millään muotoa oikeuta väestönkasvun tavoittelua. Valkoselkätikka ja varpuset voivat elää myös ihmisen kanssa. Luonnonmukainen elämäntapa ei edellytä ihmisen hävittämistä luonnosta.
Minusta tilanne näyttää kuvailemaasi väestön vähenemiseen tähtäävän väestön kasvattamisen sijaan enemmän siltä, että lähes kaikki kaupungit ja kunnatkin Suomessa ja maailmalla yrittävät kasvaa kilpakumppaneitaan nopeammin taloudessa ja koossa. Tuon kasvuopin takana ei suinkaan ole ensisijaisesti mitään väestönkasvun vähentämiseen tähtääviä motiiveita, vaan ihan ikiaikaista oman vahvuuden puolustamista ja oman kulttuurin ja elämäntavan edistämistä. Koskee myös Helsinkiä, ja koskee myös vihreitä, ja paljolti kai sinuakin.
Siitä olen samaa mieltä, että kokonaisuutena maapallon väestöongelman toivottava (ei valitettavasti ainoa) ratkaisu on syntyvyyden aleneminen. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi väkivalta, sodat, taudit ja pahimmillaan vaikkapa ilmastokatastrofi.
Olen samaa mieltä myös siitä, että väestön muuttaminen kaupunkeihin ei ole väestönkasvua. Se on kuitenkin väesönkasvua, jos väkeä muuttaa jatkuvasti kaupunkeihin ilman, että väki vastaavasti vähenisi muualla. Tältä nykytilanteen faktalta näytät ummistavan silmäsi, kun vaadit väestönkasvua Helsinkiin, tarkkailematta vakavissasi muiden vastaavien tuhansien (suomalaisten ja muiden) kaupunkien vastaavia kasvupyrkimyksiä, tai maailman haja-asutusalueiden tilannetta.
Juho Laatu. En ymmärrä matematiikkaasi. Jos joku muuttaa Sotkamosta tai vaikka Keniasta Suomeen, miten se nostaa maapallon väkilukua?
Muuttaminen ei tosiaan lisää väkeä, paitsi jos muuton järjestää kattohaikara. 🙂 Helsinki ei ilmeisesti kieltäydy mistään väestöä lisäävästä keinosta. Sotkamosta muuttaminen on neutraalia, jos oletetaan, että Sotkamo samalla autioituu, eikä se saa korvaavaa muuttoliikettä, eikä syntyvyys lisäänny. Keniassa syntyvyys on kai suurta, joten sieltä ehkä riittää ammennettavaa Sotkamoa enemmän, ilman että Kenian väestönkasvu siitä paljon kärsii. Joissain maissa muutto toisiin maihin voi pelastaa nälkäkuolemalta tai köyhyydeltä. Tässä kuviossa ongelma on se, että kokonaisväkimäärä kasvaa, ja kulutus per henkilö kasvaa.
Matematiikkani sanoo, että Helsingin väestö kasvaa suunnitelmien mukaan rajusti, eikä tiedossa ole, missä tapahtuisi vastaava lasku väkimäärässä. Jokainen kynnelle kykenevä kunta yrittää (Helsingin tavoin) kasvaa, joten vapaaehtoisten vähentäjien löytäminen on vaikeaa.
Helsinki voisi näyttää mallia, vai voisiko? Ehkä olisi parempi, jos väkeä kerättäisiin pohjoisen Suomen sijaan vaikkapa ilmastoltaan energiataloudellisempaan Keski-Eurooppaan, ja Helsinki siirtyisi väestön luovuttajien joukkoon. 🙂
Oikeassa olet. Suomessa kannattaisi pyrkiä asuttamaan väestö rannikkoseuduille. Tämä siksi, että rannikkokaupungissa on suora yhteys maailman tärkeimpään kauppareittiin eli mereen, merestä saa kalaa, maatalous hyötyy meren läheisyydestä, ja Suomessa rannikot ovat ylipäätään leudoimpia alueita, joka edesauttaa energiankulutuksen vähentämistä.
Sen lisäksi rannikot tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet ydinenergian hyödyntämiseen, ja Suomen kallioperä tarjoaa rannikoilla mahdollisuuden myös geotermiseen lämpöön.
Tampereen kasvu on tässä mielessä ”tuhoon tuomittu”, koska Tampere on sisämaassa.
Luonnonvarojen hyödyntäminen sisämaassa ei oikeastaan edes nykyään vaatisi kaupunkien olemassaoloa. Kuljetaan sitä lentäen öljynporauslautoillekin töihin.
Luonto kukoistaisi, luonnonvarojen hyödyntämisestä riippumatta, mikäli suomalaiset siirtyisivät asumaan rannikkoseuduille.
Pääkaupunkiseutu tulisi yhdistää Helsingin metropolialueeksi, ja tätä kannattaisi pyrkiä levittämään itään ja länteen, eikä missään nimessä sisämaahan.
Pari mietettä eri kaupunkien / asuinpaikkojen eduista.
Tampereella naapurustoa on 360° (miinus järvet), joten kaupunki toimii tiiviimmin kuin Helsinki, jossa naapurustoa on vain 180°.
Ydinvoimalan sähkö kulkee kevyesti myös sisämaahan. Rannikolla kaupungeilla on se etu, että ne voivat ottaa lämpönsä ydinvoimalasta (hukkalämpö hyödyksi). Helsinki kieltäytyi tästä mahdollisuudesta (kai polttaa mieluummin fossiileita ja Suomen ja lähimaiden metsiä).
Ihmisten asuminen maaseudulla tai sisämaassa ei vielä tuhoa luontoa. Huonot kulutustottumukset ja tuotanto (asuinpaikasta riippumattomia) ovat tärkein uhka luonnolle.
Millä tavalla se vähentää rakennuspuun ja paperin käyttöä jos kaikki muuttavat kaupunkeihin? Kaupungistuminen tosiasiassa lisää tarvetta metsänhakkuisiin.
Suomessa vankin syy metsien te3hostettuun parturointiin on tarve saada työpaikkoja syrjäseuduille.
Uudet tehdasinvestoinnit on tehty liiketaloudellisin perustein, metsätalous ei pyöri tukiaisten varassa toisin kuin maatalous. yhtään kalikkaa ei myydä jos ei niille ole markkinoita.
Suurin syy lisääntyvälle luonnonvarojen käytölle on kiihtyvä kaupungistuminen uusien rakennusten ja paremman elintason takia. Jos siis vihreät haluatte vähentää luonnonvarojen kulutusta, jarruttakaa kaupunkien kasvamista.
Harvennushakkuita tuetaan maksamalla subventiota metsähakkeelle.
Metsänomistajan tuloista suurin osa tulee tukkipuun myynnistä, sitten kuitupuun (sellu). Jos on epäonnistunut metsänhoidossa ja päästänyt metsän pusikoitumaan joutuu myymään puut metsä energiaksi, jonka korjuu on tehotonta ja kallista (siksi subventio). Metsätalous olisi kannattavaa vaikka valtion tuet lopetettaisiin. Toki tuet aktiivisuutta varmaan lisäävät.
Kyllä ne uudet biotuotetehtaatkin on suunniteltu sellun varaan jonka kysyntä on kasvanut. Metsäenergia on ainakin tällä hetkellä vielä pienessä roolissa. Maailman vaurastuvat ja kasvavat kaupunkiseudut tarvitsevat pakkauskartonkia, paperia ja rakennus ja huonekalupuuta. Ja energiaa. On kaksinaismoralismia vihreiltä paheksua metsänhakkuita vaikka ajatte kaupunkien kasvupolitiikkaa, joka tuota luonnonvarojen käyttöä ruokkii.
Yleinen halu saada rahaa taitaa olla edelleen keskeisempi syy. Vihreitä arvojakin on puolustettu risupaketeilla.
Yksi riski on se, että muutamien kansallispuistojen ulkopuolelle jäävästä maaseudusta tehdään metsätalouden puureservi. Jos metsä ei ole juuri kenenkään lähimetsä, se on poissa mielestä ja jää helposti (kaupunkien?) talouden resurssin asemaan. Minusta luontoa on koko Suomi, eivät vain erikoiskohteet.
Yritän vielä lyhyesti selventää logiikkaani. En kannata väestön kasvattamista, ja uskon että Helsingin väestönkasvuun tähtäävä politiikka enemmänkin lisää Suomen ja maailman väkimäärää kuin vähentää sitä (siitä huolimatta, että jotkin pienet yksityiskohdat, kuten Helsingin lapsiluvun suhteellinen pienuus, voivatkin vetää hieman myös toiseen suuntaan). Jos kaikilla Suomen ja maailman kaupungeilla on sama moraali kuin Helsingillä, väkiluku varmastikin kasvaa. Suomen sisällä väestön siirtämenen syrjäseuduilta Helsinkiin ei ole järkevä tapa vähentää lapsilukua (helpompiakin keinoja on).
Juho Laatu näkee kiitettävän kirkkaasti väestönkasvun globaalin tuhoisuuden. Sen sijaan jonkinlainen Helsinki-vastaisuus tuntuu sumentavan hänen ajatteluaan.
Vähäisellä väestömäärällä maaseutu- tai pienkaupunkiasuminen saattaisi olla ympäristöystävällisin tai ainakin ihmisläheisin asumismuoto. Nykyisellä väestömäärällä sen sijaan tuntuu, että ympäristöystävällisin tapa on pakata kaikki nämä ihmiset kaupunkiin, ympäristönsuojelu huomioiden, ja yrittää tehdä siitä sitten mahdollisimman inhimillinen paikka.
Varsinainen tavoite olisi tietysti saada väestönkasvu ensin pikaisesti pysähtymään ja sen jälkeen ihmismäärä vähenemään nykyisestä. Ja tämä tietysti mielellään niin inhimillisin keinoin kuin vain mahdollista. Jo nyt väestönkasvu on vähintään osatekijänä monissa maailman ongelmista.
Siinä Juho Laatu on tietysti oikeassa, että liian monen poliitikon tavoite on vain saada Helsinkiin lisää pöhinää väkimäärää kasvattamalla ilman minkäänlaista näkemystä väestönkasvun globaalista ongelmallisuudesta.
Näissä väestönkasvukysymyksissä tietty Helsinki-vastaisuus tulee siitä, että Helsinki on ylivoimaisesti suurin väestön kasvattaja Suomessa. Se näyttää myös esimerkkiä muille. Helsinki on vihreiden päälinnake, joten luulisi, että väestönkasvu huolettaa. Mutta vihreät näyttävät keksivän jos jonkinlaisia perusteluja sille, miksi juuri heidän kaupunkinsa tulee kuitenkin kasvaa (ja muiden kai ei).
Maalla asuminen ei taida olla sen epävihreämpää kuin kaupungissakaan. Molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa. Luonnon kannalta tuo ero on marginaalinen verrattuna niihin mahdollisuuksiin, joita muu kulutuksen järkeistäminen tarjoaa (esim. fossiilien polttaminen, väestönkasvun rajaaminen, maankäytön muutokset, tehometsätalous, muut päästöt). Muuttoliike lisää betonirakentamista eli päästöjä.
Yksi olennainen ympäristöä rasittava tekijä on liikenne. Mitä hajanaisemmin ihmiset nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa asuvat, sitä pitempiä ovat matkat ja sitä enemmän ne rasittavat ympäristöä.
Kannattaa myös muistaa, että mitä laajemmalle alalle ihminen toimintansa levittää, sitä enemmän hän sen alle peittää vihreää luontoa.
Kaikkiin näihin ihmisen aiheuttamiin ympäristöongelmiin on tietysti yksi tehokas ratkaisu: ihmismäärän vähentäminen. Humanistina olen sitä mieltä, että se olisi syytä tehdä mahdollisimman harkitusti ja inhimillisesti. Muuten se helposti tapahtuu rajusti ja väkivaltaisesti, suunnattomasti kärsimystä tuottaen.
Kuljetusmatkatkin merkitsevät, mutta nekin ovat mutkikkaita. Maalla porkkana voi tulla pöytään takapihalta, ja polttoainetta ei kulu liikennevaloissa ja ruuhkissa. Keskimääräinen työmatkan pituus ja aika voi olla maaseudulla keskimäärin aika alhainenkin. Monet asuvat nykyään pikkupaikkojen keskustojen liepeillä. Pitkä pendelöinti lienee vähäisempää kuin Helsingin seudulla. Hyvä tapa mitoittaa liikenne oikean kokoiseksi on periä polttoaineista saasteveroa sopiva määrä ja antaa markkinoiden päättää, minne ihmiset, asunnot, maatilat ja tehtaat sijoittuvat (ja milloin ihmiset muuttavat, ja miten kaavoitetaan).
Luontoa ei pitäisi enää massiivisesti peittää. Jos väkimäärä pysyy ennallaan tai laskee hieman, nykyiset asunnot ja tontit voivat riittää. Helsingissä viheralueiden täyteen rakentamisen voisi lopettaa (ehkä Vartiosaari ja muut pelastuivat jo?). Maaseudullakin kuntakeskuksiin keskittyminen on johtanut uusien asuinalueiden rakentamiseen.
Ihmismäärän vähentäminen tai kasvun pysäyttäminen ei ole tosiaan helppo yhtälö. Haluaisin maksaa lapsilisiä, jotta lapsilla olisi hyvä kasvuympäristö, mutta toisaalta haluaisin lopettaa ne, koska ne voivat kannustaa lapsituotantoon. Valtio voisi rahallisesti tai muuten kannustaa perheen lapsimäärän pitämiseen pienenä. Se ei ole reilua, jos jotkut uskontokunnat katsovat oikeudekseen tai velvollisuudekseen lisääntyä rajatta, kun muut yrittävät sitä välttää. Myös kehitysmaiden tilanne on ongelmallinen. Voimme pelastaa ihmishenkiä ja parantaa taloudellisia elinolosuhteita ottamalla osan vaikeuksissa olevasta väestöstä Suomeen. Mutta yhtälö on tietenkin hankala, jos kyse on jatkuvasta lisääntymisautomaatista, jonka tuotoksia sijoitetaan ikuisesti muualle. Tällaisessa tilanteessa pitäisi ehkä keskittyä enemmän paikallisiin ratkaisuihin, kuten naisten kouluttamiseen, lapsettomien eläkeläisten tukemiseen ja ehkä myös vähälapsisuuden idean yhdistämiseen kehityshankkeisiin. Nuo lienevät parempia keinoja kuin liikakansoituksen aiheuttamat sodat, taudit ja muu väkivalta. Sitä usein vihreiden toimesta esitettyä ajatusta en allekirjoita, että ennustetun väestönkasvukäyrän loiventuminen antaisi oikeuden olla kiinnittämättä enää huomiota väestönkasvuun.
Kuten tämäkin keskustelu osoittaa, ovat nämä kysymykset ylipäätään kaikessa monitahoisuudessaan mutkikkaita. Tärkeää olisi, näin ensi alkuun, että nämä asiat otettaisiin edes huomioon kaikessa päätöksenteossa.
Olen samaa mieltä siitä, että vihreät(kään) eivät kunnolla näe väestönkasvun tuhoisuutta. Muut puolueet eivät toki senkään vertaa.
Saatko selvennettyä miksi ko. ajatus olisi älytön?
Väestönkasvun leikkaa Suomen ja PKSn asuntopolitiikka ja työelämän laadun huononeminen. Kun asunnot ovat kanikoppeja ja kun toimeentulo on epävarmaa ei näihin oloihin haluta lapsia
Kaikki veivaavat aina tätä samaa tarinaa, mutta samaan aikaan mikään mittari ei oikein vaikuta, että oikeasti näin olisi.
Ja jos katsotaan vaikkapa kuolemaan johtaneita työtapaturmia, vuorotyötä tekevien osuutta koko työvoimasta tai vakituisen työakan vuosityöaikaa, niin työelämän laatu on aika olennaisesti parantunut sitten . Edes vakituisessa työsuhteessa olevien osuus ei ole laskenut viimeisen 20-vuoden aikana.
Nykyihminen tukehtuisi 70-luvun tupakansavuisessa toimistossa ja tehdashallin puolella hän ihmettelisi, miksi kukaan ei käytä edes kuulosuojaimia. On totta että monessa paikassa työtahti on kasvanut, mutta mielummin jätän modernisti työpaikalla perjantaipullon juomatta kuin asennan hienolla 70-luvulla asbestia.
Parahin nimimerkki ”Future Matters”
Olet varmaan ylpeä itsestäsi, kun olet löytänyt linkin, jossa osoitetaan, että Suomessa on Euroopan
laajimmat vanhat metsät. Jopa Suomineidon päälaellakin aarniometsät kukoistavat.
Minä luotan siihen, mitä omat silmäni näkevät. Mene sinäkin Metsään.
Esa Parkatti
Porvoo
Niin, no tuossa oleellista on se vertailukohta. Suomessa arvioitiin noita vanhoja metsiä olevan 2,9% pinta-alasta. Seuraavaksi tulleilla luku oli 0,5%. Metsät ovat yleisesti aika vähissä Venäjän ulkopuolisessa Euroopassa.
Jos ihminen ei muutu elamansa aikana samat asiat toistuvat uudestaan ja uudestaan hanen elamassaan. Samat suuttumiset, artyneisyydet, masennukset, ilot ja surut, ja emme nayta oppivan mitaan niista. Sama nayttaa patevan ihmiskuntaa, samat konfliktit, sodat, pakolaiset, jne, sukupolvest toiseen. Jalkikasvu elaa lahes samaa elamaa kuin vanhempansa, samat asiat sukupolvesta toiseen, aiheutamme samanlaisia ongelmia oppimatta mitaan.
Jonkun teorian tai dogman seuraamista tai siihen uskomista ei taida ratkaista mitaan. Tulkitaan maailmaa ja elamaa sen dogman tai teorian kautta ja se tiedetaan jo etta ei toimi. Ihmista ohjaavat sukupuolesta toiseen samat ahneudet, ylpeydet ja omahyvaisyydet. Ne nayttavat olevan universaaleja ja toimivat jokaisen uskonnon, moraali, nakemyksen tau suuntautumisen kautta. Jopa yksilollinen aly alistetaan toimimaan niiden puitteissa. Nain olleen tulemme puhumaan samoista asioista 10 vuoden kuluttua kuin mita Soininvaara ja Linkola puhuivat 30 vuotta sitten ratkaisematta mitaan.
Linkola vähän yleistää oma tunne-elämäänsä muihin. Suurin osa kokee vahvoja tunteita ihan tavallisissa tilanteissa, onnea myös. Siihen ei tarvita mitään erityisrääkkejä. Jos taas on tottunut esim. rationalisoimaan kaikki ikävät tunteet pois ja mielensä latteaksi niin ei sitten jää paljon onneakaan.
Onnellisuus ei voi olla olemassa ilman kontrastia eli epaonnea, samoin kun lampo ja kylmyys, saman energian eri ilmentymat.
Sama patee rationalisoinille. Silla perustellaan vaikka minkalaisessa hulluuksia kun rationalisoinin keinot ovat opittuja ja tarpeeksi harjoiteltuja. Eparstionaalisuus ei poisteta rationaalisuudella
Se on mahdottomuus. Tässäpä sitä ollaan, samojen ongelmien parissa kuin 200 tai 1000 vuotta sitten.
Näyttää siitä että sekoitamme jatkuvasti ajattelu ja tunteja
Lopulta emme tunne mitään ja ajattelemme kaikenlaista vaikka toisin uskomme.
Sijoittakaa metsäteollisuuteen. Se on tulevaisuuden ala, koska sellun muuntokuiduista tulee muovikuitujen ja puuvillan korvaaja näiden suunnattomien ympäristöhaittojen takia.
Vastaan vanhaan blogiin
”Syväekologiselta liikkeeltä puuttuu talouden osaaminen.” Ei vaan sinulta puuttuu ymmärrys siitä, että mitä syväekologia on. En olisi uskonut vanhalta konkarilta, mutta lienee teknologian palvonta ja ihmisoikeus huuhaa levinnyt kuin rutto jo lähes koko vaaleanvihreään liikkeeseen.
Ennen kaikkea Vihreäliitto ei ole mitään muuta kuin konformistinen kapitalismin kätyri puolue. Viisaimmat ovatkin ottaneet etäisyyttä näihin Tynkkysmäisiin kraga-kauloihin.
Näillä näkymin todellisen luonnonsuojelun pytkimys on päästä irti koko rahataloudesta. Olisin vielä muutama vuosi sitten saattanut puhua vihreästä utopiasta, jossa rahatalous notkahtaa vaarallisesti ja demokratia muuttuu totalitariseksi diktatuuriksi tai, että tasavallat pirstoutuisivat vastakkainasettelun pyörteissä, mutta enää en ole niin varma. Utopia saattaakin muuttua todeksi ja silloin on tilausta muille kuin vihreille uusliberalisteille.