Tour de Napoli (1) Rooman lentokenttä – Anzio

Keväi­nen pyöräretkeni kohdis­tuu täl­lä ker­taa Etelä-Ital­i­aan. Joudun lähtemään aika kylmiltään, kos­ka Suomen sää ei oikein suos­in­ut maantiepyörää. Niin­pä suun­nit­telin alku­matkan rantapyöräi­lyk­si ilman mainit­tavia mäkiä.

Fil­lar­i­laukku tuli ennen mui­ta laukku­ja. Raa­hasin sen ken­tän toiseen päähän, kokosin fil­lar­in ja tal­letin laukun. Lähdin polke­maan kohti etelää pienessä tihkusateessa ja vas­tatu­u­lessa. Piti men­nä syömään muu­ta­man kilo­metrin päässä ole­vaan rav­in­to­laan, mut­ta se oli kiin­ni, kuten seu­raavakin. Lop­ul­ta Osti­as­ta löysin pizzerian.

Reit­ti kul­ki lähel­lä rantaa ja välil­lä aivan meren tun­tu­mas­sa. Rantalo­mako­hteet ilman tur­is­te­ja kaiken ollessa sul­jet­tuna näyt­tävä­tai­ka kulah­taneil­ta. San­ot­tavia visuaal­isia elämyk­siä tämä ei tarjonnut.

Kun tie vähän erkaan­tui ran­nas­ta, maise­mat muut­tuvat mukavam­mik­si ja met­sä suo­jasi vastatuulelta.

Päämääräni oli Lati­nan kaupun­ki, mut­ta vähän ennen Ansion kaupunkia puhke­si ren­gas. Se vei kaikkine harmei­neen tun­nin, kos­ka en meinan­nut saa­da reiän aiheut­tanut­ta piikkiä irti päällyskumista.

Oli pakko ottaa hotel­li, kos­ka pimeys olisi koit­tanut ennen kuin olisin päässyt Latinaan.

Nav­i­gaat­tori ker­toi nousua olleen koko matkalla 90 metriä. Siitäkin osa saat­toi johtua tuulen tuot­ta­mas­ta ilman­paineen vaihtelusta.