Site icon

Tour de Napoli (2) Anzio – Terracina

Hesarin mielipi­desivuil­la kom­men­toin­ti­in blogikir­joi­tus­tani asun­topoli­ti­ikas­ta ja aamu meni vasti­neen kir­joit­tamiseen.  Sik­si jäin jäl­keen myös tämän matkak­er­to­muk­sen kanssa.

Lähdin vähän ennen puoltapäivää vain havaitak­seni, että eili­nen kumin­paikkaus oli epäon­nis­tunut. Tai siis ren­gas oli läh­es tyhjä. Ei kun sama uud­estaan. Illal­la hotel­lis­sa vesitesti osoit­ti, että moka oli min­un. Paik­ka vuosi. 

Kos­ka olin vis­usti päät­tänyt, että tämä mat­ka on matkailua ja val­oku­vaus­ta eikä kieli vyön alla pyöräi­lyä, joudun lyhen­tämään matkatavoitet­tani myöhäisen liik­keelle lähdön vuoksi.

Poljin lounaalle Lati­naan – kaupun­ki oli ihan OK mut­ta ei mikään matkailuihme. Söin salaatin ja pas­tan ja jatkoin kohti Ter­raci­naa. Maise­mat oli­vat paljon hauskem­pia kuin edel­lisenä päivänä. Tasankopy­öräi­lyä tämä silti edelleen olisi. Nousua vain 140 metriä 74 kilo­metrin matkalla. 

Sää läm­min ja aurinkoinen. Vas­tatu­uli ei yltynyt kohtu­ut­to­muu­teen, mut­ta repun ansios­ta tuules­ta koitu­va hait­ta on kyl­lä paljon suurem­pi kuin tavallisesti. 

Ter­raci­na oli taas yksi rantalo­mako­hde. Tur­is­tikausi alkoi olla aluil­laan, vaik­ka olin ilmeis­es­ti hotelli­ni ain­oa asukas – kuten myös edel­lisenä päivänä.

Arkkite­htu­uria ei vahin­gos­sakaan voi kut­sua kau­ni­ik­si. Ihan kuin meillä.

Exit mobile version