Tour de Napoli (3) Terracina — Minturno

Lauan­tai

Kun lähdin Ter­raci­nas­ta kohti etelää, näin paljon pyöräil­i­jöitä. Sekä maantiepyöriä että isom­pia porukoi­ta retkipyörien ja sat­u­lalaukku­jen kanssa. Reit­in­val­in­tani oli siis hyvä!

Reit­ti kul­ki rantaa mukaillen ja aika korkei­ta kukku­loi­ta väis­tellen. Otin tavoit­teek­si syödä lounas­ta Formi­as­sa, mut­ta kel­lo alkoi olla paljon ja vas­taan tuli parkkipaikalle pysäköi­ty ruokarek­ka. Ostin siitä ham­puri­laisen, mikä oli paha virhe. Roskaruo­ka teki ajamis­es­ta todel­la raskas­ta. Se edel­lyt­täisi yli tun­nin siestaa. 

Formi­as­sa pysähdyin syömään jäätelö­ca­puc­ci­non. Tosi hyvää.

Rantaa pitkin kulkevas­sa tiessä oli jo vähän nousu­jakin. Kum­mallisen raskail­ta ne tun­tu­i­v­at. Pitäisikö noi­ta vuorikyliä vielä harkita? 

 Olin suun­nitel­lut aja­vani noin 80–95 km niin että seu­raa­vana päivänä olisi lyhyt mat­ka Napoli­in. Joskus viiden mais­sa etupyörä tyh­jeni. Aikataulu alkoi mät­tää. Vai­h­doin renkaan – siinä meni viimeinen uusi vararenkaani. Tästä eteen­päin olen paikko­jen varas­sa. Melkein vier­essä oli huoltoase­ma, jos­ta sain renkaisi­in kun­non paineet. Pump­pasin myös takarenkaan, kos­ka sen asen­to kaipasi kor­jaus­ta. Pyörä pomp­pi hieman.

Heti perään tyh­jeni takaren­gas. Suun­tasin talon sei­nustalle paikkaushom­mi­in, mut­ta kun huo­masin, että talo olisikin hotel­li, kir­jauduin sisään ja päätin hoitaa renkaan paikkauk­sen aamulla. 

Saitu­ud­es­ta sakote­taan. En ollut vai­h­tanut päällysrenkai­ta, vaik­ka ne oli­vatkin vähän kulunei­ta. Oli niil­lä vielä käyt­töaikaa jäl­jel­lä. Tämä on seuraus.

Mihin Ital­ias­sa pysähtyykin, näkee anti­inkin aikaisia rau­nioi­ta. Niin nytkin.